Ääniversumi

Language of Light – Sean Scullyn teoksia musiikkina

  • 46 min
  • ei kuunneltavissa

“My paintings do not fly. A painting is a weighted skin that makes a vulnerable wall. My paintings are real, even romantically so. They are not veils, or curtains of light, or even renditions of infinite space – but – a poetic wall. A confrontation with the now and the physical matter of which we are incapably bound up. They have layers of color, they have broken edges, and they have a surface that is indeed a body of light.”

Dublinissa 1945 syntynyt Sean Scully on yksi ikäluokkansa merkittävimmistä abstraktin kuvataiteen edustajista. Scully jakaa, usein, suurikokoisen kankaan pystysuoriksi ja vaakasuoriksi raidoiksi ja maalaa värejä kerros kerrokselta. Värin siveleminen on tunnetta ja liikettä. Näin hän luo “Valon seinämiä”, poeettisia seinämiä, jotka ovat yhtä aikaa vahvasti fyysisiä, voimakkaita ja läpikuultavia.

"I believe, art is a wound in a dance with love. And if the wound and love are the same size, they can dance well together."

Kirjoituksissaan Scullylla on leikillinen ote. Hän tutkii taidettaan ruokkivaa inspiraatiota, pohtii mistä se tulee ja mitä se hänelle merkitsee. Hän muistelee, esimerkiksi, ensimmäistä veistostaan, jonka työsti teininä työskennellessään Woolwhortin tavarataloketjun myymälässä, jossa hänen tehtävänsä oli puristaa pahvilaatikot hyvin napakoiksi paketeiksi.

“Every Saturday I populated the yard, at the back of Mrs. Woolworth’s enormous
store with an abstract, glamorous, working-class installation. I was already
making tough art and I was only 15. It made me strangely curious about my
possible future, which I knew, back then, would not be normal.“

Sean Scully avaa ovensa äänitaiteilijoille, Merzouga –duolle, hänen Mooseurachilaiseen studioonsa, Baijerissa, ja lukee heille kirjoituksiaan.

Merzougan ääniteos saa inspiraationsa Scullyn teosten moitiiveista ja kääntää ne sävellykseksi. Teoksessa Scullyn oma ääni kohtaa instrumentaalisia-, elektronisa- ja ympäristöstä kerättyjä ääniä, jotka resonoivat ja muodostavat väräjävän ääniseinämän. ”Valon seinämästä” tulee ”Äänen seinämä”.

Sävellys & ohjaus by: Merzouga
Tekstit ja lukija: Sean Scully.
Tuotanto Yleisradio Finland/Deutschlandfunk 2019
Tuotanto, Radioteatteri, Soila Valkama

Kuva: c. Felix Friedman,

Lähetykset

  • ti 3.12.2019 21.00 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Stadin kadonneet kundit ääniteos sukeltaa vanhaan Helsingin äänimaailmaan arkistonauhoille tallentuneiden tarinoiden ja vanhojen Helsinkiläisten laulujen kautta.
    Muusikko Anna E. Karvosen ja äänisuunnittelija Tuomas Skopan luoma äänikollaasi on kunnianosoitus heille, joiden kulttuuriperintö elää arkistonauhojen lisäksi edelleen Helsinkiläisten lasten pihaleikeissä, vanhoissa lauluissa ja Stadin slangissa.

    Nauhoilla kuultavat Stadin kundit Väinö Salomaa (1910-1983), Karl Alanko (1905-1984), ja Holger Berttula (s. 1914) muistelevat lapsuuttaan ja nuoruuttaan kansanmusiikin professorin Erkki Ala-Könnin vuonna 1974 äänittämillä Tampereen Yliopiston kansanperinteenlaitoksen arkistonauhoilla. Kuitenkin jo kymmenen vuotta aikaisemmin nuori suomenkielen ylioppilas M.A Numminen oli ehtinyt äänittämään Väinöä ja Kallea Sörkan Gibat ry.n tiloissa Helsingin Kalliossa. Näille useille arkistoäänitteille onkin tallentunut merkittävä stadin slangin aineisto, mutta ennen kaikkea elämän iloa huokuvat muistot Kallion kaduilta 1900-luvun alkupuolelta sekä muutama vanha kansanlaulukin.

    1960-70 -luvuilla myös helsinkiläinen kansanperinteen kerääjä ja laitapuolen Lönnrotiksikin kutsuttu Johan Knut Harju (1910-1976) tallensi merkittävän määrän helsinkiläisiä kansanlaulutekstejä laajan folkloristisen aineiston lisäksi. Ilman tätä itsekin asunnotonta laitapuolen kulkijaa helsinkiläinen kansanlauluperinne olisikin lähes täysin kadonnut. Suomalaisen kirjallisuuden Seuran arkistoääniteiden kautta kuulemme myös hänen hänen äänensä, muutaman laulumelodian lisäksi.

    Teoksessa kuultavat laulut ovat Alfred J. Tannerin kuplettiesitystä lukuun ottamatta vanhoja helsinkiläisiä kansanlauluja, joista modernit versiot ovat säveltäneet ja sovittaneet Stadin kadonneet yhtye, solistinaan Anna E. Karvonen, Marjo Leinonen ja Tuomari Nurmio. Lauluja esittävät myös Väinö Salomaa, J.K Harju sekä Metrotytöt.

    Ohjaus - Anna E. Karvonen
    Äänisuunnittelu ja äänitys - Tuomas Skopa
    Äänessä arkistonauhoilla: Väinö Salomaa, Karl Alanko, Holger Berttula, Johan Knut Harju (Tampereen yliopiston kansanperinteen laitos, Suomalaisen kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten keskus)
    Äänessä: Anna E. Karvonen, M.A. Numminen, Antti Tarvainen ja Emili Iniciarte Villaverde.
    Tuotanto, Radioteatteri, Soila Valkama

  • The Joy on äänellinen tutkielma ilon olemuksesta ja sen mahdollisuudesta. Ääniteos sijoittuu kuvitteelliseen huvipuistoon, jossa klovni viihdyttää ihmisiä. Klovnin sisäinen ääni kuullaan hänen esittämissään naiivistisissa runoissa. Runoissa huvipuistomaailma heijastuu aikuisen ihmisen mielen maailmaan. Voiko kyyninen ihminen tuntea aitoa iloa, vai pakeneeko ilo tavoittajaansa?

    Teoksen on käsikirjoittanut ja äänisuunnitellut Hanna-Helena Kinnunen ja klovnina esiintyy näyttelijä Kristian Thulesius.

  • Hanna - Helena Kinnusen ääniteos, äänisukellus öiseen uurastukseen.

  • Mikko H. Haapojan vuosina 2016 ja 2019 äänittämässä
    binauraalisessa kollaasissa kuunnellaan Manhattania
    ympäröivien vesien ja Atlantin aaltoja. Teoksessa liikutaan
    Rockawaystä Queensista Brooklynin Coney Islandin rannalle,
    sieltä Dumboon, Williamsburgiin ja Greenpointiin East Riverin
    äärelle ja lopulta Hudsonjoen rannalle.

    Mikko H. Haapoja (MuM) on äänitaiteilija, musiikin tuottaja ja
    multi-instrumentalisti Helsingistä. Haapoja yhdistää työssään
    vaikutteita niin suomalais-skandinaavisesta perinnemusiikista,
    indie popista kuin elektroakustisesta musiikistakin.
    Äänitaiteessaan Haapoja keskittyy usein luonto- ja
    kaupunkiäänimaisemien rajamaille. Sooloprojektissaan
    Unheard Landscapes Haapoja yhdistää elektronista
    jouhikonsoittoa kenttä-äänityksiin eri puolilta maailmaa. Läpi
    2010-luvun Haapoja on taltioinut Helsingin äänikuvaa
    projektissaan Helsingin reitit – äänimaisemasävellyksiä,
    mediataideinstallaatioita ja monitaiteisia esityksiä luoden.
    Haapojan media- ja äänitaideteoksia on esitetty useissa
    gallerioissa ja kaupunkitilassa Helsingissä ja muun muassa
    New Yorkissa sekä Helsingin metroverkostossa, Musiikkitalolla
    ja kaupunginmuseolla. Haapojan ja Ilja 'illmari' Lehtisen folkräpkollektiivi
    on julkaissut kaksi albumia. Monivaikutteista
    taidepoppia esittävälle GEAlle Haapoja on tuottanut niin ikään
    kaksi albumia; kaksikon ensisingle Followers soi osana Emmypalkitun
    ohjaajan Michele Josuen Netflix-sarjaa Happy Jail.

    Kyseinen teos on tehty osaksi, EBU:n "Lokaatio -podcast" projektia, johon on kerätty eri puolilla maailmaa äänitettyjä julkisia tiloja ja paikkoja, joista sitten on tehty teoksia joista voi nauttia kotisohvalla tai sitten Helsingin metrossa voikin kuunnella Tokion metroa tai puistossa istuessa Kroatian rannikkoa.

    Teos on binauraalinen, joten se on parhaimmillaan kuunneltaessa kuulokkeilla.

  • Valtameri. Aallot ja vedenalaiset äänet. Kroatiassa.

    Teos perustuu Petri Kuljuntaustan äänityksiin Splitin rannikolta.
    Alussa 2.5 minuuttia meren aaltoja, sitä seuraa 2.5 minuuttia vedenalaista äänimaisemaa ja lopussa palataan takaisin pinnan yläpuolelle ja meren aaltoihin 2.5 minuutin ajaksi. Hiljaisuus veden pinnan alla yllättää. Tässä äänityksessä pinnan alla on kuitenkin enemmän tapahtumia sillä äänityksessä kuuluu pinnanalaisten merivirtauksien ääniä. Myös vieressä olevat veneet tuottavat silloin tällöin natisevia ääniä. Pieniä kaloja oli aivan hydrofonin (vesimikrofonin) vieressä koko äänityksen ajan mutta arvattavaksi jää minkälaisia ääniä nämä tuottivat äänitykseen. Äänitys antaa viitteitä siitä kuinka erilainen ympäristö on rannalla ja pinnan alla. Vain muutaman metrin päässä pinnan alla on monenlaisia mereneläviä. Mutta niin rannallakin kun ryhtyy tarkkailemaan. Huomasin todella pienten taskurapujen kisailun rantakivillä. Kun olin lähellä äänittämässä ne menivät nopeasti piiloon, kun menin hieman kauemmaksi ne kipittivät heti takaisin kivelle. Pienimmän vauvaravun kilven halkaisija oli vain 1-1,5 cm.

    Kyseinen teos on tehty osaksi, EBU:n "Lokaatio -podcast" projektia, johon on kerätty eri puolilla maailmaa äänitettyjä julkisia tiloja ja paikkoja, joista sitten on tehty teoksia joista voi nauttia kotisohvalla tai sitten Helsingin metrossa voikin kuunnella Tokion metroa tai puistossa istuessa Kroatian rannikkoa.

    Teos on binauraalinen, joten se on parhaimmillaan kuunneltaessa kuulokkeilla.

  • Miltä kuulostaa paikassa, johon jäätikkö poikii vuosittain 20 miljardia tonnia jäätä? Mitä lapset leikkivät Grönlannissa? Grönlanti sulaa on Katri Henrikssonin ja Pentti Männikön toteuttama sanaton ääniteos. Se kertoo ilmastonmuutoksen muovaamasta luonnosta ja ihmisistä, jotka elävät elämäänsä tuossa kummallisessa paikassa. Autenttisista äänistä syntyy rytminen ja musiikillinen kudelma. Kuva: Björn Krause

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä