Radio Variaatio

Hiljaiset neliömetrit.

  • 54 min
  • toistaiseksi

"Kyllä maailmaan ääntä mahtuu". Niin mahtuu, ja ihminen onkin varsin hyvin onnistunut
täyttämään elinympäristönsä äänellä. Osa äänistä on tarpeellisia, ne auttavat hahmottamaan ympäristöä, osa on melua.

Äänen lisääntyminen on tehnyt sekä kaupunkien että maaseudun äänimaisemista merkityksettömämpiä kuin ennen. Jatkuvat asumisen ja liikenteen äänet ovat muuttaneet
vaihtelevia ääniympäristöjä latteammiksi ja samankaltaisiksi.

Merkityksetön ääni on melua ja melu on ihmiselle haitallista, haluamme sitä tai emme.
Suomesta alkaa olla vaikea löytää luonnonhiljaista paikkaa, jossa ei kuulu ihmisen
aiheuttamia ääniä. Vaikka kaikkea muuta melua pääsisikin pakoon, niin lentoliikenteen
ääniä on vaikea välttää.

Missä ovat ne viimeiset neliömetrit, joissa voi kokea edes lyhytaikaisen hiljaisuuden? Kahdenkymmenen minuutin hiljaisuus riittää, ehkä kymmenenkin. Tunti on jo plussaa.
Olisiko hiljaisuutta meren rannalla tai sellaisissa paikoissa, joissa näkyy tähtitaivas,
tai suurissa metsissä?
Eero Aro lähti etsimään ja löysi Suomen hiljaisimman neliömetrin. Mutta mistä?

Käsikirjoitus, ohjaus ja äänisuunnittelu: Eero Aro. Lukija: Antti Virmavirta.
Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen/ Radiogalleria.

Lähetykset

  • su 28.7.2019 18.00 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Esseisti Jaana Seppäsen ja äänisuunnittelija Tuomas Skopan kollaasimainen äänimatka kahteen kaupunkiin – siihen epäilevän sivustakatsojan likaisten ja hämärien nurkkien kaupunkiin, jossa valmistellaan vallankumousta ja aurinkoiseen Moskovaan, jonne pääsee Helsingistä junalla yhdessä yössä.
    Käsikirjoitus, ohjaus ja esiintyjä: Jaana Seppänen. Äänisuunnittelu: Tuomas Skopa.
    Tuotanto: Artlab ja Radiogalleria.

  • "Kyllä maailmaan ääntä mahtuu". Niin mahtuu, ja ihminen onkin varsin hyvin onnistunut
    täyttämään elinympäristönsä äänellä. Osa äänistä on tarpeellisia, ne auttavat hahmottamaan ympäristöä, osa on melua.

    Äänen lisääntyminen on tehnyt sekä kaupunkien että maaseudun äänimaisemista merkityksettömämpiä kuin ennen. Jatkuvat asumisen ja liikenteen äänet ovat muuttaneet
    vaihtelevia ääniympäristöjä latteammiksi ja samankaltaisiksi.

    Merkityksetön ääni on melua ja melu on ihmiselle haitallista, haluamme sitä tai emme.
    Suomesta alkaa olla vaikea löytää luonnonhiljaista paikkaa, jossa ei kuulu ihmisen
    aiheuttamia ääniä. Vaikka kaikkea muuta melua pääsisikin pakoon, niin lentoliikenteen
    ääniä on vaikea välttää.

    Missä ovat ne viimeiset neliömetrit, joissa voi kokea edes lyhytaikaisen hiljaisuuden? Kahdenkymmenen minuutin hiljaisuus riittää, ehkä kymmenenkin. Tunti on jo plussaa.
    Olisiko hiljaisuutta meren rannalla tai sellaisissa paikoissa, joissa näkyy tähtitaivas,
    tai suurissa metsissä?
    Eero Aro lähti etsimään ja löysi Suomen hiljaisimman neliömetrin. Mutta mistä?

    Käsikirjoitus, ohjaus ja äänisuunnittelu: Eero Aro. Lukija: Antti Virmavirta.
    Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen/ Radiogalleria.

  • Kun nuori mosulilainen perheenäiti päättää toimia rauhan puolesta, hän tietää asettavansa koko perheensä hengenvaaraan. Sodan raunioille Hind Ahmad Kamel perustaa Book Forum Mosul -taidekahvilan, jossa ihmiset voivat kokoontua ja lukea. Kahvilassa esiintyy myös Awtar Nergal -yhtye, jonka jäsenet ovat piilotelleet soittimiaan kotinsa kattolautojen välissä selviytyäkseen hengissä ISIS:in hirmuvallasta.
    Book Forumista kasvaa taide-elämän polttopiste ja vapauden tyyssija.

    Käsikirjoitus: Riikka Aaltonen ja Janne Körkkö.
    Ohjaus: Janne Körkkö.
    Lukijat: Katariina Jumppanen ja Janne Körkkö.
    Äänisuunnittelu: Janne Jankeri, Piippu Film Sounds.
    Musiikki: Awtar Nergal, Fairuz.
    Runojen suomennokset: Sampsa Peltonen.
    Kuva: Janne Körkkö.
    Tuotanto: Katariina Jumppanen ja Juha-Pekka Hotinen/Radiogalleria.

  • Radioessee kahdesta päivästä New Yorkissa ja siitä, mitä Manhattan tekee ihmiselle.
    Millainen on todellinen New York: rajattoman mielikuvituksen tuote vai julma asfalttiviidakko? Teatteriohjaaja Hilkka-Liisa Iivanainen ja kirjailija Riikka Pulkkinen vaeltavat läpi marraskuisen New Yorkin ja rakastuvat elämän keinotekoisuuteen sekä metrojen kolinaan.

    Radioessee on muokattu samojen tekijöiden podcast-sarjan materiaaleista. Ohjelma on osa Yle Radio 1:n Uuden maailman heinäkuuta. Podcast-sarja julkaistaan kokonaisuudessaan Areenassa elokuussa.

    Ohjaus ja käsikirjoitus, esiintyjät: Hilkka-Liisa Iivanainen ja Riikka Pulkkinen. Äänisuunnittelu: Tuomas Skopa.Tuottajat: Iira Halttunen, Juha-Pekka Hotinen / Radiogalleria. Kuva: Johanna Kannasmaa.

    Ohjelma on osa Yle Radio 1:n Uuden maailman heinäkuuta

  • Pimeä valo radioeseessä luodaan katse kansainvälisen pankkitoiminnan verkostoon, jossa valuuttakeinottelun ja rahanpesun rahavirroin vaikutetaan erinäisiin kansallisiin poliittisiin prosesseihin. Kansallisen tason poliittinen päätöksentekokoneisto on jatkuvan yksityissektorin lobbauksen ja painostuksen kohde. Ajatus demokratiasta yksittäisen henkilön ja yhteisön edun ajajana lämmittää, mutta demokratiaksi kutsutun rakenteen takana jylläävät voimat, joiden intressit eivät välttämättä kohtaa hyvinvointivaltion kanssa, ja joille kansallinen säätely on turhaa jupinaa.
    Teoksen ohjaajana ja säveltäjänä toimii palkittu säveltäjä, äänisuunnittelija Petri Kuljuntausta, jonka elektroniseen äänimaailmaan kutoutuu myös muusikko Tuomas Rounakarin perinnesoittimien äänimaailma.
    Kuva: Juulia Niiniranta. Kuraattori: Outi Rossi. Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen / Radiogalleria.

  • Länsimainen yhteiskunta rakentuu pääasiassa tieteellisen maailmankuvan ja tutkitun tiedon
    pohjalle. Se, mikä kulttuureissamme ja tiedeyhteisöissämme on hyväksyttävää tietoa, ei
    kuitenkaan ole yksiselitteistä. Alkuperäiskansojen tutkimuksen apulaisprofessori Pirjo Kristiina
    Virtanen Helsingin yliopistosta pohtii tieteen ja vallan välistä vuorovaikutusta radioesseessä
    Hiljainen tieto. Myös musiikin tekeminen pitää sisällään paljon ikiaikaista hiljaista tietoa.
    Ohjelmassa seurataan, mitä tapahtuu kun säveltäjä ja klarinetisti ottavat luonnon osaksi
    sävellysprosessia.

    käsikirjoitus, ohjaus ja musiikki: Riikka Talvitie
    asiantuntija: Pirjo Kristiina Virtanen
    muusikko: Fátima Boix
    kuva: Riikka Talvitie
    kuraattori: Outi Rossi
    tuottaja: Juha-Pekka Hotinen, Radiogalleria

  • Opetan lapsilleni oikeudenmukaisuutta. Jos rikkoo toisen leikin, se täytyy korjata. Jos satuttaa toista, täytyy pyytää anteeksi. Ihminen on moraalinen toimija hiekkalaatikolta EU-parlamenttiin. Mutta korjaanko itse aina sen vahingon, minkä toiselle aiheutan? Toiminko itse perustavanlaatuisten moraalisääntöjen mukaan? Toisen kädestä selvittää, millaista on yksilön tieto, valta ja mahdollisuus muutokseen uhkaavan ilmastokriisin aikana.

    Käsikirjoitus Juulia Niiniranta. Ohjaus Juulia Niiniranta ja Niko Votkin. Äänisuunnittelu ja musiikki Niko Votkin. Kuva: Juulia Niiniranta. Kuraattori Outi Rossi. Tuotanto. Radiogalleria/ Juha-Pekka Hotinen.

  • Nuorukainen näkee kuoleman kasvot ylittäessään Egeanmeren. Äiti tahtoo kuulla pienen tyttärensä laulun. Mitä heille on tapahtunut kotimaassaan ja miksi he ovat matkanneet Suomeen?

    2014 alkaen Eurooppaan on tullut kriisien seurauksena miljoonia turvapaikanhakijoita. Syyrian sisällissota ja levottomuudet Irakissa ovat muuttoliikkeen suurimmat yksittäiset syyt. Aihetta on käsitelty mediassa paljon ja se herättää myötätuntoa, pelkoa ja yhä enemmän myös välinpitämättömyyttä. Radioessee Laulu turvattomalle koettaa ymmärtää monimutkaista ilmiötä kahden kotinsa menettäneen turvapaikanhakijan kertomuksen ja tuntoisen äänikokemuksen kautta.

    Teoksen teksti perustuu syyrialaisen Damirin ja irakilaisen Wassanin kokemuksiin. He tulivat Suomeen turvapaikanhakijoina vuonna 2015.

    Konsepti: Anttoni Palm / Artlab
    Ohjaus ja äänisuunnittelu: Tuomas Skopa
    Käsikirjoitus ja esiintyjät: Tuomas Skopa, Suvi Tuuli Kataja
    Muissa äänissä: Kimmo Koskinen
    Kuva: Emmi Holopainen
    Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen/Radiogalleria

  • Radioaallot laajenevat tyhjyydessä kuin valo. Signaali pölyyntyy, heikentyy mutta jatkaa, työntyy galaksien poikki. Ehkä vääristyy siinä työntyessään, mutta jatkaa, laajenee kuin valo.

    Olemme reilun sadan vuoden ajan tallettaneet äänemme signaaleihin, jotka kiitävät tähtienvälisessä avaruudessa mutta kiertelevät myös ympärillämme. Radioaallot ovat ikuisia. Ehkä hengität kuolleiden sanoja sisääsi, ehkä juokset niiden läpi. Ehkä kaukaa lähetettyjen aaltojen vieraat ajatukset kiertelevät ympärilläsi ensi yönä, kun nukut.

    Me kuolemme, me säilymme.

    ”Ääniin säilötty” on radioessee, joka etenee viidenkymmenen vuoden kuluttua 480 biljoonan kilometrin päässä Maasta, siellä, missä nyt kiitävät 60-luvun loppupuolen perhekomediat ja pesuainemainokset. Radioaaltoihin on tallettunut ihmiskunnan muisti sadan vuoden ajalta. Emme voi poistaa sitä, mitä olemme radioaalloissa lähettäneet.

    Henkilökohtaisiin tarinoihin perustuva ”Ääniin säilötty” on essee säilömisen mahdottomuudesta. Voiko mitään säilöä ilman, että se katoaa, muuttuu säilykkeeksi, muistoksi, fiktioksi?

    Toteutus: Suvi Sinervo, Niklas Nybom ja Pekka Ruohoranta.

    Kertojana on ääni- ja esitystaiteilija Juha Valkeapää, haastateltavana valmistautuja, kuvataiteilija Henna Laininen ja radiotoimittajana näyttelijä Janna Räsänen.

    Tuotanto: Radiogalleria.

  • Kuinka voimme herkistyä kuuntelemaan kokemuksia, joista ei voi puhua? Miten kuulla ja ilmaista omalla äänellä sitä, mitä olemme?

    Essee Sairaalasinfonia 3.0. tutkii kokemuksellista rajaa sairauden ja terveyden, minun ja toisen välillä. Esseessä soivat kahdeksan HYKS Psykiatriassa hoitoa saaneen ihmisen, sairaanhoitaja Heimo Spelmanin sekä taiteilija-tutkija Fastin yhteinen ääni.

    Äänessä olemme olemassa värähtelyinä: tunnen kehossani, kuinka vaikutun ja vaikutan. Virittymällä ihmisäänen sanattomaan ulottuvuuteen voimme tuntea myös pilkahduksen siitä, miten liitymme toisiimme. Toisiinsa lomittuvat äänet eivät kuulu enää vain minulle tai sinulle: ne luovat laajemman kentän ympärillemme ja muistuttavat, ettemme ole yksin.

    ”Et vois olla tosiaan vaan silleen äänen kautta yhteydessä, että sanathan voi viedä harhaan ja ajatukset muualle, mut se on niin kun aika paljasta."

    Radioessee on kolmas ja viimeinen osa sarjasta, jonka ensimmäinen teos ”Laulunpesä” on toteutettu sairaalatilaan ja toinen ”Hospital Symphonies” konserttisaliin. Sarja on syntynyt Fastin ja psykiatrista apua tarvinneiden ihmisten sanattomista, äänellisistä kohtaamisista, ja on osa Fastin taiteellista väitöstutkimusta, jota on rahoittanut Koneen Säätiön Vuorovaikutus ja rajankäynti-hanke ja Aalto-yliopisto. Potilailta on saatu suostumus siihen, että heidän ääntään kuullaan teoksessa.

    Ohjaus, käsikirjoitus: Heidi Fast
    Äänisuunnittelu: Heidi Fast ja Markus Kärki
    Esiintyjät: Sofia Koski, Pietari Kylmälä, Markus Kärki, Milo Mäkelä ja Tuukka Pasanen
    Muissa äänissä: Heidi Fast, Sami Pirkola, Heimo Spelman, Katja Tenhovirta ja kahdeksan HYKS Psykiatriassa hoitoa saanutta ihmistä
    Kuva: Milka Alanen.
    Tuottajat: Suvi Sinervo, Juha-Pekka Hotinen/ Radiogalleria

  • Martti Silvennoisen radioessee sai ensilähetyksensä 1954. Tuolloin arkistokortille kirjattiin seuraava, nykysilmin hellyttäväkin sisältökuvaus:

    "Puhelinsoitto aloittaa kiireen analysoinnin. Erilaisia välähdyksiä. F.E. Sillanpää: mitä kiire hyödyttää. Kiire hänen elämässään. Fransun ja Miinan suhde kiireeseen. Erään rouvan lausunto.
    Työtehoseuran toimitusjohtaja tri Martti Sipilä: kiire nykyajan elämässä. Työnjohto-opiston maisteri Mielonen: kiire nykyajan elämässä, sen tuomat haitat. Kiireenehkäisykeinot. Perheenemännän kiire teatterista kotiin. Maatalousministeriön ylijohtaja Veikko Vennamo: sanoisin elämääni työntäyteiseksi. Vireänä pysyminen eriasioihin perehtymällä. Ajan ja työn järjestelyn tärkeys.
    Professori Tauno Pyökäri: kiireen aikaansaamat positiiviset muutokset tuotantoelämässä. Ylilääkäri professori Donner: kiire elämässämme. Levähdä hetkinen kiirehtiessäsikin. Kiireen vaikutus terveyteen. Pääseekö nykyajan ihminen kiireestään.
    Kysymys kiireestä jää ratkaisematta. Sasu Haapanen lukee Ollin pakinan kiireestä.

  • Martti Silvennoisen varhainen radioessee MItä kiire hyödyttää? peräti vuodelta 1954 - mutta uutena, nykypäivän äänisuunnittelun ryydittämänä editiona. Teos tarkastelee kiirettä ja "nykyajan rientävää ihmistä", koneellistumisen vaikutusta elämäntapaan ja kiireen kokemusta mielenterveysongelmien taustalla.

    Silvennoisen mainiossa radioesseessä näkemyksensä esittävät mm. Nobel-kirjailija F. E. Sillanpää, maatalousministeriön ylijohtaja Veikko Vennamo sekä ylilääkäri Sven Donner. Muutenkin huumoria tihkuva teos päättyy Sasu Haapasen lukemaan Ollin pakinaan.
    Käsikirjoitus ja ohjaus, esiintyjä: Martti Silvennoinen. Uuden edition äänisuunnittelu: Tuomas Skopa / Artlab. Kuva: Ruht Träskman/Tero Vuorinen. Tuotanto: Radiogalleria ja Artlab
    Uusinta vuodelta 1954.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä