Miki Liukkosen maailma

Maanantaisin klo 13, Yle Puhe ja Yle Areena

Miki Liukkosen maailma -ohjelmassa syyniin joutuvat sellaiset sateenkaaren negatiivit, kuten ahdistus, melankolia, yksinäisyys ja häpeä. Omakohtaisten kokemusten ja tutkimustiedon kautta Liukkonen lähestyy aiheitaan monesta suunnasta, karkaa sivupoluille ja palaa takaisin. Teemojen käsittelyssä yleinen ja yksityinen punoutuu kiinnostavaksi ja viihdyttäväksi kokonaisuudeksi.

Jaksot

  • Ihminen on aina tuntenut syyllisyyttä. Puolet suomalaisista paljastaa esimerkiksi tuntevansa syyllisyyttä siitä, että eivät liiku tarpeeksi.

    Syyllisyys sekoitetaan helposti häpeän tunteeseen. Syyllisyys kuitenkin kohdistuu tekoon ja häpeä persoonaan. Siksi syyllisyys voi olla jopa rakentavaa häpeän ollessa vahingollista.

  • Miki Liukkonen kärsii vihan puutteesta.

    Patoutunut viha vie energiaa, mutta sopivasti valloilleen päästettynä viha voi olla eteenpäin ajava voima. Suomessa vihan ilmaisemista pidetään kuitenkin huonona käytöksenä.

  • Miki Liukkonen kummastelee, miksi nuoret nykyään vain urheilevat eivätkä enää juo alkoholia. Mikille itselleen kun heti ensimmäinen humala oli hyvin vapauttava. Nuorena krapulastakin selvisi vielä hampaat harjaamalla ja särkylääkkeellä.

    Kirjailijalla on aikaa juoda alkoholia, mutta Miki on havainnut raittiuden parantavan omaa kirjallista suoritustaan. Miksi juominen silti houkuttaa?

  • Miki Liukkonen on kauhuaddikti, joka katselee kauhuelokuvia yksin pimeässä luurit päässään. Yöunia Miki ei ole koskaan kauhun takia menettänyt vaan pelon tunteeseen on aina liittynyt joku nautinnon tunne.

    Kauhuelokuvat auttavat käsittelemään tunteita ja siksi nyt käydään läpi niistä parhaat ja pahimmat.

  • Miki Liukkosen mielestä unien kertominen on yhtä kiinnostavaa, kuin jos joku kertoisi millaista hiekkaa oli lapsuuden leikkipuiston hiekkalaatikossa.

    Unettomuus sen sijaan voi viedä mielen irrationaaliseen maailmaan ja siitä voi olla hyötyä myös luovassa työssä.

  • Tällä kertaa Miki Liukkosen maailma-ohjelmassa kärsitään häpeäpaalussa. Tekeekö kyky hävetä meistä inhimillisempiä? Häpeääkö narsisti? Mitä on myötähäpeä ja palveleeko se jotain suurempaa tarkoitusta?

  • Miki Liukkonen on kärsinyt ahdistuksesta 9 vuotiaasta asti. Se on hänen sisäisen elämänkaarensa musta piste, jolloin siemen kylvettiin ja ahdistus alkoi leviämään.

    "Muistan päivän aika tarkalleen, koska se oli ahdistuskohtaus ilman mitään näkyvää syytä. Oma huone, aurinko, säikähdin. Luulin että olen tulossa sairaaksi."

  • Miki Liukkosen lapsuudessa tylsyys saattoi olla niin piinaavaa, että ihoa särki.

    Tylsyys on tehokas väline, joka auttaa arvioimaan omaa suhdetta maailmaan.

    Kun puhumme tylsyydestä, viittaamme siihen turhauttavaan kokemukseen, kun emme kykene suorittamaan miellyttäviä aktiviteetteja.

  • Elämme sosiaalisen median määrittelemässä kulttuurissa, jossa esiinnymme myös itsellemme.

    Kontakti toisiin on usein kielen armoilla. Monesti ihmiset pitää aitoina niitä, jotka on hyviä puhumaan. Mitä on aitous ja millainen on ironian jälkeinen aikakausi?

  • Melankoliassa rypemisessä on jotain erikoisen kaunista, lohdullista ja haikeaa. Melankolia ei tyhjene. Siihen mahtuu aina lisää. Se on sininen sika joka ahmii outoa kaipuutamme ja juo huokailujamme.

    Miki Liukkosen esseistisen tarkastelun ensimmäisenä kohteena on melankolia.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä