Ooppera

Oopperailta New Yorkissa: Francis Poulencin ooppera Karmeliittain tarinoita

  • 3 h 49 min
  • ei kuunneltavissa

Francis Poulenc: Les Dialogues des Carmélites

Kolminäytöksinen ooppera
Libretto säveltäjän, Georges Bernanosin näytelmän mukaan.
Näytelmä pohjautuu Gertrude von le Fortin romaaniin Die Letzte am Schafott (Viimeinen mestauslavalla) (1931) sekä Philippe Agostinin ja Isä Bruckbergerin elokuvakäsikirjoitukseen.

Ensiesitys Milanon La Scalassa 26.1.1957

I näytös
Kuvaelma 1. Tapahtuu Ranskan suuren vallankumouksen aattona, huhtikuussa 1789. Markiisi de la Forcen kirjastohuone.

Markiisi de la Force on rauhassa kirjastossaan, kun hänen poikansa ritari de la Force ryntää paikalle ja tiedustelee, missä hänen sisarensa Blanche on. Poika kertoo isälleen, kuinka rauhatonta Pariisin kaduilla on ja että Blanchen vaunutkin on pysäytetty kotimatkalla. Markiisi, joka on kokenut levottomuuksia elämässään aiemminkin, rauhoittelee poikaansa. Ritari de la Force toteaa olevansa huolissaan ennen kaikkea äidittä kasvaneen sisarensa poikkeuksellisen hermoherkästä ja pelokkaasta luonteesta.

Kun Blanche saapuu paikalle, hän vähättelee kokemaansa välikohtausta. Blanchen pelokkuus kuitenkin paljastuu hänen säikähdettyään palvelijan varjoa. Blanche kertoo isälleen päättäneensä liittyä karmeliittasisarien joukkoon. Isä ei ilahdu uutisesta, mutta Blanche toteaa, ettei hän osaa elää tässä oudossa maailmassa ja sen hälyssä. Hän haluaa uhrata Jumalalle kaiken, jotta tämä armahtaisi hänet.

Kuvaelma 2. Karmelin luostari Compiègnessa, muutama viikko myöhemmin.
Karmeliittain iäkäs priorinna, Madame de Croissy kuulustelee Blanchea. Kun ankara luostarin ylisisar kuulee, että Blanche on tullut Karmeliin, koska häntä viehättää sankarillinen elämä, priorinna alkaa ripittää Blanchea. Luostari ei ole oikotie sankaruuteen, eikä karmeliittojen tarkoitus ei ole kiduttaa itseään tai vaalia hyveitä. Karmeliittojen tarkoitus on rukoilla. Ainoastaan rukous oikeuttaa heidän olemassaolonsa.

Blanche toteaa, että johdatus on tuonut hänet tänne, eikä hänellä ole muutakaan paikkaa. Priorinna ilmoittaa, että luostari ei ole mikään pakopaikka: "Sääntökunta ei varjele meitä, vaan meidän tehtävämme on varjella sääntökuntaa."

Priorinnaa liikuttaa kuitenkin tytön päättäväisyys uuden elämän aloittamisessa. Ylisisar tiedustelee onko Blanche mahdollisesti valinnut itselleen karmeliittanimen, mikäli hänet hyväksytään noviisiksi.
"Kyllä olen, Äiti. Toivoisin nimeni olevan Kristuksen Kärsimyksen Sisar Blanche."

Kuvaelma 3. Luostari.
Blanche ja sisar Constance ovat arkisen työn touhussa. Constance iloitsee luostarin saamasta uudesta silitysraudasta. Nyt hänen ei enää tarvitse kuunnella Pyhän Lapsen Sisar Jeannen ikuista valitusta huonosta raudasta, jolla ei sitten niin millään voi silittää! Sitten Constance alkaa kertoa Blanchelle veljensä häistä. Juhlassa musiikki soi ja Constance kertoo hyppineensä musiikin mukaan siinä missä vaatimaton talonpoikaisväkikin.

Luostarin ylisisaren lähestyvä kuolema johdattaa Blanchen ja Constancen puhumaan kuolemanpelosta, jonka Constance väittää voittaneensa. Hän järkyttää Blanchea ennustuksella, jonka mukaan he molemmat kuolevat nuorina ja vielä samana päivänä.

Kuvaelma 4. Sairashuone.
Äiti Marie on priorinnan vuoteen äärellä. Priorinna on epätoivoinen. Hän on toiminut luostarissa yli 30 vuotta ja niistä kaksitoista vuotta ylisisarena. Hän on ajatellut kuolemaa joka ikinen päivä. Nyt, kuoleman lähestyessä, priorinna toteaa, ettei tuosta kaikesta kuoleman ajattelemista olekaan mitään apua hänen tuskaansa.

Priorinna kertoo valinneensa itselleen aikoinaan saman karmeliittanimen kuin nuori Blanche de la Force nyt. Priorinna on huolissaan Blanchesta ja hän siirtää vastuun tytöstä Äiti Marielle.

Blanche saapuu sairasvuoteen luo. Priorinna toteaa, että koska Blanche on kutsuttu hänen luokseen viimeisenä, hän on sisarista kaikkein rakkain. Samalla Blanche on myös vaaralle alttein. Jos priorinna voisi, hän suojelisi Blanchea vaaroilta, mutta nyt hänellä on annettavanaan ainoastaan kuolemansa. Priorinna siunaa Blanchen ja jättää tälle hyvästit.

Äiti Marie palaa lääkärin kanssa. Priorinna vaatii lisää lääkettä, sillä hän ei halua näyttää tytöilleen kuoleman merkitsemiä karuja kasvojaan. Äiti Marie on ihmeissään, sillä eikö tällaisella hetkellä ajatukset pitäisi olla Jumalassa. Epätoivoinen priorinna parahtaa, ettei hän halua huolehtia Jumalasta. Nyt on Jumalan tehtävä huolehtia hänestä.

Hätääntynyt Äiti Marie uskoo ylisisaren hourailevan ja koettaa tyynnytellä tätä. Priorinna ei kohtaa kuolemaansa tyynenä, vaan hänet täyttää kauhu ja pelko. Hän näkee kappelin häväistynä ja veren tahrimana, sillä Jumala on hylännyt sisaret. Äiti Marie ei halua, että sisaret saavat tietää priorinnan epäuskon hetkistä. Marie ilmoittaa, ettei kukaan saa enää tavata kunnioitettua itiä. Samalla hetkellä kuitenkin Blanche astuu sisään, priorinna viittaa tytön luokseen ja sanoo tälle jotain. Kuolinhetki on koettanut. Viime sanoikseen priorinna pyytää anteeksi …kuolema …kuolemanpelko. Kohtaus päättyy Blanchen toteamukseen: "Kunnioitettu Äiti toivoi…hän olisi toivonut…"

II näytös
Kuvaelma 1. Luostarin kappeli.
Blanche ja Constance valvovat priorinnan ruumiin äärellä. Kun Constance lähtee hakemaan muita sisaria, aikoo myös Blanche poistua, mutta silloin Äiti Marie saapuu kappeliin. Äiti Marie moittii Blanchea tämän aikeesta laiminlyödä velvollisuutensa. Blanche on häpeissään ja aikoo palata takaisin priorinnan arkun luo, mutta Äiti Marie kehottaakin tyttöä rukoilemaan omassa rauhassaan ja unohtamaan koko välikohtauksen.

Kun Blanche kohtaa Constancen, sydämellinen ja lapsekas Constance pohtii priorinnan tuskaisaa kuolemaa. Jumala varmaankin erehtyi ja antoi kunnioitetulle Äidille jonkun toisen kuoleman. Blanche ei ymmärrä, mitä Constance tarkoittaa. Constance toteaa, että ehkä ihminen kuolee joskus jonkun toisen takia tai jopa toisen puolesta.

Kuvaelma 2. Luostarin sali.
Luostarin priorinnaksi on nimetty Madame Lidoine ja sisaret ovat kokoontuneet antamaan kuuliaisuuslupauksen uudelle ylisisarelle. Priorinna puhuu sisarille ja korostaa vaatimattomuutta, hyvää tahtoa ja sovintoa, mutta varoittaa myös levottomien aikojen mukanaan tuomista haasteista. Priorinna kehottaa rukoilemaan, koska se on velvollisuus. Hän muistuttaa, ettei marttyyriksi voi itse ilmoittautua, vaan marttyyrius on Jumalan käsissä.

Ritari de la Force on saapunut luostarin portille ja haluaa tavata sisarensa.
Priorinna sallii poikkeuksellisesti tapaamisen ja määrää Äiti Marien olemaan läsnä.

VÄLIAIKA

Kuvaelma 3. Keskusteluhuone.
Ritari de la Forche ilmoittaa asiansa lyhyesti: sisarusten isän mielestä Blanche ei ole enää turvassa luostarissa. Isä odottaa tytärtään kotiin. Blanche on eri mieltä, sillä juuri Karmelissa hän tuntee olevansa turvassa. Yrityksistä huolimatta veli ja sisar eivät löydä toisiaan keskustelussa. Ennen jäähyväisiä Blanche toteaa, että kukin meistä taistelee tavallaan.

Kun ritari de la Forche on poistunut, Blanche tunnustaa Äiti Marielle, että hän valehteli veljelleen. Hän ei kestänyt veljensä lempeyttä ja sääliä.

Kuvaelma 4. Karmelin sakaristo.
Pappi kertoo sisarille, että tämä messu on hänen viimeisensä, sillä häntä on kielletty toimittamasta virassaan. Papit ovat saaneet määräyksen naamioitua, jottei heitä tunnisteta. Sisaret kauhistuvat, kuinka kristityssä maassa voidaan vainota pappeja. Äiti Marie miettii priorinnan sanoja ja päätyy pohtimaan, pitääkö karmeliittojen antaa henkensä, jotta papit voisivat elää. Priorinna muistuttaa jälleen, että marttyyrius ei ole kenenkään itse päätettävissä.

Papin pakoyritys ei onnistu ja hän palaa hätääntyneenä takaisin luostariin. Saman tien vallankumoukselliset jyskyttävät luostarin porttia. Portin avauduttua komissaarit ilmoittavat, että lakiasäätävä kokous on 17. päivänä elokuuta 1792 päättänyt, että kaikki uskonnollisten ryhmien hallussa olevat rakennukset myydään. Priorinna ei ole paikalla, sillä hänen on tehtävä matka Pariisiin. Vastuu sisarista on tomeralla Äiti Mariella, joka ajautuu oitis pieneen sanaharkkaan komissaarien kanssa. Äiti Marien suoraselkäisyys voisi olla kohtalokasta, mutta toinen miehistä kertoo vaivihkaa olevansa entinen suntio. Hän vain ulvoo muiden susien mukana, jotta selviäisi hengissä.

Kun komissaarit ovat poistuneet luostarista, Blanche ottaa Jeesus-lapsen patsaan syliinsä. Säikähtäessään väkijoukon meteliä Blanche pudottaa patsaan lattialle ja huudahtaa: "Voi, pieni kuningas on kuollut. Ainoa, joka meille jää on Jumalan Karitsa."

III näytös
Kohtaus 1.
Sisaret ovat kokoontuneet pahoin kärsineeseen kappeliin. Äiti Marie on vakuuttunut asiastaan. Hän kehottaa sisaria antamaan marttyyrilupauksen. Sen tulee olla yksimielinen ja siksi hän ehdottaa asiasta päätetään salaisella äänestyksellä. Kukin sisarista ilmoittaa vuorollaan kantansa papille alttarin ääressä.

Kun viimeinenkin sisarista on ilmaissut mielipiteensä, Äiti Marie ilmoittaa, että yksi ääni on lupausta vastaan ja se riittää. Epäilys kohdistuu hauraaseen sisar Blancheen, mutta kaikkien hämmästykseksi sisar Constance ilmoittaakin äänestäneensä vastaan, mutta toivoo sittenkin saavansa antaa marttyyrilupauksen.

Kun Constance ja Blanche polvistuvat antamaan lupausta, syntyy äkkiä hälinä. Blanche pakenee. Paikalle tullut upseeri ilmoittaa, että nyt naiset voivat hakea todistuksen, joka tuo heille vapauden. Samalla hän varoittaa minkäänlaisesta yhteydenpidosta paavin kätyreiden kanssa.

Esitys on äänitetty New Yorkissa 11.5.2019

Illan kuluessa oopperalaulaja Margareta Haverinen-Brandt, lakiasianjohtaja Heikki Cantell ja Outi Paananen keskustelevat teoksesta ja sen esityksestä.

Lähetykset

  • la 8.6.2019 19.02 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Claude Debussy: Pelléas ja Mélisande - viisinäytöksinen ooppera

    Libretto pohajutuu Maurice Maeterlinckin samannimiseen näytelmään

    Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri
    Musiikinjohto - Esa-Pekka Salonen

    Rooleissa:
    Pelléas - Ville Rusanen, baritoni
    Mélisande - Camilla Tilling, sopraano
    Golaud - Laurent Naouri, baritoni
    Arkel - Jyrki Korhonen, basso
    Geneviève - Lilli Paasikivi, mezzosopraano
    Yniold - Mia Heikkinen, sopraano
    Lääkäri - Jussi Merikanto, baritoni
    Pelléasin isä - Hannu Tuomi, baritoni

    - 25.5. äänitetyn esityksen väliajalla Risto Nordell ja oopperalaulajat Jenny Carlstedt ja Jorma Hynninen keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

    Oopperan tapahtumat:

    Tapahtuu Allemonden kuningaskunnassa

    I näytös

    1. KOHTAUS
    Eksynyt Golaud kohtaa veden äärellä vieraan naisen, joka on hämmentynyt ja kieltäytyy avusta. Hän sanoo vain nimensä: Mélisande. Vedessä näkyvä kruunu muistuttaa hänen menneisyydestään. Golaud haluaa viedä hänet pois, mutta Mélisande uhkaa surmata itsensä. Kun Golaud kertoo itsekin olevansa eksyksissä, Mélisande suostuu lähtemään hänen kanssaan.

    2. KOHTAUS
    Kuusi kukautta myöhemmin Allemondessa. Pelléas on saanut velipuoleltaan Golaud’lta kirjeen, jossa hän ilmoittaa avioituneensa Mélisanden kanssa. Jos perhe ei sitä hyväksy, hän ei palaa Allemondeen. Golaud pelkää, että hänen isoisänsä Arkel ei hyväksy tätä avioliittoa, sillä hänellä on ollut pojanpojalleen muita avioliittosuunnitelmia. Geneviève, Pelléasin ja Golaud’n äiti, lukee patriarkalle kirjeen, ja hän myöntyy. Pelléas haluaisi jättää Allemonden saatuaan ystävältään avunpyynnön. Koska Pelléasin isä on edelleen sairas, Arkel kieltää häntä lähtemästä.

    3. KOHTAUS
    Mélisande valittaa Allemonden pimeyttä. Geneviève kertoo, että hänenkin piti tottua siihen. Yhdessä Pelléasin kanssa Mélisande uskoo näkevänsä laivan, joka toi hänet. Se lähtee merelle alkavasta myrskystä huolimatta. Pelléas puhuu mahdollisesta lähdöstään.

    II näytös

    1. KOHTAUS
    Pelléas vie Mélisanden lähteelle, jonka vesi on aikanaan tehnyt ihmeitä, ja kysyy hänen suhteestaan Golaud’hin. Mélisande väistää hänen kysymyksensä leikkimällä sormuksella. Sormus putoaa veteen.

    2. KOHTAUS
    Samaan aikaan Golaud on joutunut onnettomuuteen. Mélisande hoitaa häntä ja paljastaa, miten onneton hän on Allemondessa. Golaud uskoo hänen tyytymättömyytensä olevan vain raskauden vaikutusta. Hän huomaa sormuksen puuttumisen, ja Melisande valehtelee kadottaneensa sen luolaan, jossa hän oli etsimässä simpukoita pienelle Ynioldille, Golaud’n pojalle ensimmäisestä avioliitosta. Golaud pakottaa hänet etsimään sormusta vielä samana yönä yhdessä Pelléasin kanssa.

    3. KOHTAUS
    Pelléas vie Melisanden luolalle, jotta hän voisi myöhemmin kuvaila Golaud’lle sormuksen etsimistä. He kohtaavat nälänhädän uhreja ja perääntyvät

    III näytös

    1. KOHTAUS
    Mélisande laulaa unelmoiden. Pelléas aloittaa viattoman leikin hänen hiuksillaan ja kietoutuu niihin intohimoisesti. Silloin Golaud yllättää heidät

    2. KOHTAUS
    Golaud vie Pelléasin kuoleman altaille.

    3 ja 4 KOHTAUS
    Päästyään pimeydestä, Pelléas näkee etäällä Mélisanden. Golaud varoittaa häntä uudelleen ja käskee välttämään Melisandea. Mustasukkainen Golaud yrittää kuulustella poikaansa Ynioldia Pelléasin ja Melisanden suhteesta.

    IV näytös

    1. ja 2. KOHTAUS
    Pelléas kertoo Mélisandelle, että hänen isänsä on lopultakin terve. Isä on vannottanut häntä matkustamaan pois. Pelléas ja Mélisande sopivat viimeisestä tapaamisesta. Arkel on tyytyväinen Pelléasin isän parantumisesta ja toivoo, että lasta odottavalle Mélisandelle ja koko perheelle koittaisi onnellisempi aika. Epäilevä Golaud loukkaa Mélisandea ja pahoinpitelee häntä, kunnes Arkel yrittää saada hänet taas järkiinsä.

    3. JA 4. KOHTAUS
    Yniold etsii leikkikaluaan. Hän näkee miten lampaat kuolevat. Pelléas ja Mélisande tunnustavat toisilleen rakkautensa. Kun portit suljetaan, he ovat valmiita pakenemaan yhdessä. Golaud estää sen ja surmaa Pelléasin.

    V näytös

    Mélisande on lapsen ennenaikaisen syntymän heikentämä. Golaud yrittää viimeisen kerran saada häneltä selville totuuden. Turhaan.

  • Jaakko Kuusiston Jää

    Teos perustuu Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkittuun romaaniin (2012)
    Libretto: Juhani Koivisto

    Suomen kansallisoopperan orkesteri ja kuoro
    Musiikinjohto: Jaakko Kuusisto

    Rooleissa:
    Marjukka Tepponen - Mona Kummel
    Ville Rusanen - Petter Kummel
    Sointu Vestman - Sanna Kummel
    Jussi Merikanto - lukkari
    Jenny Carlstedt - Irina Gyllen
    Jenni Lättilä - Adele Bergman
    Pekka Kuivalainen - Elis Bergman
    Hannu Niemelä - Artur Manström
    Tiina Penttinen - Lydia Manström
    Matias Haakana - suntio
    Tove Åman - Francine
    Jyrki Korhonen - piispa
    Hannu Forsberg - Fredrik Berg
    Petri Vesa - asessori
    Jarmo Ojala - surutalon isäntä
    Helinä Siltanen - naisääni
    Arto Hosio - itäsaarelainen
    Marko Nykänen - länsisaarelainen

    Ohjaaja Anna Kelo
    Lavastus Kati Lukka
    Puvut Marja Uusitalo
    Valaistus- ja videosuunnittelu Thomas Hase
    Äänisuunnittelu Antti Murto
    Koreografi Ari Numminen.

    Ohjelman toimittavat Ainomaija Pennanen ja Inari Tilli.

    Oopperan tapahtumat:

    1. Näytös

    Posti-Anton tuo saarelle uuden papin, Petter Kummelin ja hänen vaimonsa Monan ja pienen tyttärensä Sannan. Pappilassa keskustellaan sillan rakentamisesta. Ilmenee, että länsi- ja itäluotolaiset ovat kaikesta eri mieltä. Petter ja Mona ovat tyytyväisiä ja uskovat jäävänsä saarelle.

    Petter tuskailee ensimmäisen saarnansa kanssa ja käyttää lopulta apuna salkusta löytyvää viimevuotista saarnaa. Kellot ja urut soivat, kirkko on täynnä väkeä, ja Petterin ensimmäinen saarna sujuu hyvin. Seurakuntalaiset näyttävät pitävän hänestä, etenkin nuoret naiset, mitä Mona katsoo vihaisena.

    Saaren lääkäri Irina Gyllen kertoo, miten hän oli joutunut pakenemaan Suomeen ja jättämään
    lapsensa Neuvostoliittoon.

    Petter on vesillä Posti-Antonin kanssa. Anton kertoo, miten häntä autetaan merellä suunnistaessa. Hän näkee oppaita, kuolleita ihmisiä, joita muut eivät näe.

    Talvi on tullut ja jää peittänyt meren, kaikki pääsevät nyt kulkemaan ja saarten väki kokoontuu yhteen. Samalla puhutaan myös kunnan jakautumisesta kahteen saareen ja päätetään sillanrakentamiskomiteasta.

    2. Näytös

    Jäät lähtevät, kuoro kertoo arkielämästä saarella, kesä vieraineen tulee. Syksyllä Posti-Anton lähtee viemään mantereelle Petteriä, jonka pitää suorittaa pastoraalitutkinto.

    Saareen palattuaan Petter kertoo, että tutkinto meni huonosti, vaikka se hyväksyttiin. Petter oli
    väsynyt, sillä hän oli saanut matkustajakodissa vieraakseen heidän entisen palvelijansa Hildan, joka oli puhunut myöhään yöhön. Mona kysyy mustasukkaisena mitä Hilda tahtoi, sillä hän tietää, mitä Petter oli nuorena kokenut Hildan kanssa.

    On joulu, myrskyää, laiva on uponnut Utön edustalla. Petter pitää jumalanpalvelusta ja rukoilee miehistön puolesta ja saarelaiset puhuvat laivan kohtalosta.

    3. Näytös

    On kesä, Petter vihitään kirkkoherraksi, kuoro laulaa jään murtumisesta ja kaikki iloitsevat. Posti-Antonilla on kuitenkin aavistuksia.

    Petter lähtee pitämään muistotilaisuutta taloon, josta on kuollut lapsi. Paluumatkalla hän putoaa jäihin eikä kuule oppaiden neuvoja, on jo pääsemässä ylös, mutta tavoittelee vielä salkkuaan eikä jaksa enää nousta.

    Petter löydetään ja tuodaan pappilaan. Mona ei aluksi ymmärrä hänen kuolleen ja haluaa jäädä Petterin kanssa kaksin. Hän kaipaa Petteriä ja on samalla vihainen siitä, että jää nyt yksin. Mona
    alkaa järjestellä käytännön asioita ja huolehtia hautajaistarjoiluista.

    Samaan aikaan kun Petter on kuollut, Irina Gyllen on saanut tiedon, että hänen poikansa on turvassa.

    Saarelaiset kokoontuvat saattamaan Monaa ja Sannaa, jotka lähtevät saarelta. Silta on valmis, saarella on uusi pappi. Posti-Anton ja kuoro laulavat siitä, miten muistot etääntyvät ja pian papista ja hänen kohtalostaan on tullut tarina, jota saarella kerrotaan.

  • 3-näytöstä ja epilogi. Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. Musiikinjohto Eivind Gullberg Jensen. Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori. Anne - Hanna Rantala, sopraano. Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni. Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano. Trulove - Koit Soasepp, basso. Sellem - Mika Pohjonen, tenori. Mother Goose - Merle Silmato, altto. Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni. - Kansallisoopperassa 9.4. äänitetyn esityksen toimittaa Risto Nordell. Outi Paananen sekä säveltäjät Kimmo Hakola ja Olli Kortekangas keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä