Ooppera

Oopperailta Suomen kansallisoopperassa: Richard Wagnerin Reininkulta

  • 2 h 38 min
  • 2 v 5 kk

Richard Wagner: Reininkulta
Nibelungin sormus -tetralogian esinäytös

Uuden produktion ensi-ilta Suomen kansallisoopperassa 30.8.2019
Musiikinjohto Esa-Pekka Salonen
Ohjaus Anna Kelo

Suomen kansallisoopperan orkesteri.

Rooleissa:
Ylijumala Wotan - Tommi Hakala, baritoni
Wotanin vaimo Fricka - Lilli Paasikivi, mezzosopraano
Tulen henki Loge - Tuomas Katajala, tenori
Nuoruuden jumalatar Freia - Reetta Haavisto, sopraano
Ukkosen jumala Donner - Tuomas Pursio, bassobaritoni
Rakkauden ja kauneuden jumala Froh - Markus Nykänen, tenori
Kääpiö Alberich - Jukka Rasilainen, bassobaritoni
Kääpiö Mime - Dan Karlström, tenori
Jättiläinen Fasolt - Koit Soasepp, basso
Jättiläinen Fafner - Jyrki Korhonen, basso
Viisauden ja tiedon jumalatar Erda - Sari Nordqvist, mezzosopraano
Reinintyttäret:
Woglinde - Marjukka Tepponen, sopraano
Wellgunde - Mari Palo, sopraano
Flosshilde - Jeni Packalen, mezzosopraano

Äänitetty Suomen kansallisoopperassa 7.9.2019

Tapahtumat ennen Reininkullan alkua
Ylijumala Wotan on luovuttanut toisen silmänsä tiedonlähteeseen saadakseen viisautta.
Hän veistää maailmansaarnesta lainkeihään. Wotan tekee jättiläisten, Fasoltin ja Fafnerin, kanssa sopimuksen, jonka mukaan nämä rakentavat hänelle puolustuslinnoituksen, Valhallan. Palkaksi ylijumala Wotan lupaa heille nuoruuden jumalattaren Freian.

Reininkulta
1. kohtaus. Tapahtumapaikka Reinvirran pohjalla.
Maailman synty. Turmeltumaton luonto, kuin alkumeri. Reinintyttäret vartioivat puhdasta Reininkultaa. Alberich-kääpiö ilmestyy ja haluaa tytöiltä rakkautta. Nämä nauravat kääpiölle. Auringonsäde osuu Reininkultaan ja Alberich ihmettelee näkemäänsä. Reinintyttäret paljastavat kultaan liittyvän salaisuuden: Isä-Rein on antanut tyttärilleen tehtävän vartioida kultaa, ettei kukaan väärämielinen ryöstäisi sitä. Väärämielinen on se, joka kiroaa rakkauden vaihtaakseen sen omaisuuteen ja valtaan.
Se, joka takoo kullasta sormuksen, saa omakseen koko maailman herruuden. Koska Alberich ei saa rakkautta, hän kiroaa sen ja ryöstää kullan. Reinintyttäret jäävät valittamaan menetettyä kultaa.

2. kohtaus. Tapahtumapaikka korkealla vuoristossa.
Valhalla on juuri valmistunut. Wotanin puoliso Fricka vaatii miestään tilille linnoituksen rakentamisesta ja ennen kaikkea sisarensa Freian lupaamisesta palkkioksi jättiläisille. Tulen henki Logen avulla Wotan lupaa korjata asian. Fasolt ja Fafner tulevat hakemaan palkkaansa. Froh yrittää suojella Freiaa ja Donner uhittelee jättiläisille heiluttamalla moukariaan. Paikalle saapuu Loge ja ehdottaa, että jattiläiset saisivat Freian sijaan Reininkullan palkakseen rakennustyöstä.

Logen ehdotuksesta Wotan päättää ryöstää kullan Alberichilta. Jättiläiset suostuvat palkkion vaihtoon, mutta ottavat kuitenkin Freian pantiksi mukaansa. Elleivät he saa iltaan mennessä kultaa, Freia on jäävä ikiajoiksi jättiläisille. Heti jättiläisten ja Freian poistuttua jumalten vanheneminen alkaa. Wotan lähtee Logen opastamana alas Nibelheimiin kullan ryöstöretkelle.

3. kohtaus. Nibelheim, maan alla.
Alberichin veli, seppä Mime on saanut valmiiksi sormuksen ja Tarnhelm-kypärän ja aikoo pitää kypärän. Alberich riistää sen itselleen ja taikoo sen avulla itsensä näkymättömäksi. Sormus ja taikakypärä tekevät Alberichista voittamattoman diktaattorin, jota kaikki pelkäävät ja joka pystyy pakottamaan kaikki Nibelungit omiksi orjikseen.

Loge ja Wotan ilmestyvät Nibelheimiin. Vetoamalla Alberichin omahyväisyyteen he saavat tämän ansaan ja vangituksi. Alberich viedään ylös jumalten vuorelle.

4. kohtaus. Korkealla vuoristossa.
Loge ja Wotan pakottavat Alberichin luovuttamaan jumalille kaiken omistamansa kullan. Wotan on päättänyt pitää Alberichilta ryöväämänsä sormuksen itsellään. Alberich kiroaa sormuksen, joka tästedes tuo kantajalleen pelkkää onnettomuutta ja kuolemaa. Alberich katoaa paikalta.

Fasolt ja Fafner palaavat Freia mukanaan noutamaan Reininkultaa. Fasoltin vaatimuksesta kulta on pinottava Freian ympärille siten, että jumalattaresta ei näy mitään. Loge joutuu luovuttamaan jättiläiselle myös Tarnhelmin, mutta Wotan ei luovuta sormusta. Silloin maa aukeaa ja jumalten omatunto Erda herää ja nousee varoittamaan sormuksesta ja jumalia odottavasta lopusta. Wotan alkaa pelätä ja hän heittää sormuksen jättiläisille. Saatuaan sormuksen nämä riitaantuvat sen omistuksesta ja Fafner tappaa veljensä Fasoltin.

Ukkosenjumala Donner kokoaa ilmamassoja ja iskee moukarillaan salaman. Froh osoittaa paikan, johon ilmestyy sateenkaarisilta. Upouusi, rikoksella maksettu Valhalla kylpee ilta-auringossa. Wotan tervehtii linnoitustaan. Orkesterista kuuluu Notung-miekan aihe, ja Wotan saa uuden idean rikoksensa korjaamiseksi (Suuri ajatus). Hän johdattaa puolisonsa Frickan sateenkaarisiltaa pitkin kohti Valhallaa ja muut jumalat seuraavat esimerkkiä.

Tulen henki Loge ei seuraa joukko, sillä hän tietää jumalien kiiruhtavan omaa loppuaan kohti. Yhtäkkiä kuuluu Reinintyttärien valitus, joka kaikuu jumalten korviin asti, mutta he vain nauravat ja jatkavat matkaansa kohti Valhallaa.
(Juoniselostuksen lähde Pekka Asikainen).

Illan toimittaa Outi Paananen.

Katso ooppera Yle Areenassa:
https://areena.yle.fi/1-50250423

Lähetykset

  • la 5.10.2019 19.35 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Benjamin Britten: Kuolema Venetsiassa, 2-näytöksinen ooppera

    Libretto pohjautuu Thomas Mannin samannimiseen novelliin

    Musiikinjohto Richard Farnes
    Lontoon Covent Garden -oopperan kuoro ja orkesteri
    Mark Padmore, tenori - Gustav von Aschenbach
    Gerald Finley, bartoni - Matkustaja, ikääntynyt keikari, vanha gondolieeri, hotellin johtaja, parturi, Dionysoksenn ääni
    Randall Scotting, kontratenori

    -Äänitetty 6.12.2019 Lontoon Covent Gardenissa. Oopperan väliajalla toimittaja Risto Nordell haastattelee oopperalaulaja Anna-Kristiina Kaappolaa ja kirjallisuuden tutkija Pajari Räsästä.

    Oopperan tapahtumat:

    Ooppera tapahtuu Münchenissä ja Venetsiassa noin vuonna 1910.

    1. NÄYTÖS
    Gustav Aschenbach on müncheniläisellä hautausmaalla. Hän kärsii luomiskriisistä ja on tuskainen. Tuntematon ihminen kehottaa häntä matkustamaan etelään.

    Venetsiaan menevässä laivassa Aschenbach kiinnittää huomionsa vanhaan keikariin, joka on värjännyt hiuksensa näyttääkseen nuorelta. Kirjailijan pahat aavistukset heräävät.

    Seuraavassa kohtauksessa Aschenbach matkustaa gondolilla hotelliinsa. Hän pitää mustaa gondolia kuoleman ennusmerkkinä. Hotellissa Aschenbach kohtaa äitinsä ja sisarustensa kanssa matkustavat puolalaispojan Tadzion. Tämän kauneus tekee suuren vaikutukseen kirjailijaan.

    Myöhemmin Aschenbach tapaa rannalla muiden lasten kanssa leikkivän Tadzion ja ajattelee kauneutta. Levoton Aschenbach päättää kuitenkin lähteä Venetsiasta, mutta hänen matkatavaransa katoavat ja hänen on pakko jäädä kaupunkiin. Aschenbach saa lohtua tilanteeseen kun hän näkee Tadzion.

    Ensimmäisen näytöksen viimeisessä kohtauksessa ollaan taas rannalla ja Aschenbach seuraa leikkiviä lapsia. Hän myöntää rakastavansa kauneutta ja erityisesti Tadzion kauneutta

    II NÄYTÖS
    Gustav Aschenbach on parturissa ja kuulee, että matkailijat ovat jättämässä Venetsian, siellä leviävän koleraepidemian takia. Aschenbach alkaa seurata Tadziota ja toivoo, ettei hänen perheensä lähtisi kaupungista. Hotellin terassilla esiintyy kiertävä näyttelijäryhmä, mutta se ei kerro mitään epidemiasta.

    Aschenbach saa matkatoimistosta vahvistuksen koleran vaaroista ja hän päättää varoittaa Tadzion äitiä, mutta peruu aikeensa, koska pelkää menettävänsä pojan. Gustav Aschenbach näkee unta Apollon ja Dionysoksen taistelusta, joka päättyy jälkimmäisen voittoon.

    Aschenbach on taas kauneuden lumoissa ja värjää hiuksensa punaiseksi laivalla tapaamansa keikarin tavoin. Kirjailija kuvittelee Tadzion antavan merkkejä hänelle ja siksi hän seuraa Tadziota ja tämän perhettä kaupungin halki.

    Aschenbachille on nyt selvinnyt, että hänen mieltymyksensä aistilliseen kauneuteen on suistanut hänet intohimoon. Oopperan loppukohtauksessa Aschenbach saa kuulla, että Tadzion perhe on lähdössä Venetsiasta. Kun poika lopulta kirjailijan mielikuvissa kutsuu häntä luokseen, Aschenbach luhistuu tuolilleen ja kuolee.

    Kuva: Catherine Ashmore/ROH

  • Nadia Boulanger ja Raoul Pugno: La ville morte - 4-näytöksinen ooppera (1912)

    Libretto: Gabriele D'Annunzio (1863-1938) oman tragediansa "La Città morta" pohjalta (1898)
    Orkestrointi: Mauro Bonifacio (2005)

    Musiikinjohto Anna-Maria Helsing
    Göteborgin oopperan orkesteri
    Göteborgin oopperan nuorisokuoro
    Göteborgin oopperakuoron mieslaulajat

    Hébé - Katarina Karnéus, mezzosopraano
    Anne - Matilda Paulsson, mezzosopraano
    Léonard - Markus Pettersson, tenori
    Alexandre - Anton Ljungqvist, bassobaritoni
    Imettäjä - Natallia Salavei, mezzosopraano

    Äänitetty konserttiesityksestä Göteborgin oopperassa 8.3.2020

    Tarinan keskiössä on kaksi naista ja kaksi miestä; sisaruspari ja aviopari.
    Ollaan Kreikan Mykenessä, jossa arkeologi Léonard on etsimässä muinaisen Atreuksen kuningassuvun hautoja. Mukana on myös Léonardin sisar, kaunis, ja nuori Hébé. Léonardin hyvä ystävä Alexandre ja tämän vaimo Anne ovat hekin tulleet Mykeneen. Anne on sokea ja hänellä on jonkinasteisia yliluonnollisia näkijän kykyjä. Alexandre on puolestaan kiinnostunut lähinnä runoudesta. Annen seurana ja apuna on hänen vanha imettäjänsä.

    1. näytös - Talo Mykenen lähellä
    Talo Mykenen lähellä. Hébé lukee Annelle Sofokleen tragediaa Antigone. Hébéä vaivaa sekä kuumuus että hänen veljensä Léonardin levottomuutta herättävä käytös. Léonard välttelee selvästi sisarensa seuraa.

    Anne puolestaan tuntee itsensä eristetyksi vieraassa maassa ja paahtavan kuumassa Mykenessä. Joka yö hän näkee unta, jossa hän on saanut näkönsä takaisin. Herätessään häntä ympäröi kuitenkin pimeys. Annen imettäjä koettaa rauhoittaa allapäin olevaa emäntäänsä.
    Anne pyytää saada koskettaa Hébén hiuksia. Anne on aistinut nuoren naisen kauneuden ja elinvoiman. Mutta Hébé pelästyy, että Anne kykenee lukemaan hänestä jotain, jota silmät eivät voi nähdä. Hébé paljastaa haluavansa lähteä Mykeneltä ja lopulta purskahtaa itkuun.

    Alexandre palaa ratsastusretkeltä ja ojentaa Annelle retkellä kuolleen linnun. Anne pyytää miestään ojentamaan Hébélle luonnonkukat, jotka miehellä on mukanaan. Alexandre alkaa kevyen flirtin Hébén kanssa, mutta sen keskeyttää kaivauksilta kuuluva meteli.

    Pian paikalle ilmestyy Léonard, joka kertoo kuninkaallisen hautakammion löytyneen. Kaikkien hautakammion aarteiden lisäksi Léonard luulee nähneensä myös kuuluisan kultaisen naamion, jonka sanottiin kuuluneen kuningas Agamemnonille. Léonard kuvailee kiihkeästi, kuinka Agamemnon ja Kassandra makaavat haudoissaan aivan kuin heidät olisi juuri laskettu sinne.
    Alexandre haluaa todistamaan löytöä. Hébé pyytää veljeään Léonardia jäämään taloon lepäämään ja vastentahtoisesti Léonard antaa sisarelleen periksi.

    Muiden poistuttua paikalle jäävät vain Anne ja hänen imettäjänsä, jolle Anne edelleen valittaa yksinäisyyttään. Imettäjä vie Annen pois polttavan auringon alta. Lattialla makaa kuollut lintu.

    2. näytös - Atreuksen, Mykenen kuninkaan hautakammio
    Hautakammiossa Hébé järjestelee esineitä, jotka hänen veljensä kaivauksissa on löytänyt. Hébé myös koettaa joitain koruja pitkään tukkaansa. Alexandre saapuu ja koettaa runollisesta ilmaista rakkautensa, pyytäen Hébéä karkaamaan kanssaan. Hébé torjuu hänet sanoen, että Alexandre ei ole rakastunut lihaa ja verta olevaan Hébéen, vaan pelkkään ajatukseen hänestä. Juuri kun Alexandre yrittää suudella Hébéä, Anne ja tämän imettäjä ilmestyvät paikalle.Tunnelma on jännittynyt.

    Alexandre jättää naiset keskenään. Hébé auttaa Annea tutkimaan hautaa, epävarmana siitä, kuuliko Anne mahdollisesti Alexandren rakkaudentunnustuksen. Naiset katselevat esineitä ja ajattelevat löytäneensä myös ennustaja Kassandran tuhkat.

    Auringon laskiessa Léonard ja Alexandre saapuvat yhdessä hautakammion luo. Naiset suuntaavat puolestaan Perseuksen lähteelle vilvoittelemaan. Léonard paljastaa Alexandrelle, että sisarusrakkaus on vaihtunut himoksi Hébé-sisarta kohtaan. Tämä himo kalvaa ja raastaa hänen sisintään, sillä mikään ei enää ole puhdasta. Kauhistunut Alexandre ei halua kuulla asiasta enempää ja keskeyttää Léonardin tiukasti. Näytös päättyy kummankin miehen tuijottaessa paahtavassa illassa öistä maisemaa. He ovat hiljaa, sillä molempien sydänalaa kuristaa.

    3. näytös - Talo Mykenen lähellä
    Anne ja imettäjä kuuntelevat kauempaa kaupungista kantautuvaa rukousta, joka on osoitettu profeetta Eliaalle. Rukouksessa pyydetään sadetta, jotta kaiken nielevä kuivuus helpottaisi. Yötuuli antaa hetkellistä helpotusta, ja Anne ja hänen imettäjänsä muistavat onnellisempia aikoja.

    Kun Léonard saapuu, Anne toteaa tietävänsä Léonardin salaisuuden. Léonard kauhistuu, mutta oivaltaa pian Annen sittenkin hautovan ajatusta oman miehensä Alexandren uskottomuudesta.
    Anne taas luulee Léonardin järkyttyneen sisarensa Hébén epäsiveellistä suhdetta naimisissa olevaan mieheen. Léonard ryntää pois. Anne koettaa kutsua tätä takaisin, mutta mies on jo mennyt menojaan.

    Hébé on kuullut Annen huudot. Hän rientää nopeasti Annen luo. Hetken mielijohteesta Anne osoittaa Hébéä kohtaan myötätuntoa ja antaa ikään kuin tämän synnit anteeksi; synnit, joita Hébé ei ole tehnyt. Molempia naisia jäytää epämääräinen pelko: jotain kamalaa on tapahtuva. Arvoituksellisesti Anne vihjaa olevansa valmis jättämään maailman ja poistuu talosta. Hän antaa Hébén myös ymmärtää tietävänsä tämän ja miehensä Alexandren suhteesta. Hébé oivaltaa hetkeä liian myöhään Annen tarkoituksen. Kun hän ryntää tämän perään, vauhko Léonard pysäyttää Hébén.

    Hébé pyytää veljeään viemään hänet pois Mykenestä. Yhä pahemmin sekoavan Léonardin päähän mahtuu vain ajatus hänen sisarensa ja Alexanderin suhteesta. Hébé kieltää suhteen olemassaolon. Lähtiessään Léonard käskee sisarensa tapaamiseen Perseuksen lähteelle. Hébé noudattaa veljensä käskyä. Kulkiessaan lähteelle Hébé laulaa rukouksen Antigonelle ja Kassandralle, ja toivoo, että nämä myyttiset sisaret johdattaisivat hänet viimeiselle matkalle.

    4. näytös - Perseuksen lähteellä
    Léonard vahtii sisarensa Hébén elotonta ruumista. Lähteelle saapuva Alexandre saa kuulla kuinka Léonard hukutti sisarensa tämän kurottautuessa juomaan lähteestä. Léonardin pahoin järkkyneessä mielessä Hébén kuolema oli ainoa tapa säilyttää oma puhtautensa ja estää insestinen suhde. Nyt, elottomana, sisar oli täydellinen; jumaluus, jota voi palvoa.

    Miehet kuulevat Annen askeleet. He koettavat kätkeä Hébén ruumiin. Anne on kuitenkin kuullut heidät ja haluaa tietää, mitä miehet piilottelevat. Anne tulee hipaisseeksi myrttipensasta ja samalla sen taakse kätketyn elottoman Hébén jalkaa. Ooppera päättyy Annen ilmoitukseen, että hän saanut näkönsä takaisin.

    Esitys on äänitetty konserttiesityksestä Göteborgin oopperassa 8.3.2020

    Illan kuluessa tietokirjailija Pekka Hako, tutkija Nuppu Koivisto ja toimittaja Outi Paananen keskustelevat teosharvinaisuudesta ja sen esityksestä.

    Kuvassa mezzosopraano Katarina Karnéus - kuva: Lennart Sjöberg

  • Richard Wagner: Reininkulta
    Nibelungin sormus -tetralogian esinäytös

    Uuden produktion ensi-ilta Suomen kansallisoopperassa 30.8.2019
    Musiikinjohto Esa-Pekka Salonen
    Ohjaus Anna Kelo

    Suomen kansallisoopperan orkesteri.

    Rooleissa:
    Ylijumala Wotan - Tommi Hakala, baritoni
    Wotanin vaimo Fricka - Lilli Paasikivi, mezzosopraano
    Tulen henki Loge - Tuomas Katajala, tenori
    Nuoruuden jumalatar Freia - Reetta Haavisto, sopraano
    Ukkosen jumala Donner - Tuomas Pursio, bassobaritoni
    Rakkauden ja kauneuden jumala Froh - Markus Nykänen, tenori
    Kääpiö Alberich - Jukka Rasilainen, bassobaritoni
    Kääpiö Mime - Dan Karlström, tenori
    Jättiläinen Fasolt - Koit Soasepp, basso
    Jättiläinen Fafner - Jyrki Korhonen, basso
    Viisauden ja tiedon jumalatar Erda - Sari Nordqvist, mezzosopraano
    Reinintyttäret:
    Woglinde - Marjukka Tepponen, sopraano
    Wellgunde - Mari Palo, sopraano
    Flosshilde - Jeni Packalen, mezzosopraano

    Äänitetty Suomen kansallisoopperassa 7.9.2019

    Tapahtumat ennen Reininkullan alkua
    Ylijumala Wotan on luovuttanut toisen silmänsä tiedonlähteeseen saadakseen viisautta.
    Hän veistää maailmansaarnesta lainkeihään. Wotan tekee jättiläisten, Fasoltin ja Fafnerin, kanssa sopimuksen, jonka mukaan nämä rakentavat hänelle puolustuslinnoituksen, Valhallan. Palkaksi ylijumala Wotan lupaa heille nuoruuden jumalattaren Freian.

    Reininkulta
    1. kohtaus. Tapahtumapaikka Reinvirran pohjalla.
    Maailman synty. Turmeltumaton luonto, kuin alkumeri. Reinintyttäret vartioivat puhdasta Reininkultaa. Alberich-kääpiö ilmestyy ja haluaa tytöiltä rakkautta. Nämä nauravat kääpiölle. Auringonsäde osuu Reininkultaan ja Alberich ihmettelee näkemäänsä. Reinintyttäret paljastavat kultaan liittyvän salaisuuden: Isä-Rein on antanut tyttärilleen tehtävän vartioida kultaa, ettei kukaan väärämielinen ryöstäisi sitä. Väärämielinen on se, joka kiroaa rakkauden vaihtaakseen sen omaisuuteen ja valtaan.
    Se, joka takoo kullasta sormuksen, saa omakseen koko maailman herruuden. Koska Alberich ei saa rakkautta, hän kiroaa sen ja ryöstää kullan. Reinintyttäret jäävät valittamaan menetettyä kultaa.

    2. kohtaus. Tapahtumapaikka korkealla vuoristossa.
    Valhalla on juuri valmistunut. Wotanin puoliso Fricka vaatii miestään tilille linnoituksen rakentamisesta ja ennen kaikkea sisarensa Freian lupaamisesta palkkioksi jättiläisille. Tulen henki Logen avulla Wotan lupaa korjata asian. Fasolt ja Fafner tulevat hakemaan palkkaansa. Froh yrittää suojella Freiaa ja Donner uhittelee jättiläisille heiluttamalla moukariaan. Paikalle saapuu Loge ja ehdottaa, että jattiläiset saisivat Freian sijaan Reininkullan palkakseen rakennustyöstä.

    Logen ehdotuksesta Wotan päättää ryöstää kullan Alberichilta. Jättiläiset suostuvat palkkion vaihtoon, mutta ottavat kuitenkin Freian pantiksi mukaansa. Elleivät he saa iltaan mennessä kultaa, Freia on jäävä ikiajoiksi jättiläisille. Heti jättiläisten ja Freian poistuttua jumalten vanheneminen alkaa. Wotan lähtee Logen opastamana alas Nibelheimiin kullan ryöstöretkelle.

    3. kohtaus. Nibelheim, maan alla.
    Alberichin veli, seppä Mime on saanut valmiiksi sormuksen ja Tarnhelm-kypärän ja aikoo pitää kypärän. Alberich riistää sen itselleen ja taikoo sen avulla itsensä näkymättömäksi. Sormus ja taikakypärä tekevät Alberichista voittamattoman diktaattorin, jota kaikki pelkäävät ja joka pystyy pakottamaan kaikki Nibelungit omiksi orjikseen.

    Loge ja Wotan ilmestyvät Nibelheimiin. Vetoamalla Alberichin omahyväisyyteen he saavat tämän ansaan ja vangituksi. Alberich viedään ylös jumalten vuorelle.

    4. kohtaus. Korkealla vuoristossa.
    Loge ja Wotan pakottavat Alberichin luovuttamaan jumalille kaiken omistamansa kullan. Wotan on päättänyt pitää Alberichilta ryöväämänsä sormuksen itsellään. Alberich kiroaa sormuksen, joka tästedes tuo kantajalleen pelkkää onnettomuutta ja kuolemaa. Alberich katoaa paikalta.

    Fasolt ja Fafner palaavat Freia mukanaan noutamaan Reininkultaa. Fasoltin vaatimuksesta kulta on pinottava Freian ympärille siten, että jumalattaresta ei näy mitään. Loge joutuu luovuttamaan jättiläiselle myös Tarnhelmin, mutta Wotan ei luovuta sormusta. Silloin maa aukeaa ja jumalten omatunto Erda herää ja nousee varoittamaan sormuksesta ja jumalia odottavasta lopusta. Wotan alkaa pelätä ja hän heittää sormuksen jättiläisille. Saatuaan sormuksen nämä riitaantuvat sen omistuksesta ja Fafner tappaa veljensä Fasoltin.

    Ukkosenjumala Donner kokoaa ilmamassoja ja iskee moukarillaan salaman. Froh osoittaa paikan, johon ilmestyy sateenkaarisilta. Upouusi, rikoksella maksettu Valhalla kylpee ilta-auringossa. Wotan tervehtii linnoitustaan. Orkesterista kuuluu Notung-miekan aihe, ja Wotan saa uuden idean rikoksensa korjaamiseksi (Suuri ajatus). Hän johdattaa puolisonsa Frickan sateenkaarisiltaa pitkin kohti Valhallaa ja muut jumalat seuraavat esimerkkiä.

    Tulen henki Loge ei seuraa joukko, sillä hän tietää jumalien kiiruhtavan omaa loppuaan kohti. Yhtäkkiä kuuluu Reinintyttärien valitus, joka kaikuu jumalten korviin asti, mutta he vain nauravat ja jatkavat matkaansa kohti Valhallaa.
    (Juoniselostuksen lähde Pekka Asikainen).

    Illan toimittaa Outi Paananen.

    Katso ooppera Yle Areenassa:
    https://areena.yle.fi/1-50250423

  • Korrepetiittori ja Wagner-tuntija Pekka Asikainen suorittaa obduktion eli ruumiinavauksen Reininkullalle, Wagnerin Nibelungin sormus tetralogian esinäytökselle. Operaatiossa avustaa Outi Paananen.

  • 3-näytöstä ja epilogi. Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. Musiikinjohto Eivind Gullberg Jensen. Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori. Anne - Hanna Rantala, sopraano. Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni. Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano. Trulove - Koit Soasepp, basso. Sellem - Mika Pohjonen, tenori. Mother Goose - Merle Silmato, altto. Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni. - Kansallisoopperassa 9.4. äänitetyn esityksen toimittaa Risto Nordell. Outi Paananen sekä säveltäjät Kimmo Hakola ja Olli Kortekangas keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä