Saarten salaisuuksia Suomen suvessa

Ennen vanhaan spitaalisten saaren, Seilin, laiturista seilattiin seilissä Turkuun

  • 49 min
  • toistaiseksi

Ennen vanhaan merenkulkijoiden matka Seilistä Suomen Turkuun saattoi jatkua aikamoisessa seilissä. Seilin Sairaidensaarelle eristetyt spitaalihospitaalin potilaat keittivät viinaa ja myivät sitä ohikulkeville merimiehille ja saaristolaisille. 1600-luvulla spitaaliin eli lepraan ei ollut muuta hoitoa kuin jumalan sanaa ja viinaa, joten matkan pää oli saman saaren hautuumaa. Viinan voimin kohtaloa oli ehkä helpompi kestää tai ainakin unohtaa hetkittäin.

Sairaidensaari eli nykyinen Kirkkoniemi on maankohoamisen vuoksi kasvanut kiinni pääsaareen. Punamullattu kirkko on uudenpaa perua 1700-luvulta, entinen rappeutui isonvihan aikana. Leprapotilaat erotettiin kirkon länsisiipen väliseinän taaakse ja he kulkivat kirkkoon eri ovesta kuin muut, kertoo opasvastaava Janita Aro. Lepra johti aina kuolemaan ja sen luultiin tarttuvan kosketuksesta, joten kontakteja kartettiin.

Kun lepra alkoi 1700-luvulla hävitä Suomesta, niin Seiliin alettiin tuoda enemmän vaivaisia eli rampoja, sokeita ja mielisairaita. Varsinkin alkuvuosina myös mielisairaalan potilaat olivat saarella loppuelämänsä. Elinkautiseen Ruotsista karkoittiin myös tunnettu harhaoppinen perheineen. Mielisairaala toimi Seilissä 1960-luvulle asti eikä saari enää silloin ollut kaikille maallisen martkan pää. Saaren hautuumaa on edelleen käytössä ja sinne on haudattu saaren vanhojen sukujen jäseniä.

Nyt Seilissä toimii Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos. Vanhassa sairaalassa tutkitaan punkkeja, lepakoita sekä Saaristomeren ja Itämeren ekosysteemejä. Koko entinen sairaala-alue on valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä. Museokirkko ja entisen sairaalan rakennukset on suojeltu rakenussuojeasetuksella. Leena Mattila kierteli Seilin saarta ja tutustui sen luontoon ja tautiseen historiaan.

Kuva: Seilin kirkossa spitaaliset erotettiin terveistä matalan väliaidan taakse, kynttiläpidikkeet korvasivat kattokruunut (Leena Mattila/Yle)

Lähetykset

  • pe 21.6.2019 12.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Ennen vanhaan merenkulkijoiden matka Seilistä Suomen Turkuun saattoi jatkua aikamoisessa seilissä. Seilin Sairaidensaarelle eristetyt spitaalihospitaalin potilaat keittivät viinaa ja myivät sitä ohikulkeville merimiehille ja saaristolaisille. 1600-luvulla spitaaliin eli lepraan ei ollut muuta hoitoa kuin jumalan sanaa ja viinaa, joten matkan pää oli saman saaren hautuumaa. Viinan voimin kohtaloa oli ehkä helpompi kestää tai ainakin unohtaa hetkittäin.

    Sairaidensaari eli nykyinen Kirkkoniemi on maankohoamisen vuoksi kasvanut kiinni pääsaareen. Punamullattu kirkko on uudenpaa perua 1700-luvulta, entinen rappeutui isonvihan aikana. Leprapotilaat erotettiin kirkon länsisiipen väliseinän taaakse ja he kulkivat kirkkoon eri ovesta kuin muut, kertoo opasvastaava Janita Aro. Lepra johti aina kuolemaan ja sen luultiin tarttuvan kosketuksesta, joten kontakteja kartettiin.

    Kun lepra alkoi 1700-luvulla hävitä Suomesta, niin Seiliin alettiin tuoda enemmän vaivaisia eli rampoja, sokeita ja mielisairaita. Varsinkin alkuvuosina myös mielisairaalan potilaat olivat saarella loppuelämänsä. Elinkautiseen Ruotsista karkoittiin myös tunnettu harhaoppinen perheineen. Mielisairaala toimi Seilissä 1960-luvulle asti eikä saari enää silloin ollut kaikille maallisen martkan pää. Saaren hautuumaa on edelleen käytössä ja sinne on haudattu saaren vanhojen sukujen jäseniä.

    Nyt Seilissä toimii Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos. Vanhassa sairaalassa tutkitaan punkkeja, lepakoita sekä Saaristomeren ja Itämeren ekosysteemejä. Koko entinen sairaala-alue on valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä. Museokirkko ja entisen sairaalan rakennukset on suojeltu rakenussuojeasetuksella. Leena Mattila kierteli Seilin saarta ja tutustui sen luontoon ja tautiseen historiaan.

    Kuva: Seilin kirkossa spitaaliset erotettiin terveistä matalan väliaidan taakse, kynttiläpidikkeet korvasivat kattokruunut (Leena Mattila/Yle)

  • Suomenlinna on yksi tunnetuimmista historiallisista kohteista Suomessa. Satoja vuosia vanhat rakennukset ja linnoituslaitteen, toimiva 1700-luvun telakka ja sekä liuta ruotsalaisten että venäläisten tuomia uusia kasveja. Kasveja sekä istutettiin että tuotiin vahingossa heinäkuormissa ja linnoituksen rakennusmateriaalien mukana.
    Merilinnoituksen rakentaminen alkoi Ruotsin vallan aikana 1700-luvulla, ja sen kauden näyttävin tuotos on Kuninkaanportti Kustaanmiekan itärannalla. 1800-luvun alussa, Suomen sodassa, Ruotsi hävisi Venäjälle koko Suomen. Uusi isäntä käänsi kanuunat kohti länttä, vahvisti linnoitusta ja rakennutti valtavat maavallit Pietaria suojaamaan. Linnoitus oli alusta asti hyvin kansainvälinen paikka ja pitkään siellä asui enemmän väkeä kuin Helsingissä. Leena Mattila retkeilee Suomenlinnassa Museoviraston ja Suomenlinnan hoitokunnan asiantuntijoiden kanssa ja poimii rusinoita pullasta. Haastateltavina ovat yliarkkitehti Sirkkaliisa Jetsonen ja Suomenlinnan hoitokunnasta yliarkkitehti Tuija Lind sekä maisema-asiantuntija Iina Johansson

  • Armeijan Vallisaareen on raivattu polkuja yleisölle. Vanhat vallitukset ja kuivat kedot on kaivettu esiin pusikoista. Vallisaaressa on seudun saarten monimuotoisin luonto ja maasto vaihtelee avokallion ja niittyjen kautta reheviin lehtoihin. Erilaisissa luontotyypeissä elää runsas linnusto, useita lepakolajeja, mäyriä sekä perhosia jne. Tsaarin armeijan kuormissa Vallisaareen saapui kasvitulokkaita Venäjältä. Armeijan hevosille tuotiin heinää, ja kuormissa tuli kaukaisten kasvien siemeniä. Kuormien mukana Vallisaareen saapui myös lentokyvytön kärsäkäs Siperiasta. Leena Mattilan oppaana on suojelubiologi Hanna-Leena Keskinen Metsähallistuksesta.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä