Tunnemme Venäjää aivan liian huonosti. Itäinen naapuri on herättänyt aina voimakkaita mielleyhtymiä ja reaktioita – suuntaan jos toiseen. Venäjä on valtavan suuri, ja aivan Suomen kyljessä kiinni. Huomattava osa ”Venäjä-tuntemustamme tai -tietouttamme” perustuu oletuksiin, ennakkoluuloihin tai sittenkin siihen, että emme oikeastaan tunnekaan Venäjää. Sitä eivät välttämättä tunne itse venäläisetkään, eivätkä monet maan kanssa enemmän tai vähemmän tekemisissä olevat toimijat.

Tuntematon Venäjä on viisiosainen sarja, jonka tarkoituksena on raottaa Venäjän saloja eri näkökulmista tarkasteltuna. Mitä tiedämmekään Venäjän nykyoloista, Suomen ja Neuvostoliiton/Venäjän yhteiselosta, Venäjän myyteistä ja sankareista ja siitä, mille jalustalle maan henkinen olemus pohjautuu - tai vaikkapa undergroundista sen eri ilmiöineen? Venäjää ja venäläisiä ei pidä myöskään liittää sumeilematta toisiinsa.

Sarjan toimittaa Jari Aula.

Jaksot

  • Eilina Gusatinsky on elänyt kahden kultturin välissä ja Suomessa jo vuodesta 1990. Tätä nykyä hän työskentelee v. 2013 perustetussa Cultura-säätiössä, joka perustettiin venäjänkielisen vähemmistön kotouttamista varten. Sopeutuminen Suomeen ei synny automaattisesti. Venäjänkielinen nuoriso elää omassa kuplassaan, jota vanhemmat rakentavat. Venäjänkielisten on vaikea sopeutua myös siksi, että heidät liitetään liian helposti Venäjän jatkeeksi ja heidät helposti myös torjutaan. Suomi voisi olla kuitenkin esikuvana muille maille. Venäjänkieliset ihmiset voisivat elää tavallisina suomalaisina ilman Venäjän tuomaa painolastia. Toimittajana on Jari Aula.

  • Maanalaiskulttuuria on ollut aikojen alusta lähtien, ainakin jo tuhannen vuoden ajan. Venäläiselle undergroundille on ollut tyypillistä vastakkaisuus virallisen kulttuurin kanssa. Virallisen ja epävirallisen rinnakkainelo poikkesi Neuvostoliiton ja nyky-Venäjän välillä siinä, että neuvostokaudella undergroundilla ei ollut virallisesti olemassaolon edellytyksiä. Esim. underground-kirjallisuutta julkaistiin ns. omakustanteina (samizdat-julkaisuina). Nykyoloissa taas underground ammentaa elinvoimaansa nimenomaan erilaisuudellaan, ja saattaa olla näkyvästi esillä julkisuudessa. Neuvostokauden runoilija, performanssitaiteilija, kuvanveistäjä ja maalaustaiteilija Dmitri Prigov on noussut arvostettuun asemaan, mutta monia muitakin undergroundin edustajia löytyy. Homoseksuaalisuus on kipeä asia, eikä seksuaalivähemmistöjen asema ole ainakaan helpottunut. Helsingin yliopiston professori Tomi Huttunen on tutkinut laajemminkin naapurimaamme undergroundia. Toimittajana on Jari Aula.

  • Erityisesti Venäjä on sankareiden maa. Sankareita on monenlaisia: sotasankareita, työn sankareita, mutta myös antisankareita. Suuret runoilijatkin ovat sankareita. Venäläisen sankarin tulee lunastaa maineensa. Hän on luova nero. Professori Timo Vihavainen on kirjoittanut Venäjän sankareista kirjan, jossa tuodaan esiin koko sankaruuden kirjo alkaen bogatyreistä päätyen nykypäivään. Kansan ja vallan suhde, samoin uskonnon ja valtion, on ollut monijakoinen. Kun lännessä ihminen on epätäydellinen, Venäjällä on perinteisesti arvostettu täydellistä ihmistä. Ihminen suorastaan jumalallistuu. Venäjän on aina ollut myös lännen vastapooli, ja suhteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Toimittajana on Jari Aula.

  • Toimittaja Leena Sharma on kirjoittanut kirjan Neuvostoliiton ja Suomen välisistä kulttuurisuhteista. Taustalla oli ystävyysliturgiaan perustunut voimakas rähmällään olo, joka ei ole poistunut kokonaan vieläkään. Erityisesti sitä oli politiikan ja kulttuurin saralla, mutta tavalliseen kansaan se ei välttämättä uponnut. Venäjä/Neuvostoliitto ei ole ollut Suomelle "normaali" naapurimaa.

    Sharma vertaa Venäjää myös Yhdysvaltoihin. Venäjän media on kontrolloitua, vaikkakaan kansa ei ole niin jakautunutta kuin Yhdysvalloissa. Kummankin maan kehitys on menossa huolestuttavampaan suuntaan. Vaikka Venäjän hallintokoneisto ja poliittinen järjestelmä ovat mitä ovat, ihmiset ovat silti samanlaisia kuin kaikkialla muuallakin. Mediankin epäluulon tulisi kohdistua pikemminkin valtarakenteisiin. Valitettavasti Venäjällä ei ole ollut demokraattista perinnettä, joten tulevaisuudelta ei kannata välttämättä odottaa suuria mullistuksia. Jari Aula keskustelee Leena Sharman kanssa.

  • Kirjailija Hannu Mäkelä on nähnyt Venäjää pitkin ja poikin vuosikymmenten saatossa aina Tyynellemerelle saakka. Hän aistii Venäjän sisintä olemusta, mutta muistuttaa, että maata ei voi kukaan koskaan ymmärtää - eivät edes venäläiset. Venäjä on yhden tsaarin maa kerrallaan, eikä kukaan voi ennakoida tulevaa. Venäjä-ennakkoluuloisille Mäkelä muistuttaa armenialaisen sananlaskun sanoin: "Parempi on kerran nähdä kuin sata kertaa kuulla". Maassa on paljon pahaa, mutta myös hyvää. Se vain pitää kaivaa esiin. Jari Aula jututtaa.

    (Kuva: Wikimedia Commons https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Hannu_M%C3%A4kel%C3%A4.jpg)

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä