Musiikkimaailman kuuluisimmat ja legendaariset sinfoniaorkesterit. Matka alkaa Euroopan merkittävien musiikkikaupunkien soittajistoista. Sitten siirrytään uuden mantereen puolelle, kun vuorossa ovat Yhdysvaltain viisi legendaarista kärkiorkesteria eli niin kutsuttu Big Five. Sarjan loppupuolella luodaan katsaus verrattain uusiin tulokkaisiin sekä muuten kiinnostaviin kokoonpanoihin huippuorkestereiden rintamalla. Sarjan ohjelmatekstit on toimittanut Klaus Pylkkänen.

Jaksot

  • Vuonna 1983 perustetun Budapestin festivaaliorkesterin loivat kapellimestari Iván Fischer ja pianisti-kapellimestari Zoltán Kocsis. He kokosivat joukon lahjakkaimpia nuoria unkarilaismuusikoita tavoitteenaan muodostaa maan paras orkesteri, joka samalla edustaisi mahdollisimman korkeaa kansainvälistä tasoa.

    Budapestin festivaaliorkesteri onkin noussut hämmästyttävän lyhyessä ajassa Euroopan kärkikokoonpanojen joukkoon. Gramophone-lehden asiantuntija-arvioissa vuonna 2008 orkesteri nostettiin maailman huippusoittajistojen joukossa sijalle yhdeksän.

    Alusta pitäen Budapestin festivaaliorkesterin johtoajatuksena on ollut toimia kasvualustana uusille ideoille orkesterimusiikin ja orkesterityön kehittämisessä kohti tulevaisuuden haasteita. Iván Fischer on todennut, että hän haluaa orkesterinsa olevan ennemmin laboratorio kuin museo.

    Ohjelmasarjan toimittaa Klaus Pylkkänen.

    Ohjelmassa soivat musiikit:

    Dvorák: Slaavilainen tanssi nro 8 g-molli
    Wagner: Aamun sarastus ja Siegfriedin Reininmatka oopp. Jumalten tuho
    Bartók: Konsertto orkesterille
    (joht. Iván Fischer)

  • Suuret orkesterit -sarjassa otetaan aimoharppaus vanhalta mantereelta Atlantin yli kohti lounasta Etelä-Amerikkaan ja Brasiliaan, kun vuorossa on São Paulon sinfoniaorkesteri.

    Vuonna 1954 perustettu São Paulon sinfoniaorkesteri - viralliselta nimeltään Orquestra Sinfônica do Estado de São Paulo, São Paulon valtion sinfoniaorkesteri - on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana noussut Latinalaisen Amerikan parhaimpien soittajistojen joukkoon.

    São Paulon sinfoniaorkesterin alkuvuosikymmenet oli melkoista vuoristorataa vaihdellen menestyshetkistä aina toiminnan täydelliseen jäädyttämiseen. Soittajistoa neljännesvuosisadan johtaneella Eleazar de Carvalholla oli kuitenkin visioita orkesterin kehittämiseksi. Muutos tapahtui vuonna 1997, kun Carvalhoa seurannut John Neschling aloitti työnsä taiteellisena johtajana ja ryhtyi toteuttamaan edeltäjänsä suunnitelmia.

    Rio de Janeirossa syntynyt ja itävaltalaiset sukujuuret omaava Neschling käynnisti mittavan kehitystyön, jonka seurauksena São Paulon sinfoniaorkesteri on nykyisin paljon muutakin kuin pelkkä orkesteri. Kulttuuri-institution piiriin kuuluukin orkesterin lisäksi neljä kuoroa, lasten ja nuorten musiikkikasvatusprojekteja, mestari-kisälli-periaatteella toimiva akatemia, musiikkikirjasto sekä kustannustoimintaa.

    Ohjelmasarjan toimittaa Klaus Pylkkänen.

    Ohjelmassa soivat musiikit:

    Respighi: Rooman pinjoja, sinfoninen runo (joht. John Neschling).

    Villa-Lobos: Danca frenetica (joht. Roberto Minczuk).

    R. Strauss: Sinfoninen fantasia oopp. Die Frau ohne Schatten (Nainen vailla varjoa) (joht. Frank Shipway).

  • Suuret orkesterit -sarjassa matkataan tällä kertaa eteläiseen Saksaan, kun vuorossa on maan radio-orkestereista arvostetuin, Baijerin radion sinfoniaorkesteri.

    Orkesteri perustettiin virallisesti vuonna 1949 mutta sen juuret juontavat aina 1920-luvulle, Münchenin tuolloiseen radiolähetysasemaan ja sen soittajistoon. Kansallissosialistien valtaantulon myötä vuonna 1933 tuoreesta yleisradioyhtiöstä tehtiin kolmannen valtakunnan propagandaväline, nimellä Reichsseder München. Samalla orkesterin pääasialliseksi rooliksi tuli tukea SA- ja SS-soittokuntia sotilasmusiikin esittämisessä.

    Toisen maailmansodan jälkeen sekä Baijerin radio että sen orkesteri järjestettiin kokonaan uudelleen. Orkesterin ylikapellimestariksi kutsutulle Eugen Jochumille annettiin vapaat kädet uuden radio-orkesterin muodostamisessa. Arvostettu Jochum saikin houkuteltua orkesteriinsa ajankohdan huippumuusikoita. Ohjelmiston pääpaino oli wieniläisklassisessa ja romantiikan kauden musiikissa, mutta soittajisto esitti myös paljon aikakauden säveltäjien tuotantoa

    Eugen Jochumia orkesterin johdossa seurasi tsekkikapellimestari Rafael Kubelík, orkesterin toistaiseksi pitkäaikaisin musiikillinen johtaja. Kubelíkin kaudella Baijerin radion sinfoniaorkesteri saavutti korkean kansainvälisen tason. Kokoonpanon tavaramerkiksi tuli tekninen suvereenisuus ja loistelias sointi.

    Ohjelmasarjan toimittaa Klaus Pylkkänen.

    Ohjelmassa soivat musiikit:

    Dvorák: Karnevaali, konserttialkusoitto (joht. Rafael Kubelík).

    Sibelius: Karelia-sarja (joht. Mariss Jansons).

    R. Strauss: Kuolema ja kirkastus, sinfoninen runo (joht. Lorin Maazel).

  • Pietarin Mariinski-teatterin orkesterin juuret yltävät aina vuoteen 1783, Katariina Suuren valtakaudella perustettuun Keisarilliseen oopperaan. Venäjän vanhimpiin kuuluva kuttuuri-institutio sai vakituisen kotipaikkansa, kun vuoden 1860 lokakuussa Mariinski-teatteri avattiin Pietarin Teatteriaukiolla. Mariinski-nimen teatterirakennus sai keisarinna Maria Alexandrovnan, keisari Aleksanteri II:n puolison mukaan.

    Bolsevikkivallankumousta seuranneiden vuosien ja muutaman nimenmuutoksen jälkeen vuonna 1935 teatterin nimeksi vakiintui neuvostoajaksi S. M. Kirovin akateeminen ooppera- ja balettiteatteri. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1992 institutiolle ja rakennukselle palautettiin sen alkuperäinen Mariinski-nimi.

    Vuosikymmenten saatossa teatterin baletti ja ooppera ovat olleet enimmäkseen erillisiä laitoksia. Muutos tapahtui vuonna 1988, kun Valeri Gergijevin vastuulle annettiin koko talon ja taidelaitoksen johtaminen.

    Valeri Gergijevin johdolla Pietarin Mariinski-teatterin kansainvälinen maine on kasvanut lukuisien kiertueiden myötä. Samalla teatterin orkesteri on Gergijevin vaikutuksesta profiloitunut vahvasti myös ooppera- ja balettirepertuaarin ulkopuolista ohjelmistoa esittävänä soittajistona.

    Mariinski-teatterin orkesteria kuullaakin nykyään usein myös sinfonisen ohjelmiston ja konserttokirjallisuuden täysipainoisena tulkitsijana. Menestystä tällä saralla on tullut siinä määrin, että Gramophone-musiikkilehden asiantuntijaäänestyksessä kokoonpano valittiin maailman huippuorkestereiden joukossa sijalle 14.

    Ohjelmasarjan toimittaa Klaus Pylkkänen.

    Ohjelmassa soivat musiikit:

    Tshaikovski: Romeo ja Julia, alkusoittofantasia (joht. Valeri Gergijev).

    Borodin: Polovtsilaistansseja oopp. Ruhtinas Igor (joht. Valeri Gergijev).

    Skrjabin: Le Poème de l'extase (Ekstaasin runoelma) (joht. Valeri Gergijev).

  • Heinäkuun viimeisessä jaksossa on vuorossa USA:n Big Five -orkestereista nuorin, vuonna 1918 perustettu Clevelandin orkesteri.

    Sen perusti kaupungissa syntynyt ja pitkään vaikuttanut pianisti ja impressaari Adella Prentiss Hughes. Hän kutsui venäläissyntyisen Nikolai Sokolovin johtamaan perustamaansa orkesteria. Sokolovin 25 vuotta kestäneellä johtajakaudella orkesteri teki kiertueita USA:n itäosissa, levytti lukuisia äänitteitä sekä esiintyi suorissa radiolähetyksissä.

    Nikolai Sokolovia orkesterin musiikillisina johtajina seurasivat Artur Rodzinski sekä lyhyen aikaa Erich Leinsdorf. Vuonna 1946 orkesterin johtoon nimettiin George Szell. Orkesteri oli tuolloin kansallisesti kohtuullisen arvostettu, mutta toisen maailmansodan jäljiltä toipumistilassa.

    Szellin kauden myötä alkoi Clevelandin orkesterin nousu yhdysvaltalaiskokoonpanojen huippujen joukkoon. Aina vuoteen 1970 kestäneellä George Szellin johtajakaudella Clevelandin orkesteri teki menestyksekkäitä kiertueita sekä lukuisia kiitettyjä ja yhä arvostettuja levytyksiä. Niiden myötä soittajiston maine virheettömän tarkasti musisoivana ja soinniltaan kamarimusiikillisen eleganttina kokoonpanona saavutti laajat yleisöt ympäri musiikkimaailman.

    Ohjelmasarjan toimittaa Klaus Pylkkänen.

    Ohjelmassa soivat musiikit:

    Mendelssohn: Sinfonia nro 4 A-duuri "Italialainen" (joht. George Szell).

    Janácek: Taras Bulba, rapsodia orkesterille (joht. Christoph von Dohnányi).

    Ohjelma on osa Yle Radio 1:n Uuden maailman heinäkuuta.

  • Saksalaiskapellimestari Fritz Scheelin vuonna 1900 perustama Philadelphian orkesteri oli alkuvaiheissa varsin pienimuotoinen soittajisto, mutta sen kasvu oli nopeaa. Jo neljä vuotta perustamisensa jälkeen orkesteri sai vieraakseen aikakauden huomattavimpiin muusikoihin kuuluneen säveltäjä-kapellimestari Richard Straussin.

    Alkuvuodet orkesterin johdossa olivat varsin sekavia. Fritz Scheeliä tehtävässä vuonna 1907 seurannut Karl Pohlig joutui eroamaan viiden vuoden jälkeen skandaalinkäryisissä olosuhteissa.

    Suuri kehityskaari Philadelphian orkesterin nousussa amerikkalaiselle huipputasolle alkoi Leopold Stokowskin nimittämisestä orkesterin musiikilliseksi johtajaksi vuonna 1912. Puolalais-englantilaisen Stokowskin johtajakaudella orkesteri saavutti maineen virtuoosisoittajistona, jonka tavaramerkiksi muodostui poikkeuksellinen orkesterisointi. Ilmiö tunnetaan nimellä "The Philadelphia Sound".

    Ohjelmasarjan toimittaa Klaus Pylkkänen.

    Ohjelmassa soivat musiikit:

    Sibelius: Pohjolan tytär (joht. Eugene Ormandy).

    Tshaikovski: Valssi bal. Prinsessa Ruusunen (joht. Riccardo Muti).

    Ravel: Pursi valtamerellä (joht. Riccardo Muti).

    Rahmaninov: Rapsodia Paganinin teemasta (Daniil Trifonov, piano, joht. Yannick Nézet-Séguin).

    Ohjelma on osa Yle Radio 1:n Uuden maailman heinäkuuta.

  • Monen muun amerikkalaisen orkesterin tavoin myös Chicagon sinfoniaorkesterin synnyn taustalla oli varakas yritysmaailman edustaja. Chicagolainen liikemies Charles Norman Fay kutsui vuonna 1889 saksalaissyntyisen kapellimestarin Theodor Thomasin perustamaan orkesterin kaupunkiin.

    Theodor Thomasia pidetään ensimmäisenä merkittävänä yhdysvaltalaisena kapellimestarina. Hän työskenteli Chicagon orkesterin musiikillisena johtajana 13 vuotta, aina kuolemaansa, vuoteen 1905 saakka. Tuolloin orkesterin nimi muutettiin perustajansa muistoa kunnioittaen Theodor Thomas -orkesteriksi.

    Thomasia tehtävässä seurasi saksalainen Frederick Stock, josta tulikin orkesterin toistaiseksi pitkäaikaisin taiteellinen johtaja. Hän luotsasi soittajistoa kaikkiaan 37 vuoden ajan. Stockin kaudella vuonna 1913 kokoonpano sai myös nykyisen nimensä, Chicagon sinfoniaorkesteri.

    Chicagon sinfoniaorkesteri nousi Big Five -viisikkoon unkarilaissyntyisen Fritz Reinerin johtajakaudella vuosina 1953-63. Tuolloin orkesteri mm. levytti Reinerin johdolla lukuisia taiteellisesti ja teknisesti korkealaatuisia, sittemmin legendaarisiksi muodostuneita äänitteitä.

    Ohjelmasarjan toimittaa Klaus Pylkkänen.

    Ohjelmassa soivat musiikit:

    Rossini: Alkusoitto oopp. Sevillan parturi (joht. Fritz Reiner).

    Tshaikovski: Myrsky, sinfoninen fantasia (joht. Claudio Abbado).

    Debussy: Kolme nokturnia (joht. Georg Solti).

    Ohjelma on osa Yle Radio 1:n Uuden maailman heinäkuuta.

  • Bostonin sinfoniaorkesteri on USA:n Big Five -orkestereista toiseksi vanhin,

    Orkesterin perusti vuonna 1881 bostonilainen liikemies ja Amerikan sisällissodan veteraani Henry Lee Higginson.

    Higginsonin tavoitteena oli luoda orkesteri, joka soittaisi hyvää musiikkia yhtä korkealaatuisesti, kuin eurooppalaisissa musiikikeskuksissa oli totuttu kuulemaan. Lisäksi uuden orkesterin konsertteja oli ajatus tarjota edullisin lipunhinnoin mahdollisimman laajalle yleisölle, myös kouluttamattomalle väestölle.

    Monen muun amerikkalaisorkesterin tavoin Bostonin sinfoniaorkesterin taiteellinen johto oli vuosikymmeniä Euroopasta tulleiden kapellimestarien käsissä. Orkesterin johdossa työskentelivät muun muassa unkarilainen Arthur Nikisch ja ranskalainen Pierre Monteux.

    Merkittävän työn orkesterin johdossa teki venäläissyntyinen Sergei Koussevitzky, joka työskenteli Bostonin sinfoniaorkesterin taiteellisena johtajana neljännesvuosisadan ajan, vuosina 1924-49. Hänen kaudellaan orkesteri nousi kansainväliselle huipulle.

    Ohjelmasarjan toimittaa Klaus Pylkkänen.

    Ohjelmassa soivat musiikit:

    Chabrier: Espanja (joht. Seiji Ozawa).

    Ravel: Le tombeau de Couperin (joht. Bernard Haitink).

    Shostakovitsh: Sinfonia nro 9 Es-duuri (joht. Andris Nelsons).

    Ohjelma on osa Yle Radio 1:n Uuden maailman heinäkuuta.

  • Yle Radio 1:n Uuden maailman heinäkuu -teeman merkeissa Suuret orkesterit -sarjassa siirrytään viiden viikon ajaksi Atlantin toiselle puolelle, kun tutustutaan USA:n viiteen legendaariseen orkesteriin ja kuullaan niiden esittämää musiikkia.

    Nämä Big Five, eli viisi suurta orkesteria käydään läpi niiden perustamisjärjestyksessä, alkaen New Yorkin filharmonisesta orkesterista. Sitä seuraavat tulevina viikkoina Bostonin ja Chicagon sinfoniaorkesterit sekä Philadelphian ja Clevelandin orkesterit. Big Five -orkesterit muodostivat 1950-luvun lopulta alkaen niin taiteellisesti, taloudellisesti kuin soittajien taitojen osalta yhdysvaltalaisorkesterien kovimman kärjen.

    USA:n vanhin sinfoniaorkesteri ja samalla vanhin viidestä suuresta on New Yorkin filharmoninen orkesteri. Syntyperäisen amerikkalaiskapellimestari Ureli Corelli Hillin aloitteesta syntynyt orkesteri perustettiin alkujaan New Yorkin filharmonisen sinfoniaseuran nimellä vuonna 1842.

    Vaikka New Yorkin filharmonisen orkesterin perustajien joukossa oli syntyperäisiä yhdysvaltalaisia, toimi orkesteri pitkään lähes yksinomaan eurooppalaistaustaisten taiteellisten johtajien alaisuudessa. Orkesterin ylikapellimestareina ovat työskennelleet mm. Gustav Mahler, Willem Mengelberg, Arturo Toscanini, John Barbirolli ja Dimitri Mitropoulos.

    New Yorkin filharmonisen orkesterin ensimmäinen täysin amerikkalainen taiteellinen johtaja aivan alkuvuosia lukuunottamatta oli Leonard Bernstein.

    Ohjelmasarjan toimittaa Klaus Pylkkänen.

    Ohjelmassa soivat musiikit:

    Bernstein: Alkusoitto oper. Candide (joht. Leonard Bernstein).

    Wagner: Metsän huminaa oopp. Siegfried (joht. Zubin Mehta).

    Nielsen: Sinfonia nro 4 "Sammumaton" (joht. Alan Gilbert).

    Ohjelma on osa Yle Radio 1:n Uuden maailman heinäkuuta.

  • Suuret orkesterit -sarjan neljännen jakson myötä siirrytään Lontooseen, joka kuuluu musiikkimaailman suuriin metropoleihin. Kaupungissa onkin puolenkymmentä kansainvälisen tason huippuorkesteria. Lontoon orkestereiden voimasuhteet ovat vaihdelleet vuosikymmenten saatossa, kun soittajistojen kesken on käyty välillä kiivastakin kamppailua parhaista muusikoista.

    Yleinen näkemys kuitenkin on, että kaupungin kokoonpanoista historiallisesti, taloudellisesti ja musiikillisesti merkittävin on niistä vanhin, vuonna 1904 perustettu Lontoon sinfoniaorkesteri.

    Ohjelmassa soivat musiikit:

    Stravinsky: Musiikkia balettisarjasta Tulilintu (joht. Claudio Abbado).

    Sibelius: Tapiola (joht. Colin Davis).

    Prokofjev: Sinfonia nro 1 D-duuri "Klassinen sinfonia" (joht. Valeri Gergijev).

    Williams: Teema elok. Tähtien Sota (Star Wars) (joht. John Williams).

    Ohjelman on toimittanut Klaus Pylkkänen.

  • Suuret orkesterit -kesäsarjan kolmannessa jaksossa tutustutaan Amsterdamin Concertgebouw-orkesteriin, joka Gramophone-musiikkilehden asiantuntijaäänestyksessä vuonna 2008 valittiin maailman huippuorkestereiden joukossa parhaaksi.

    Kuten orkesterin nimi kertoo, sen synty ja historia liittyy kiinteästi Amsterdamin maineikkaaseen konserttitaloon eli Concertgebouw’hun. Konserttitalo vihittiin käyttöön keväällä 1888 ja myöhemmin saman vuoden syksyllä talon nimikko-orkesteri aloitti toimintansa.

    Sekä orkesteri että rakennus kantavat virallisessa nimessään nykyisin etuliitettä Koninklijk - kuninkaallinen. Alankomaiden kuningatar Beatrix myönsi arvonimen orkesterille sen satavuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1988. Konserttitalo sai vastaavan huomionosoituksen vuonna 2013, kun rakennus täytti 125 vuotta.

    Maailman huippuorkestereiden joukossa amsterdamilaiskokoonpano on sikäli poikkeus, että sen yli 130 vuoden historian aikana orkesterilla on ollut vain seitsemän ylikapellimestaria.

    Ja kun monella muulla huippuorkesterilla on taiteellisina johtajina ollut kansainvälisiä tähtinimiä, luotti Amsterdamin Concertgebouw-orkesteri ensimmäiset sata vuotta alankomaalaisiin kapellimestareihin.

    Ohjelmassa soivat musiikit:

    Schubert: Allegro moderato -osa sinfoniasta nro 7 h-molli "Keskeneräinen" (joht. Nikolaus Harnoncourt).

    Bruckner: Adagio sinfoniasta nro 8 c-molli (joht. Bernard Haitink).

    Messiaen: Tähtien veren ilo, 5. osa Turangalila-sinfoniasta (Jean-Yves Thibaudet, piano, ja Takashi Harada, ondes martenot, joht. Riccardo Chailly).

  • Sarjan toisen jakson aiheena on orkestereiden kovimpaan kärkeen lukeutuva, taituruudestaan ja vahvasta soinnistaan tunnettu Berliinin filharmonikot.

    Orkesterin alulle pannut kipinä on hupaisa historiallinen anekdootti ja osoitus 1800-luvun muusikoiden kasvaneesta yhteiskunnallisesta asemasta ja omanarvontunnosta.

    Vuonna 1882 noin viidenkymmenen soittajan joukko irtautui aiemmasta orkesteristaan protestina sille, että orkesterin johtaja Benjamin Bilse aikoi viedä soittajansa konserttimatkalle Varsovaan neljännen luokan junavaunuissa. Berliinin filharmonikkojen alkuperäinen nimi olikin proosallisesti Frühere Bilsesche Kapelle - Aikaisempi Bilsen yhtye.

    Viisi vuotta myöhemmin orkesteri sai kapellimestarikseen aikakauden suuruuksiin kuuluneen Hans von Bülowin. Nimityksen myötä soittajiston maine kasvoi, ja sen kapellimestareina vierailivat mm. Richard Strauss, Gustav Mahler, Johannes Brahms ja Edvard Grieg.

    Berliinin filharmonikoilla on historiansa aikana ollut tunnetusti voimakastahtoisia ylikapellimestareita, jotka ovat työskennelleet orkesterin johdossa poikkeuksellisen pitkiä rupeamia: Hans von Bülowia vuonna 1895 seurannut Athur Nikisch oli johtajana lähes 30 vuoden ajan. Nikischin jälkeen vuoroon tullut Wilhelm Furtwängler hänkin kaikkiaan lähes neljännesvuosisadan.

    Berliinin filharmonikot maailmanlaajuiseen maineeseen nostanut Herbert von Karajan piti orkesterin vahvassa otteessaan niin musiikillisesti kuin muutenkin julkisuuskuvaltaan. Karajanin 35 vuotta kestänyt johtajakausi sisälsi konserttien lisäksi runsaasti levytyksiä ja ulkomaankiertueita.

    Karajanin aikana päättyi myös orkesterin kiertolaiselämä, kun brittipommituksissa tuhoutuneen Vanhan filharmonian salin korvannut Berliinin filharmonia valmistui vuonna 1963. Karajanin kauden loppupuolella vuonna 1982 myös naisille aukesi pääsy filharmonikkojen jäseniksi.

    Ohjelmassa soivat musiikit:

    R. Strauss: Don Juan, sinfoninen runo (joht. Herbert von Karajan).

    Debussy: Faunin iltapäivä (joht. Claudio Abbado).

    Sibelius: Sinfonia nro 7 C-duuri (joht. Simon Rattle).

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä