Radio Suomi Helsinki

Kulkeeko Träskändan kartanossa Aurora Karamzinin haamu? Tyhjillään seisova kartanovanhus toimii teatterinäyttämönä elokuussa

  • 12 min
  • toistaiseksi

Espoon Järvenperässä sijaitseva Träskändän kartano on seissyt tyhjillään jo yli kymmenen vuotta. Elokuussa kartano herää hetkellisesti henkiin: espoolainen yhteisöteatteri Jäänsärkijät toteuttaa kartanolla esityksen nimeltä Tarttumattomat. Kyseessä on tekijöiden mukaan komedia, joka yhdistelee historiallista faktaa ja zombie-kauhugenreä.
Radio Suomen reportteri Vesa Marttinen tapasi käsikirjoittaja-ohjaaja Riina Salmen sekä tuottaja Kaisa Pudaksen esityksen ensi-illan kynnyksellä.

Lähetykset

  • pe 2.8.2019 7.30 • Yle Areena

Jaksot

  • Krista Pohjanlehto ja Heta Kärki eivät tunnistaneet itseään siitä negatiivisesta kuvasta, jota ruuhkavuosia elävistä vanhemmista maalataan. Arjessa on toki paljon liikkuvia osia, mutta kokonaiskuva on kaksikon mielestä plussan puolella. Toimittaja Ippi Arjanne jutteli heidän kanssaan lapsiperhearjesta: valmisruoasta, paineista ja urakehityksestä.

    Krista Pohjanlehto 35-vuotias helsinkiläinen kahden alle kouluikäisen lapsen äiti ja työskentelee kasvujohtajana markkinointiviestintäkonsernissa. 32-vuotias Heta Kärki on vastikään espoolaistunut markkinointipäällikkö. Hänellä on 3-vuotias poika sekä kaksi cockerspanielia. Yhdessä Pohjanlehto ja Kärki pyörittävät lastentarvikkeiden lainaamiseen erikoistunutta Kinspiring-palvelua sekä tekevät Ruuhkavuosirakkautta-podcastia.

  • Yhteishaastattelussa kriitikko Oskari Onninen sekä muusikko Anssi Kela.

    Musiikkikritiikki - mihin sitä tarvitaan tässä maailmanajassa, jossa striimauspalvelut tuntevat musiikkimakusi paremmin kun sinä itse ja tie uuden musiikin luo on pari klikkausta - jos sitäkään? Mitä yhden tai viiden tähden levyarvio tekee muusikolle, keikkamyynnille tai striimausluvuille? Ja joskus arvio sivaltaa syvältä - miltä kriitikosta tuntuu satuttaa artistia?

    Anssi Kela on tehnyt musiikkia reilu kolmekymmentä vuotta, julkaissut sooloartistina seitsemän levyä ja voittanut viisi Emma-palkintoa. Ennen soolouraansa Kela vaikutti yhtyeessä Pekka ja Susi.
    Oskari Onninen on kriitikko ja toimittaja, joka on kirjoittanut musiikkikritiikkejä noin kymmenen vuotta. Hänen arvioitaan on voinut lukea muun muassa Helsingin Sanomista, Imagesta, Rumbasta sekä jo kuopatusta Nuorgamista, jonka perustajiin hän itsekin kuuluu.

    Toimittaja Ippi Arjanne tapasi kriitikon ja muusikon Anssi Kelan studiolla.

  • Helsingissä järjestetään 5.-6.1. SM-kisat lajissa, joka on kaikille tuttu, mutta harvoille harrastus. Pöytäjääkiekon SM-kisat järjestetään nyt jo 29. kerran.
    Vesa Marttinen kävi perehtymässä lajin saloihin moninkertaisen Suomen-mestarin Juha Erälaukon kanssa.

  • Tänä vuonna Kansalaisareena valitsi kaksi vuoden vapaaehtoista: Tapani Vainikaisen sekä Jouko Näivän. The Streetbarberina eli katuparturina tunnettu Näivä on tehnyt monia sekalaisia töitä, soittanut parissa bändissä ja saattaapa joku muistaa hänet vuoden 2012 Big Brother- talostakin. Nyt hän on leikannut vähän yli vuoden ajan syrjäytyneiden, kodittomien ja vähävaraisten hiuksia ja kohtaa heidät ihmisenä. Toimittajana Justus Laitinen.

  • Kansalaisareena valitsi joulukuussa jälleen vuoden vapaaehtoisen tai itseasiassa tänä vuonna vuoden vapaaehtoiset: Tapani “Tapsa” Vainikaisen ja Jouko “the Streetbarber” Näivän.
    Korsossa, Woimanurkassa, tavallisesti senioreita liikkumiseen iloihin innostava ja opastava Tapani Vainikainen antaa toimittaja Justus Laitiselle vinkkejä niin salille kuin elämäänkin.

  • Vantaalainen Hanna Fiskari on sisustubloggaaja ja innokas askartelija. Tämän joulun hittituote lienee käpyhyasintti, joka syntyi myös Hannan hyppysissä.
    Toimittaja Olli-Pekka Kursi piipahti Hannan kotona. Samalla hän sai helpon vinkin joulukranssin tekemiseen.

  • Finnwave-rahtialus on rantautunut poikkeuksellisesti Vuosaaren satamaan Helsingissä. Toimittaja Olli-Pekka Kursi kipuaa laivaan aamuhämärissä, jossa ensimmäisenä tapaa laivan kapteenin, Mika Kärin.
    Sitten alkaakin pikaperehdytys siihen, millaista on olla joulun aika laivassa.
    Aluksen kansainvälisen miehistön ansiosta jouluperinteissä yhdistyvät suomalaiset ja filippiiniläiset tavat.
    Matruusi Mikko Toivonen on jo kolmatta joulua hommissa laivalla ja talousapulainen Vipri Mäkinen pitää huolta siitä, että aluksessa on tarjolla juhlapyhienkin aikaan hyvää ruokaa ja mahdollisimman levollinen tunnelma.

  • Kauniaisten kuvataidekoulu perustettiin neljäkymmentä vuotta sitten, kun taideaineista leikattiin maanlaajuisesti hurjalla tavalla.
    Tällä hetkellä kuvataidekouluosaamisesta halutaan tehdä vientituote: Japanissa ja Kiinassa ollaan hyvin kiinnostuneita ainutlaatuisesta suomalaisesta taideoppimisesta.
    Kuvataidekoulun rehtori Hannamaija Heiska iloitsee taidenkoulun arjesta. Kaiken lisäksi maalausluokan ikkunasta avautuu yksi pääkaupunkiseuden upeimmista maisemista. Sitä ihaili myös toimittaja Olli-Pekka Kursi

  • Harva tietää, että Suomella on tutkimusasema Etelämantereella – ja näin on ollut jo 30 vuotta. Retkikuntaan kuuluvat muun muassa Ilmatieteen laitoksen tutkija Juho Vehviläinen ja FINNARP-operaatioiden päällikkö Mika Kalakoski. Vehviläisen edellisestä ja ainoasta Etelämantereen-vierailusta on jo kymmenen vuotta, kun taas Kalakoski on käynyt siellä viitisentoista kertaa, ensimmäisen kerran vuonna 1999. Minkälaiset olosuhteet tutkimusasemalla on vastassa ja miten Etelämantereelle edes pääsee?

    Toimittajana Ippi Arjanne.
    Kuva: Timo Vihma / Ilmatieteen laitos

  • Miltä tuntuu, kun teatterin lava vaihtuu yhdessä yössä sairaalavuoteeseen ja pyörätuoliin? Piia Korisevalle kävi näin kymmenen vuotta sitten, kun migreeni aiheutti aivoinfarktin ja hänen oikea puolensa halvaantui. Viisi vuotta sitten Piia Koriseva juoksi puolimaratonin, tosin intervallina, koska oikea jalka alkoi aina välillä laahata.

    Piia Korisevan kanssa jutteli Ippi Arjanne.

  • Uusi lastensairaala Meilahdessa on täynnä toinen toistaan erilaisempia innovaatioita, joiden tarkoituksena on tehdä pienille potilaille sekä heidän omaisille käynti tai joissakin tapauksissa pidempikin oleskelu sairaalassa miellyttävämmäksi. Eräs kävijöitä eniten yllättäneistä elementeistä ovat olleet alan viimeisintä teknologiaa edustavat äänisuihkut, joita on ripoteltu eri puolille sairaalaa. Justus Laitinen kävi paikan päällä projektia johtaneen Aalto-yliopiston lehtori Antti Ikosen sekä äänisuunnittelussa mukana olleen lastentautien dosentti Pekka Lahdenteen kanssa virkistäytymässä äänisuihkussa.

  • Lahjoilla on mukava ilahduttaa läheisiään. Mutta meneekö lahjasta fiilis, jos se on paketoitu rumasti? Radio Suomen toimittaja Justus Laitinen tunnustaa kuuluvansa siihen ihmisryhmään, jolta joulupakettien tekeminen ei suju käden käänteessä. Niinpä hän lähti askarteluun, tee-se-itse-henkeen ja sisutusratkaisuihin keskittyneen Kaikki paketissa-blogin pitäjien, Aleksi Koskisen ja Jani Lindbergin, luo oppiin.

Ei tulossa olevia jaksoja

Klipit

  • Mies harrastaa sarjan 3. osa vie meidän kitaranrakentajan juttusille. Teemu Korpi teki harrastuksesta leipätyön. Mutta miten harrastus muuttuu, kun siitä on saatava elanto? Teemulle kitaroiden rakentamisen piti olla harrastus, jolla pääsee eroon työpaineista, mutta miten tämä homma nyt menikään. Entä mitä kaikkea muuta kitaran rakentaminen on kuin pelkkien osien liittämistä toisiinsa. Teemun kotiverstaalla vierailee Petri Rinne.

  • Osa 4. “What are you going to do, charge me with smoking?”
    Yhdysvaltain tautikeskus CDC:n tutkimukset kertovat tupakoinnin määrän vähentyneen vuosina 2005-2010 välillä eniten katsotuissa amerikkalaisissa elokuvissa voimakkaasti. Itseasiassa jopa niin paljon, että jos trendi olisi jatkunut samanlaisena, alle 13-vuotiaille sallitut elokuvat, eli noin 45% kaikista amerikkalaisista elokuvista, olisivat olleet täysin tupakattomia vuoteen 2015 mennessä. Näin ei toki käynyt, mutta määrät jatkavat vähenemistään. Samaan aikana tosielämässä tupakoivien määrä on tasaisesti jatkanut laskuaan 2000-luvun alusta niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin.

    Kuinka paljon tupakoinnin väheneminen elokuvissa on sitten vaikuttanut loppupeleissä tupakoinnin suosioon tosielämässä? Vaikka vaikutuksen määrästä kiistellään hyvinkin paljon, juuri kukaan ei enää kiellä etteikö yhteyttä olisi. Viimeisessä Stumparna - viimeisen vedon jälkeen sarjan jaksossa toimittaja Justus Laitinen pohtii elokuvatutkija Satu Kyösolan kanssa tupakoinnin merkityksellisyyttä elokuvissa.

    Jaksossa kuullaan myös otteita elokuvista Basic Instinct ja Thank your for Smoking sekä Tänään iltapäivällä radio-ohjelmasta vuodelta -78.

  • Osa 3.“Viimeiset intiaanit”
    Stumparna - Viimeisen vedon jälkeen sarjassa toimittaja Justus Laitinen on omakohtaisen kokemuksen kautta käynyt läpi sitä mitä lopettajan terveydelle tapahtuu lopettamisen jälkeen ja kuinka riippuvuuden voi karistaa. Tänään Justus matkaa prosessissa vielä kauemmas menneisyyteen ja tutkii sitä miten tupakoijiin suhtaudutaan nyky-yhteiskunnassa.

  • Osa 2. "Lopettamisen sietämätön vaikeus"
    Stumparna - Viimeisen vedon jälkeen -sarjassa toimittaja Justus Laitinen tutkii tupakoinnin lopettamista niin henkilökohtaisen kokemuksen kuin asiantuntijoiden kautta. Sarjassa liikutaan prosessissa taaksepäin lopettamisen terveysvaikutuksista, siitä lopettamispäätöksen vaikeuteen, siitä tupakoijan arkeen ja lopulta tupakointiin kulttuurissa.
    Tässä jaksossa Laitinen on Keuhkoliitossa selvittääkseen terveysasiantuntija Maija Kolstelan avustuksella ihmisten tapoja ylipäätään päästä irti röökikoukusta.

  • Osa 1. "Mitä mä tein?"
    Stumparna - Viimeisen vedon jälkeen -sarjassa toimittaja Justus Laitinen tutkii tupakoinnin lopettamista niin henkilökohtaisen kokemuksen kuin asiantuntijoiden kautta. Sarjassa liikutaan prosessissa taaksepäin lopettamisen vaikutuksista lopettamispäätöksen vaikeuteen, siitä tupakoijan arkeen ja lopulta tupakointiin kulttuurissamme.
    Ensimmäisessä osassa Justus käy tuberkuloosin ja keuhkosairauksien asiantuntijajärjestö Filha ry:n keuhkolääkäri Tuula Vasankarin läpi siis sitä, että mitä hänen ja kaltaistensa terveydelle tapahtuu viimeisen röökin jälkeen.

  • Nimipäiviä ei itse asiassa vietetä samalla tavalla juhlavasti muualla kuin täällä Suomessa ja länsinaapurissa Ruotsissa. Perinteen taustalla on katolisen kirkon pyhimyskalenteri. Nimipäivien juhlinta saapui Ruotsista 1700-luvulla Suomen säätyläisperheisiin ja levisi hiljalleen laajemminkin. 1900-luvun alussa nimipäiväperinne oli kaikista vahvimmillaan. Sotien jälkeen syntymäpäiviä alettiin viettää nimipäiviä isommin.

    Kaikkiaan noin 83 prosenttia suomalaisista löytää nimipäivänsä nimipäiväalmanakasta. Tänä vuonna voimaan tuli voimaan uusin nimipäiväuudistus, jonka myötä yli 20 000 suomalaista pääsee juhlimaan nimipäivää. Heistä kolme: Bertta, Petja ja Minni kertovat, miltä nimipäivän saaminen kalenteriin tuntuu. Asiantuntijahaastateltavana Lena Nelskylällä on Helsingin yliopiston Almanakkatoimiston johtaja, dosentti Minna Saarelma-Paukkala

  • Aprilli, Droho, Elonroihu, Saurus, Goya, Juliel, Kyy, Lohtu, Pippuri, Yty, Rutja ja Örkki. Muun muassa tällaisia etunimiä nimilautakunta puolsi viime vuonna.

    Nimilautakunta on oikeusministeriön alaisuudessa toimiva asiantuntijaviranomainen, jonka tehtävänä on pohtia, millaisia nimiä suomalaislapsille voi antaa ja millaisia nimiä aikuiset voivat virallistaa itselleen käyttöön. Kaikkiaan nimilautakunta vastaanotti viime vuonna noin 1100 lausuntopyyntöä. Kolmannessa osassa Lena Nelskylä tapaa nimilautakunnan pitkäaikaisen puheenjohtajan, siviilioikeuden emeritusprofessori Urpo Kankaan ja kysyy häneltä, millaisia ovat nimilautakunnan kokoukset?

  • Suomessa nimeksi ei kelpaa mikä vaan. Sitä säädellään lailla. Tuorein lakiuudistus tuli voimaan vuosi sitten, tammikuussa 2019. Uusi nimilaki mahdollistaa muun muassa uudentyyppiset yhdistelmäsukunimet ja aiempaa pidemmät etunimet. Etunimiä voi nykyään olla enimmillään neljä, mutta yksikin riittää. Yhä useammalla meistä on myös juuret ulkomailla, joten uudistetussa laissa ei enää edellytetä, että nimet vastaisivat vanhaa suomalaista nimikäytäntöä. Nimen kotimaisuutta ei perustella enää kielellä tai kulttuurilla, vaan nimen esiintyvyydellä Suomessa.

    Nimilaki ja sen uudistukset peilaavat siis varsin voimakkaasti yhteiskunnan nykytilaa ja arvostuksia. Toimittaja Lena Nelskylällä on jututettavanaan siviilioikeuden emeritusprofessori Urpo Kangas, joka on toiminut myös yli kaksi vuosikymmentä nimilautakunnan puheenjohtajana.

  • Nimitrendit tulevat ja menevät, mutta jotkut nimet pitävät pintansa vuosikymmenestä toiseen. Miesten nimissä Juhani on ollut kaikista suosituin jo 8. vuosikymmenellä ja naisissa Maria on ollut kaikista suosituin neljällä vuosikymmenellä 80-luvusta lähtien. Juhanin ja Marian suosiota selittää toki se, että kumpikin ovat suosittuja toisia nimiä. Nimitrendien vaihtelu näkyy voimakkaammin ensimmäisissä etunimissä. Valinnanvaraa nimissä riittää, sillä suomalaisten käytössä on yli 120 000 nimeä. Vielä 1900-luvulla niitä oli 50 000.

    Ensimmäisessä jaksossa Helsingin yliopiston Almanakkatoimiston johtaja, dosentti Minna Saarelma-Paukkala kertoo toimittaja Lena Nelskylälle, miksi isovanhempien vanhempien aikaiset nimet täyttävät nyt sanomalehtien kasteilmoitukset.

  • Kuinka usein katsot kelloa? Oletko koskaan kokeillut edes päivän verran olla välittämättä kellosta? Jos elämä tuntuu usein liian kiireiseltä, kalenteri vilisee merkintöjä ja stressi kohisee ohimossa, kokeile kellottomuutta.

    Aktiivista elämää viettävä ei välttämättä tule ajatelleeksi, miten vahvasti kello ja aika vaikuttavat jokapäiväiseen arkeen. Monet asiat vaativat kellonaikojen vahtaamista, mutta yksi päivä ilman aikatauluja ja kellon katselua saattaa yllättää positiivisesti.

    Toimittajana on Kalle Suomi.

  • Sveitsi on tunnettu muun muassa kelloistaan ja puolueettomuudestaan, mutta kun Suomen Kelloseppäkoulua uhkasi lakkauttaminen, Sveitsi ilmaisi vahvan tukensa koulun jatkon puolesta.

    Espoossa sijaitsevasta oppilaitoksesta valmistuu kelloseppiä ja mikromekaanikkoja, joiden kädentaidot on viritetty huippuunsa. Kelloseppäkoulu on harvinaislaatuinen opinahjo, joka kamppailee olemassaolostaan taloudellisten paineiden ikeessä.

    Kelloseppäkoulun arjesta kertovat vararehtori Simo Ylitalo, opettaja Markus Nikander sekä mikromekaniikkaa opiskeleva Jannika Vesalainen. Toimittajana on Kalle Suomi.

  • Ajan tarkistaminen rannekellosta on nopeaa ja kätevää. Kellon pitäminen ranteessa on kuitenkin lähes ylivoimaista joillekin meistä, sillä kellon ranneke saattaa tuntua puristavalta tai jopa ahdistavalta.

    Kelloja on ympärillämme entistä enemmän, esimerkiksi bussipysäkeillä, rakennusten seinissä ja monissa muissa paikoissa. Ihmisten suhtautuminen kelloihin ja aikaan on yksilöllistä, eivätkä rannekellojen karsastajat välttämättä kaipaa tietoa kellonajoista yhtä innokkaasti kuin muut.

    Kellokammostaan kertovat Katja Pirttioja ja Kai Ansio. Toimittajana on Kalle Suomi.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä