Pekka Laineen Ihmemaa

Maustetytöt ja progeäijät ovat aivan tosissaan- ainakin luulen niin

  • 54 min
  • 6 kk 17 pv

Mistä tietää, onko vakavalta kuulostava laulu oikeasti vakava? Ei oikein mistään, ja se popmusiikissa on juuri parasta. Totisuuden ja leikkimielen välinen raja on usein hämärä. Pophistoria tuntee myös suuren vakavoitumisen aikoja. Silloin syntynyt musiikki ei ollut pelleilyä. Ei edes silloin, kun se oli koomikon käsialaa.

Vesa-Matti Loiri: Itkevä huilu
Maustetytöt: Viidestoista päivä
Moody Blues: Nights In White Satin
Procol Harum: Salty Dog
Cat Stevens: Morning Has Broken
Rick Wakeman: Roundabout
The New Piccadillys: Voodoo Chile
Scott Bradlee’s Postmodern Jukebox: Creep
Knipi: Katkoviivoja
Shakepears Sister feat. Richard Hawley: When She Finds You

Lähetykset

  • su 15.9.2019 10.06 • Yle Radio Suomi

Jaksot

  • Suomalainen pop-yleisö osaa kansainvälisten trendien seuraamisen ohella tehdä ihan omiakin valintojaan. Olemme nostaneet idolin asemaan artisteja ja yhtyeitä, jotka muissa maissa ovat jääneet pienten piirien suosikeiksi. Crazy Cavan & The Rhythm Rockers on muualla Euroopassa alakulttuurinimi, mutta Suomessa karskeista teddy-pojista tuli 1980-luvun alussa nuorisolehtien kansikuvapoikia. 1960-luvulla The Renegades koki saman kohtalon vielä rajummalla kierteellä. Olemme omaperäinen kansa myös fanittaessamme.

    Jussi and The Boys: Kanteen Suosikin
    Crazy Cavan and The Rhythm Rockers: Rockabilly Rules OK
    Crazy Cavan and The Rhythm Rockers: My Own Way Of Rocking
    The Renegades: Matelot
    The Renegades: Thirteen Women
    Paul Oxley’s Unit: Terry’s Inside
    Juice Leskinen Slam: Minea
    Kebnekajse: Barkbrödslåten
    Doobie Brothers: Jesus Is Just Alright
    Pietarin Spektaakkeli: Historiaa

  • Jos ei osaa kopioida, pitää keksiä itse. Tämän Tuomo Mannonen oppi jo nuorena soittaessaan kavereiden kanssa punk-rockia Kouvolassa. Lasten hautausmaa-yhtyeen kitaristina ja lauluntekijänä Mannonen on jatkanut päättäväisesti matkaansa itse keksityn rockin tiellä. Tuomon sävellyksissä kuuluu rosoisen ja hieman surumielisen sähkökitaramusiikin perintö. Sanoituksissa avautuu monisäikeisempi ja arvaamattomampi maailma, jossa kuolleet runoilijat, kuvataiteilijat ja ufot seikkailevat sulassa sovussa. Ihmemaahan saapuessaan Tuomon levytuliaiset eivät nekään noudata selkeätä kaavaa.

    Jackie Gleason and his Orchestra: Violet Mist
    Black Sabbath: Black Sabbath
    Jose Gonzalez: Teardrop
    Lasten Hautausmaa: Kali
    Tehosekoitin: Syön sipsejä
    Silvio Rodriguez: Ojala
    Carly Simon: You’re So Vain
    Tami Neilson: Any Fool With A Heart
    Antti Tuisku: Kahvia ja pullaa

  • Taiteilijaelämäkertaan ei voi aina luottaa, vaikka päähenkilö kertoisi itse vilpittömin mielin tarinansa. Kannattaa pyytää todistajalausunto myös siltä viereiseltä kaverilta, joka näkee samat tapahtumat aivan toisin. Keskenään ristiriitaisista kertomuksista syntyvät parhaat rockhistoriikit.

    Kevin Johnson: Rock’n’Roll I Gave You The Best Years Of My Life
    The Who: Rockin’ In Rage
    Roger Daltrey: Giving It All Away
    Pete Townshend: A Little Is Enough
    The Who: Won’t get Fooled Again
    Eurythmics: I Love You Like A Ball and Chain
    Suzi Quatro: Devil Gate Drive
    Lasten Hautausmaa: Sähköisku
    Sagor och Swing: Mjuk Skog

  • Popmusiikin maailmassa ei kannata kysyä, jatkuuko elämä kuoleman jälkeen. Hyvin usein se jatkuu. Oikea kysymys kuuluu: MILLAISTA tuo elämä on. Jatkaako edesmennyt artisti matkaansa taiteellis-taloudellisen kaaoksen keskellä vai eteneekö uran viimeinen vaihe tasaisen vauhdin taulukolla? Harva haluaa tai osaa suunnitella kuolemansa jälkeisiä tapahtumia. Poikkeuksiakin on. Joillakin halu menestyä ei tyssää viimeiselle rannalle.

    Kristina Hautala: Kielletyt käskyt
    Amy Winehouse: Love Is A Losing Game
    Dolly Parton: 9 to 5
    Natalie ja Nat King Cole: Unforgettable
    Jimi Hendrix: Wait Until Tomorrow
    Mama Cass Elliott: Make Your Own Kind of Music
    Johnny Ace: Saving My Love For You
    Small Faces: Here Come The Nice
    Billie Holiday: Please Don’t Talk About Me When I’m Gone
    Tehosekoitin: Pakko päästä pois
    Björn Olsson: Vissling i D

  • Voiko aaveen vangita ja pistää talteen tutkiskeltavaksi? Voiko elämän vyöryn pysäyttää yhdeksi kuvaksi tai tehdä hetken välähdyksistä ikuisia? Ei tietenkään voi. Siitä huolimatta lauluntekijät haluavat kerta toisensa jälkeen yrittää mahdotonta.

    Lee Hazlewood: The Night Before
    Maritta Kuula: Lunta
    Arvo Pärt: Für Anna Maria (Ralph van Raat piano)
    Camel: Rhayader
    Tuomari Nurmio: Laaksossa
    The Cardigans: 3.45- No Sleep
    Cowboy Junkies: I’m So Lonesome I Could Cry
    Räjäyttäjät: Ryyppyliivi
    PK Keränen: Bad Dreams
    Kronos-Quartet: Tabu

  • Joskus tuntuu siltä, kuin lauluääni tulisi kuulijan iholle ihan fyysisesti. Kosketus on erityisen miellyttävä, jos ääni on tehty sametista. Popin tarinassa oman kiehtovan lukunsa muodostavat laulajat, jotka ovat tehneet pehmeydestä tärkeimmän vahvuutensa.

    Bobbie Gentry: Mornin’ Glory
    Dusty Springfield: Spooky
    Tapio Heinonen: Nousin ilmalaivaan
    J.J. Cale: Magnolia
    Sade: Kiss of Life
    Mazzy Star: Fade Into You
    Lauryn Hill: Can’t Take My Eyes Off You
    Carly Simon: Nobody Does It Better
    RUSH: Limelight
    Joni Ekman: Mitä join?

  • Joissakin tapauksissa se on enne. Toisinaan siitä tulee riippakivi ja joskus harvoin käsite. Oli se lapsellinen ja tyhmä tai kekseliäs ja älykäs- kaikilla bändeilla on oltava nimi. Bändinimet ovat kiehtova osa popin ja rockin kulttuurihistoriaa. Helppoa hyvän nimen keksiminen ei ole ja siksi apua on haettu niin avaruudesta, eläinkunnasta kuin raamatusta.
    The Stranglers: Golden Brown
    David Bowie: Soul Love
    The Animals: Don’t Bring Me Down
    Heart: Alone
    America: Rainy Day
    Ghost: Mary On A Cross
    Hassisen Kone: Kulkurin Iltakalja
    Lasten Hautausmaa: Onnellinen hullu
    Se: Joku muu
    Julie London: Gone With The Wind

  • Jose Feliciano: Light My Fire
    Jose Felciano: Star-Spangled Banner
    Kali Uchis: Feel Like A Fool
    Ambar Lucid: A Letter To My Younger Self
    Maarit: Sumuinen puutarha
    The Beatles: You Never Give Me Your Money
    Carole King: You’ve Got A Friend
    Aretha Franklin: Rock Steady
    Kruangbin feat.Leon Bridges: Texas Sun
    SOLYS: Winter

  • Jouluista pop-musiikkia voi tehdä monella tapaa. Yksi taiteilja lisää jokaiseen sovitukseen kulkuset, toinen tekee joulun kunniaksi itkuisen rakkauslaulun. Meksikolaisfiestasta hartaiden folk-laulujen kautta härskisti sokeroituun amerikan herkkuun kulkeva musaparaati vie joulumusiikin ihmemaahan.

    Los Lobos: Feliz Navidad
    Los Lobos: Christmas and You
    Augie Rios: Donde esta Santa Claus?
    Emmylou Harris: Light of The Stable
    Tarja Merivirta: Joulu, joulu armas aika
    Bert Jansch: In The Bleak Mid Winter
    Afromikko: Kodin kynttilät
    Robbie Williams: Let’s Not Go Shopping
    Michael Buble: White Christmas
    Nick Lowe: I Was Born In Bethlehem
    Viitasen Piia: Eilen luvattiin lunta (Hoosianna)
    Kenny Burrell: Silent Night

  • Viihdemusiikki on rajua kamaa historian kätköistä! Jossakin klassisen ja popin välillä vellovat paksut jousimatot kertovat soivia kokoperheen satuja. Miljoonia levyjä myyneet viihdeorkesterit täyttivät radioaallot ja jylläsivät popmarkkinoilla. Sitten tuli rock’n’roll ja aloitti uuden ajan. Sovinnaisempi orkesteriestetiikka hävisi vähitellen taka-alalle äänimaisemassamme. Nyt vanhojen orkestereiden sointi soi kadonneen ajan eleganssia ja entisajan normaalissa on nyt kuultuna kiehtovaa outoutta. Keskitie onkin muuttunut twilight zoneksi! Onneksi on Tuomas Holopaisen kaltaisia säveltäjiä, jotka eivät pelkää viihteellisyyttä eivätkä hämärän rajamaita musiikissaan.

    Mantovani: Les Patineurs
    Boston Pops Orchestra with Arthur Fiedler: Sleigh Ride
    Radion Viihdeorkesteri ja Volde Jussila: Prinsessa unelma
    Nat King Cole: Stardust
    Tuomas Holopainen: The Last Sled
    Harry Connick Jr: More
    Samuli Edelmann: Miten ja miksi
    Alicia Keys: Empire State of Mind
    Jack Scott: The Way I Walk
    Alicia Keys: Empire State of Mind II

  • Jokainen laulunteon ammattilainen tietää sen. On todella vaikeaa kuulostaa helpolta. Egotrippi-yhtyeen riveissä suomalaiselle popyleisölle tutuksi tullut Knipi metsästää tätä eriskummalista tasapainoa aina uutta laulua kirjoittaessaan. Miten olla yksinkertainen ja samalla monitulkintainen? Miten sanoa sopivan vähän ja kuitenkin riittävän paljon? Egotripille ja Anna Puulle säveltämissään hiteissä Knipi on löytänyt taian. Sitä hän etsii myös musiikin kuuntelijana. Hyvän kappaleen mysteeri kiehtoo loputtomiin.

    Tasavallan Presidentti: I Love You Teddy Bear
    Pepe ja Paradise: Toiset meistä
    Anna Puu: Linnuton puu
    Knipi: Menneestä ajasta
    Grant Lee Bufffalo: Fuzzy
    Atomic Swing: Bossanova Swap Meet
    Del Amitri: Driving With The Brakes On
    Elton John: Tiny Dancer

  • Popmusiikin 1970-luku päättyi iloiseen tyylilajien sekamelskaan. Vuonna 1979 myyntilistoilla hillui tyylillisesti monenkirjavaa sakkia. Sinnikkäät rock-veteraanit taistelivat valokeilasta ja ostavan yleisön huomiosta nuorten kumouksellisten kanssa. Punkin jälkihöyryt sekoittuivat diskohuumaan, raskaasti rokkaavien yhtyeiden soinnit kietoutuivat synteettiseen uuden ajan klangiin. Luovasta kaaoksesta alkoi popin uusi vuosikymmen.
    Madness: One Step Beyond
    The Clash: London Calling
    Cliff Richard: We Don’t Talk Anymore
    Rainbow: Since You’ve Been Gone
    Donna Summer: Hot Stuff
    Sugarhill Gang: Rapper’s Delight
    Blondie: Stay Young Die Pretty
    Teddy and The Tigers: Broken Heart
    Pelle Miljoona 1980: Tahdon rakastella sinua
    Dave Lindholm: Nämä yöt
    Egotrippi: Mestaripiirros

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä