Ooppera

Oopperaillassa Moskovan Bolshoi-teatteri Toulousessa: Rimski-Korsakovin Pihkovan tytär

  • 2 h 57 min
  • ei kuunneltavissa

Nikolai Rimski-Korsakov: Pihkovan tytär - kolminäytöksinen ooppera

Libretto pohajutuu Lev Mein näytelmään Pskovitjanka.

Bolshoi-teatterin kuoro ja orkesteri
Musiikinjohto Tugan Sohijev

Rooleissa:
Tsaari Iivana Julma - Stanislav Trifonov, baritoni
Prinssi Juri Ivanovitsh Tokmakov - Denis Makarov, basso
Mihailo Tutsha - Ilya Selivanov, tenori
Olga - Dinara Alieva, sopraano
Nikita Matuta - Ivan Maximeyko, tenori
Prinssi Vjazemskij / Jushka Velebin - Nikolai Kazanski, bassobaritoni
Bomelija - Aleksander Borodin, basso
Stepanida Matouta - Anna Bondarevskaja, mezzosopraano
Vlassievna - Elena Manistina, mezzosopraano
Perfilievna - Svetlana Shilova, mezzosopraano

- Toulousen Le Halle aux Grains -salissa 15.3. äänitetyn esityksen väliajalla toimittaja Risto Nordell, intendentti emerita Tuulikki Närhinsalo ja musiikkitieteilijä John Nelson keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Oopperan tapahtumat:

I näytös

1. KOHTAUS
Pihkova 1570
Tsaarin kenraali-kuvernöörin, Prinssi Juri Ivanovitsh Tokmakovin puutarha.

Neidot hauskuuttavat itseään, leikkivät ja nauravat hoitajien vahtiessa heitä. Prinsessa Olga ei kuitenkaan osallistu ystäviensä leikkeihin ja lauluihin. Hän haaveilee rakkaimpansa tapaamisesta, ja odottaa tietoja hänestä.

Olga ja tytöt kyllästyvät leikkeihin ja juoksevat pois keräämään vadelmia. Utelias Perfiljevna yrittää taivutella Olgan hoitajan kertomaan onko totta, että Olga ei ole prinssin tytär. Vlasjevna kertoo Novgorodista: Tsaari Iivana (Julma) teloitti opritshnikoiden, uuden tsaarille uskollisen palvelussäätynsä avulla armotta venäläisiä ylimyksiä ja heidän perheenjäseniään ja otti haltuunsa venäläisten aristokraattien maita.

Vanhojen naisten välinen keskustelu keskeytyy kun tytöt palaavat. He pyytävät Vlasjevnaa kertomaan heille jälleen kerran suosikkitarinaansa prinsessa Ladasta.

Olgan ystävä Steša kertoo salaa Olgalle, että Mihailo Tutsha on tulossa illalla tapaamaan Olgaa. Hoitajat vievät neidot prinssin asuntoon.

Olga tulee puutarhaan, mutta hänen ilonsa rakastetun tapaamisesta on lyhyt.

Prinsessa on luvattu naittaa aateliselle pajarille Matutalle, ja köyhän tilanhoitajan pojasta Mihailo Tutshasta ei ole hänen kilpailijakseen. Mihailo kertoo Olgalle päätöksestään lähteä Siperiaan. Kun Mihailo palaisi turkiksista ja hopeasta rikkaana takaisin, hän pyytäisi Olgan kättä Prinssi Tokmakovilta. Mutta Olga houkuttelee rakastettunsa jäämään ja lupaa Mikhailolle anelevansa isältään, ettei tämä antaisi Olgaa Matutalle

Tokmatov ja Matuta tulevat ulos talosta. Mihailo Tutsha piiloutuu ja Olga livahtaa puutarhaan kuullakseen isänsä keskustelun Matutan kanssa. Tokmakov sanoo, ettei hän ole Olgan biologinen isä. Olgan äiti oli aatelisnainen Vera Sheloga, prinssin kuollut käly, ja hänen isänsä on tuntematon.

Kellot soivat - ne kutsuvat kaupungin ihmisiä koolle, Prinssi ja Matuta lähtevät. Olga on shokissa ja hän pitää kellojen ääntä pahana enteenä.

2. KOHTAUS
Kutsukellot soivat edelleen. Ihmiset kerääntyvät torille. Sanansaattaja Jushka Velebin tuo uutisia: ylpeä Novgorod on lyöty ja Tsaari Ivan Vasilijevitsh on marssimassa Pihkovaan. Huoli ja paniikki valtaavat ihmiset. Prinssi Tokmakov yrittää rauhoittaa väkeä - Pihkovalla ei ole mitään pelättävää, sillä uskollaan ja rehellisyydellään kaupunkilaiset palvelevat isänmaataan hyvin. Heidän on otettava Tsaari vastaan rauhallisesti ja vieraanvaraisesti

Nuoret pihkovalaiset, jotka kannattavat Mihailo Tutshaa, eivät halua antautua Tsaarille. He kehottavat ihmisiä vaatimaan itsenäisyyttä ja alkavat laulaa johtajansa voimallista laulua ja samalla he lähtevät kaupungista Pihkovan metsään. Kauhuissaan Matuta pyytää Tokmakovia jousimiehet paikalle. Tokmakov kieltäytyy ja kellot soivat edelleen.

II näytös

1. KOHTAUS
Pihkovalaiset odottavat Tsaari Ivania saapuvaksi ja he valmistelevat pitoja. Olga ja hänen hoitajansa Vasiljevna ilmestyvät paikalle. Prinsessa myöntää kuulleensa adoptioisän ja Matutan välisen keskustelun ja surkuttelee sitä, että on orpo. Vasiljevna yrittää vakuuttaa Olgaa, että Prinssi on valehdellut Matutalle päästääkseen eroon inhottavasta sulhasmiehestä. Olga on surullinen, mutta hän on myös tempautunut mukaan outoon tunteeseen ja odottaa malttamattomana Tsaarin tuloa.

Kellot soivat ja Tsaari Ivan Vasiljevitsh ilmestyy torille mukanaan henkivartijat ja sotilaat. Ihmiset polvistuvat rukoilemaan anteeksiantoa.

2. KOHTAUS
Tsaari johdatetaan kunniapaikalle. Hän kysyy Prinssin vaimosta ja kuulee, että tämä on kuollut ja Prinssi asuu tyttärensä kanssa. Tsaari toivoo tyttären tuovan hänen maljansa. Olga astuu sisään, perässään Stesha ja muita neitokaisia kantamassa ruokaa. Kun Olga tarjoaa Tsaarille maljan, Iivana Julma tunnistaa Olgassa aikoinaan rakastamansa naisen - Vera Shelogan piirteet. Tsaari on ällistynyt ja pystyy vaivoin piilottamaan levottomuutensa ja hämmennyksensä.

Jäätyään yksin Tokmakovin kanssa Tsaari kysyy kuka oli Olgan äiti, Iivana tajuaa tavanneensa oman tyttärensä. Tämä on hänelle merkki ja hän armahtaa kapinoivan Pihkovan: ”Loppukoon murhaaminen ja tappaminen: tylsentäkäämme miekkamme kiveen. Jumala siunatkoon Pihkovaa!”

III näytös

1. KOHTAUS
Metsä lähellä Petsherskij-luostaria.

Neidot ovat menossa rukoilemaan. Olga viivyttelee tavatakseen Mihailo Tutshan. Olga toivoo että hän voisi anella Tsaarilta anteeksiantoa rakastetulleen, mutta Tutsha kieltäytyy polvistumasta Iivana Julman edessä ja pyytää Olgaa jättämään synnyinseutunsa. Olga suostuu epäröimättä. Mikään ei enää sido häntä Pihkovaan.

Yhtäkkiä Matuta ilmestyy paikalle. Hän on seurannut Olgaa. Hänen maaorjansa haavoittavat Tutshaa ja kantavat Olgan pois.

2. KOHTAUS
Tsaarin päämaja lähellä Pihkovaa

Tsaari Iivana ei pysty nukkumaan. Tavattuaan tyttärensä muistot menneestä nuoruudesta ovat heränneet. Mutta hänen ajatuksensa ovat taas palanneet valtion asioihin. Hän haluaisi nähdä yhdistyneen Venäjän yhden mahtavan voimakkaan hallitsijan johtamana.

Tsaarin ajatukset keskeyttää Prinssi Vjazemskij. Hän on ottanut kiinni Matutan joka kidnappasi Olgan. Raivoissaan tsaari on valmis tappamaan Matutan, mutta Matuta ilmoittaa vieneensä prinsessan koska prinsessa oli "tsaarin vihollisen" Mihailo Tutshan kanssa. Tsaari määrää Olgan tuotavaksi välittömästi. Ivan Vasiljevitš haluaa viedä Olgan mukanaan Moskovaan ja vangita Tutshan.

Hellästi Olga pehmittää Tsaarin sydämen: lapsuudesta asti Olgalla oli tapana rukoilla tsaarin puolesta, hän on aina rakastanut tsaaria kuin omaa isäänsä. Iivana Julma on valmis myöntämään tyttärelleen, että hän on itse asiassa tämän oikea isä, mutta teltan ulkopuolelta kuuluu miesten laulua - Mihailo miehineen on tulossa vapauttamaan Olgan.

Raivostunut Tsaari määrää kapinalliset tapettavaksi, Tutsha pitää ottaa kiinni elävänä. Olga, joka on kuullut rakastettunsa jäähyväissanat, juoksee ulos teltasta. Kuuluu laukauksia ja hyökkääjät ja Olga saavat surmansa.

Olgan ruumis tuodaan telttaan. Epätoivossaan tsaari Iivana kutsuu lääkärinsä Bomelijan, mutta Olga on jo kuollut. Lohduton Tsaari kumartuu tyttärensä ruumiin äärelle.

Lähetykset

  • la 26.10.2019 19.02 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Pietro Mascagnin Cavalleria rusticana ja Ruggero Leoncavallon Pajatso

    Musiikinjohto: Henrik Nánási
    Barcelonan Liceu-teatterin kuoro ja orkesteri, ja Amics de la Unió -lapsikuoro

    Pietro Mascagi: Cavalleria rusticana, yksinäytöksinen ooppera
    Libretto: Giovanni Targioni-Tozzetti, Giovanni Vergan näytelmän ja novellin pohjalta

    Rooleissa:
    Santuzza - Elena Pankratova, sopraano
    Turiddu - Roberto Alagna, tenori
    Lucia - María Luisa Corbacho, altto
    Alfio - Gabriele Viviani, baritoni
    Lola - Mercedes Gancedo, mezzosopraano

    Ruggero Leoncavallo: Pajatso, kaksinäytöksinen ooppera
    Libretto: Ruggero Leoncavallo

    Canio - Roberto Alagna, tenori
    Nedda - Aleksandra Kurzak, sopraano
    Tonio - Gabriele Viviani, baritoni
    Beppe - Vicenc Esteve, tenori
    Silvio - Duncan Rock, baritoni

    Äänitetty 18.12.2019 Barcelonan Liceu-teatterissa. Illan kuluessa toimittaja Ahti Paunu, oopperalaulaja Mari Palo ja ohjaaja Vilppu Kiljunen keskustelevat teoksista ja esityksestä.

    Cavalleria rusticanan tapahtumat:

    Pienessä sisilialaiskylässä sijaitsevan tavernan omistajan Lucian poika Turiddu on kihlautunut ennen sotaväkeen astumistaan Lolan kanssa. Nuoren miehen armeija-aika venähti pahemman kerran, ja niinpä Lola kyllästyi odottamiseen ja meni naimisiin samassa kylässä asustavan hevoskuski Alfion kanssa. Kun Turiddu palasi takaisin ja asioiden laita selkeni hänelle, lohduttautui hän lemmentuskissaan vietellen maalaistyttö Santuzzan, jonka hän uhmapäissään myös kihlasi. Lola tuli tästä kaikesta tietenkin vuorostaan mustasukkaiseksi, ja vietteli Turiddun takaisin itselleen aviomiehensä selän takana.

    Haikeansuloinen alkusoitto yhdistyy Turiddun taka-alalta laulamaan Lolalle osoitettuun serenadiin. Kylässä vietetään pääsiäisaamua, ja Santuzza etsii Turiddua. Lucia kertoo poikansa lähteneen naapurikylään viiniä hakemaan. Santuzza ei kuitenkaan usko tätä, sillä Turiddu on nähty kylän liepeillä yömyöhään. Alfio saapuu paikalle ja ylistää miehekkäässä aariassaan kyläläisille ammattiaan ja kauniin vaimonsa uskollisuutta. Hän kyselee Lucialta viiniä, mutta mamma Lucia kertoo odottelevansa vielä poikaansa viininhakumatkalta. Alfio tosin sanoo nähneensä Turiddun aamulla talonsa lähellä, muttei tiedosta asioiden oikeaa laitaa. Kyläläiset poistuvat pääsiäiskirkkoon, ja Santuzza kertoo aariassaan Turiddun äidille epäilyistään Lolan ja Turiddun suhteesta. Kauhistunut Lucia poistuu kirkkoon rukoilemaan, mutta Santuzza ei voi seurata häntä, sillä vietellyllä naisella ei ole asiaa kirkkoon.

    Nyt Turiddu saapuu paikalle ja Santuzza yrittää saada hänet luopumaan Lolasta. Mies kuitenkin kiistää jyrkästi nämä Santuzzan syytökset. Lola on myös matkalla kirkkoon ja saapuu aukiolle rakkauslaulua hyräillen ja flirttailen häpeämättömästi Turiddun suuntaan. Santuzza yrittää saada Turiddua jäämään keskustelemaan kanssaan, mutta mies seuraa Lolaa kirkkoon. Santuzzan rakkaus alkaa vähitellen muuttua vihaksi, hän kiroaa raivon vallassa uskottoman sulhasensa ja lyhistyy maahan. Samassa Alfio tulee paikalle, ja Santuzza kertoo hänelle Lolan ja Turiddun suhteesta. Hurjistunut Alfio vannoo kostoa, ja Santuzza ehättää jo katua paljastustaan.

    Tässä välissä kuullaan kuuluisa välisoitto, jonka jälkeen kylän väki poistuu pääsiäiskirkosta kerääntyen Lucian kapakan edustalle. Viiniä on taas tarjolla ja Turiddu laulaa juomalaulun. Alfio tulee viimeisenä paikalle, ja Turiddu tarjoaa hänellekin viiniä, mutta hevosmies kieltäytyy kunniasta. Sen sijaan hän syleilee vihamiestään, ja Turiddu puolestaan puree häntä oikeaan korvaan kaksintaistelun merkiksi. Turiddu jättää surumielisessä aariassaan jäähyväiset äidilleen ja pyytää tätä huolehtimaan Santuzzasta, mikäli hän ei palaisi taistelusta elävänä. Hän seuraa Alfiota näyttämön ulkopuolelle. Kohta eräs kylän naisista kertoo Lucialle ja Santuzzalle kauhen uutisen: Alfio on surmannut Turiddun.

    Pajatson tapahtumat:

    Alun Prologissa Tonion roolia laulava baritoni tulee yksin lavalle ja kertoo yleisölle, että kohta nähtävä teos ei sisällä valheellisia kyyneleitä ja sydämettömiä ihmisiä, vaan tapahtumat ovat tosia.

    Esirippu nousee, ja innostuneet kyläläiset ovat vastaanottamassa juuri saapunutta kiertävää teatteriseuruetta, jonka johtaja Canio hiljentää innokkaan yleisön ja pitää pienen mainospuheen. Seurueeseen kuuluvat hänen lisäkseen Tonio, Beppe sekä Canion nuori vaimo Nedda, jota Tonio rientää auttamaan tämän laskeutuessa alas vaunuista. Mustasukkaisuuteen pahemman kerran taipuvainen Canio kiihtyy samantien ja läimäisee Toniota. Tilannetta huvittuneina seuraaville kyläläisille Canio selittää, että vaikka hän näytelmän Pajatson-roolissa kestääkin vaimonsa uskottomuutta, ei hän oikeassa elämässään alistuisi kärsimään ilman kostoa.

    Kirkonkellot soivat, ja osa kyläläisistä siirtyy kirkkosalin puolelle, osa taas suuntaa suoraan kohti kapakkaa. Heidän muassaan lähtevät myös Canio ja Beppe. Nedda jää yksin. Hän on levottomalla tuulella, sillä hänen omaatuntoaan kolkuttelee pahemman kerran. Nedda katselee taivaalla vapaasti lentäviä lintuja, ja laulaa äidiltä oppimansa laulun, jonka aikana Neddaan rakastunut Tonio saapuu paikalle. Hän yrittää lähennellä Neddaa, mutta nainen lyö häntä piiskalla kasvoihin, minkä johdosta Tonio vetäytyy kostoa uhkuen takavasemmalle.

    Samassa paikalle säntää Neddan salainen rakastaja, nuori maalaispoika Silvio. Rakastavaiset alkavat suunnitella pakoa, jonka he toteuttaisivat seuraavana yönä. Tonio hiippailee paikalle, yllättää rakastavaiset itse teosta, mutta ei näyttäydy heille. Sen sijaan hän lähtee hakemaa Caniota, mutta miehet saapuvat hieman liian myöhään. Canio ehtii juuri nähdä karkaavan Silvion, kuitenkaan tätä tunnistamatta.

    Hurjistunut Canio vaatii vaimoaan kertomaan rakastajansa nimen, mutta Nedda vaikenee. Mustasukkainen aviomies ottaa jo veitsensä esiin, mutta paikalle rientänyt Beppe ehtii väliin. Yleisö alkaa saapua näytäntöön, joten heidän on pakko alkaa valmistautua illan esitykseen. Murtunut Canio laulaa kuuluisan aariansa “Vesti la giubba, Maalaa jo kasvos, pue narrinkaapu ylles”. Näyttelijän on suoriuduttava, vaikka sisällä kuinka kuohuisi.

    Välisoiton jälkeen innokas yleisö kokoontuu esityspaikalle. Heidän joukossaan on myös Silvio, jota pääsymaksuja keräävä Nedda varoittelee Canion kostolta. Lopulta kaikki on valmista ja esitys voi alkaa. Kyseessä on perinteinen commedia del arte -näytelmä.

    Neddan näyttelemä Colombina odottelee rakastajansa Harlekiinin saapumista. Hurmurin roolia esittävä Beppe laulaa ikkunan takaa serenadin, mutta romanttisen hetken keskeyttää kömpelö Taddeo, jota Tonio näyttelee. Hän tunnustaa Colombinalle rakkautensa, mutta saa osakseen tylyn torjunnan. Harlekiini ajaa Taddeon pois, joka kuitenkin palaa pian takaisin kertoen, että Colombinan aviomies Pajatso on saapumassa paikalle. Harlekiini pakenee ikkunasta ja Colombina hyvästelee hänet täsmälleen samoilla sanoilla kuin Nedda aiemmin Silvion. Tämä saa Pajatsoa näyttelevän Canion sekaisin, eikä hän enää tiedä, mikä on näytelmää ja mikä totta. Canio vaatii jälleen vaimoaan paljastamaan rakastajansa nimen. Nedda yrittää vielä jatkaa näytelmää, mutta raivostunut Canio on jo täysin kiinni tosielämässä. Yleisö ei heti huomaa esityksen muuttumista todeksi, ja katsojat ovatkin haltioissaan koskettavasta näytelmästä. Nedda yrittää vielä rauhoitella Caniota, mutta mies antaa hänelle kaksi vaihtoehtoa: joko nimi tai kuolema. Äkkiä Canio vetää esiin veitsensä ja iskee sillä kuolettavasti vaimoaan. Silvio ryntää yleisön seasta lavalle auttamaan, mutta Canio, jolle vihdoin selvisi vaimonsa rakastajan henkilöllisyys, iskee veitsensä myös Silvioon. Murtunut Canio kääntyy järkyttyneen yleisön puoleen lausuen kuuluisat sanat: La commedia è finita - näytelmä on päättynyt.

  • Richard Wagner: Reininkulta
    Nibelungin sormus -tetralogian esinäytös

    Uuden produktion ensi-ilta Suomen kansallisoopperassa 30.8.2019
    Musiikinjohto Esa-Pekka Salonen
    Ohjaus Anna Kelo

    Suomen kansallisoopperan orkesteri.

    Rooleissa:
    Ylijumala Wotan - Tommi Hakala, baritoni
    Wotanin vaimo Fricka - Lilli Paasikivi, mezzosopraano
    Tulen henki Loge - Tuomas Katajala, tenori
    Nuoruuden jumalatar Freia - Reetta Haavisto, sopraano
    Ukkosen jumala Donner - Tuomas Pursio, bassobaritoni
    Rakkauden ja kauneuden jumala Froh - Markus Nykänen, tenori
    Kääpiö Alberich - Jukka Rasilainen, bassobaritoni
    Kääpiö Mime - Dan Karlström, tenori
    Jättiläinen Fasolt - Koit Soasepp, basso
    Jättiläinen Fafner - Jyrki Korhonen, basso
    Viisauden ja tiedon jumalatar Erda - Sari Nordqvist, mezzosopraano
    Reinintyttäret:
    Woglinde - Marjukka Tepponen, sopraano
    Wellgunde - Mari Palo, sopraano
    Flosshilde - Jeni Packalen, mezzosopraano

    Äänitetty Suomen kansallisoopperassa 7.9.2019

    Tapahtumat ennen Reininkullan alkua
    Ylijumala Wotan on luovuttanut toisen silmänsä tiedonlähteeseen saadakseen viisautta.
    Hän veistää maailmansaarnesta lainkeihään. Wotan tekee jättiläisten, Fasoltin ja Fafnerin, kanssa sopimuksen, jonka mukaan nämä rakentavat hänelle puolustuslinnoituksen, Valhallan. Palkaksi ylijumala Wotan lupaa heille nuoruuden jumalattaren Freian.

    Reininkulta
    1. kohtaus. Tapahtumapaikka Reinvirran pohjalla.
    Maailman synty. Turmeltumaton luonto, kuin alkumeri. Reinintyttäret vartioivat puhdasta Reininkultaa. Alberich-kääpiö ilmestyy ja haluaa tytöiltä rakkautta. Nämä nauravat kääpiölle. Auringonsäde osuu Reininkultaan ja Alberich ihmettelee näkemäänsä. Reinintyttäret paljastavat kultaan liittyvän salaisuuden: Isä-Rein on antanut tyttärilleen tehtävän vartioida kultaa, ettei kukaan väärämielinen ryöstäisi sitä. Väärämielinen on se, joka kiroaa rakkauden vaihtaakseen sen omaisuuteen ja valtaan.
    Se, joka takoo kullasta sormuksen, saa omakseen koko maailman herruuden. Koska Alberich ei saa rakkautta, hän kiroaa sen ja ryöstää kullan. Reinintyttäret jäävät valittamaan menetettyä kultaa.

    2. kohtaus. Tapahtumapaikka korkealla vuoristossa.
    Valhalla on juuri valmistunut. Wotanin puoliso Fricka vaatii miestään tilille linnoituksen rakentamisesta ja ennen kaikkea sisarensa Freian lupaamisesta palkkioksi jättiläisille. Tulen henki Logen avulla Wotan lupaa korjata asian. Fasolt ja Fafner tulevat hakemaan palkkaansa. Froh yrittää suojella Freiaa ja Donner uhittelee jättiläisille heiluttamalla moukariaan. Paikalle saapuu Loge ja ehdottaa, että jattiläiset saisivat Freian sijaan Reininkullan palkakseen rakennustyöstä.

    Logen ehdotuksesta Wotan päättää ryöstää kullan Alberichilta. Jättiläiset suostuvat palkkion vaihtoon, mutta ottavat kuitenkin Freian pantiksi mukaansa. Elleivät he saa iltaan mennessä kultaa, Freia on jäävä ikiajoiksi jättiläisille. Heti jättiläisten ja Freian poistuttua jumalten vanheneminen alkaa. Wotan lähtee Logen opastamana alas Nibelheimiin kullan ryöstöretkelle.

    3. kohtaus. Nibelheim, maan alla.
    Alberichin veli, seppä Mime on saanut valmiiksi sormuksen ja Tarnhelm-kypärän ja aikoo pitää kypärän. Alberich riistää sen itselleen ja taikoo sen avulla itsensä näkymättömäksi. Sormus ja taikakypärä tekevät Alberichista voittamattoman diktaattorin, jota kaikki pelkäävät ja joka pystyy pakottamaan kaikki Nibelungit omiksi orjikseen.

    Loge ja Wotan ilmestyvät Nibelheimiin. Vetoamalla Alberichin omahyväisyyteen he saavat tämän ansaan ja vangituksi. Alberich viedään ylös jumalten vuorelle.

    4. kohtaus. Korkealla vuoristossa.
    Loge ja Wotan pakottavat Alberichin luovuttamaan jumalille kaiken omistamansa kullan. Wotan on päättänyt pitää Alberichilta ryöväämänsä sormuksen itsellään. Alberich kiroaa sormuksen, joka tästedes tuo kantajalleen pelkkää onnettomuutta ja kuolemaa. Alberich katoaa paikalta.

    Fasolt ja Fafner palaavat Freia mukanaan noutamaan Reininkultaa. Fasoltin vaatimuksesta kulta on pinottava Freian ympärille siten, että jumalattaresta ei näy mitään. Loge joutuu luovuttamaan jättiläiselle myös Tarnhelmin, mutta Wotan ei luovuta sormusta. Silloin maa aukeaa ja jumalten omatunto Erda herää ja nousee varoittamaan sormuksesta ja jumalia odottavasta lopusta. Wotan alkaa pelätä ja hän heittää sormuksen jättiläisille. Saatuaan sormuksen nämä riitaantuvat sen omistuksesta ja Fafner tappaa veljensä Fasoltin.

    Ukkosenjumala Donner kokoaa ilmamassoja ja iskee moukarillaan salaman. Froh osoittaa paikan, johon ilmestyy sateenkaarisilta. Upouusi, rikoksella maksettu Valhalla kylpee ilta-auringossa. Wotan tervehtii linnoitustaan. Orkesterista kuuluu Notung-miekan aihe, ja Wotan saa uuden idean rikoksensa korjaamiseksi (Suuri ajatus). Hän johdattaa puolisonsa Frickan sateenkaarisiltaa pitkin kohti Valhallaa ja muut jumalat seuraavat esimerkkiä.

    Tulen henki Loge ei seuraa joukko, sillä hän tietää jumalien kiiruhtavan omaa loppuaan kohti. Yhtäkkiä kuuluu Reinintyttärien valitus, joka kaikuu jumalten korviin asti, mutta he vain nauravat ja jatkavat matkaansa kohti Valhallaa.
    (Juoniselostuksen lähde Pekka Asikainen).

    Illan toimittaa Outi Paananen.

    Katso ooppera Yle Areenassa:
    https://areena.yle.fi/1-50250423

  • Korrepetiittori ja Wagner-tuntija Pekka Asikainen suorittaa obduktion eli ruumiinavauksen Reininkullalle, Wagnerin Nibelungin sormus tetralogian esinäytökselle. Operaatiossa avustaa Outi Paananen.

  • 3-näytöstä ja epilogi. Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. Musiikinjohto Eivind Gullberg Jensen. Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori. Anne - Hanna Rantala, sopraano. Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni. Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano. Trulove - Koit Soasepp, basso. Sellem - Mika Pohjonen, tenori. Mother Goose - Merle Silmato, altto. Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni. - Kansallisoopperassa 9.4. äänitetyn esityksen toimittaa Risto Nordell. Outi Paananen sekä säveltäjät Kimmo Hakola ja Olli Kortekangas keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä