Näinä aikoina ihmiskunnalla riittää ajateltavaa. Siksi on hyvä olla pieni hetki ajattelematta mitään. Rock-musiikki auttaa tässä. Leveälahkeisen menomusan klassikot antavat selkeät toimintaohjeet: Get It On. Anna tukan valuu vaan. Walk This Way. Eli päästä hetkiseksi irti ja päästä sisäinen hunsvotti vapaaksi.

T.Rex: Get It On
Slade: Gudbuy t’Jane
Hurriganes: Tiger
Maarit: Anna tukan valuu vaan
The Arrows: I Love Rock’n’Roll
Aeorsmith: Walk This Way
Tehosekoitin: Pillitä, Elli pillitä
Marjo Leinonen ja Viranomaiset: Paha pysy pois
Hanoi Rocks: Don’t Ever Leave Me
The Wonders: That Thing You Do
Bill Withers: Ain’t No Sunshine
Tilhet, pajut ja muut: Kalifornian taivaan alla

Musiikintekijät ovat aina etsineet innoitusta ja luomisvoimaa itsensä ulkopuolelta. Joku saa taiteeseen virtaa tarkkailemalla luonnon heräämistä. Toisen luovuus kumpuaa uskosta. Näinä aikoina keinoja tarvitaan. Toiveikkaalla trilogialla käynnistyvässä ohjelmassa kuullaan myös kotimaisen popin raikkaita tuulahduksia.

Joan Baez: Wild Mountain Thyme
Richard Hawley: As The Dawn Breaks
Rev. James McClain: Can You Hear Me Lord?
Rumer: Hard Time For Lovers
Joni Ekman: Kalifornian kukkulat
Aili Järvelä: Roihuvuori
Antti Pouta ja Ylva Haru: Sanat ei auta yhtään
Keidas: Tulis ees jehovat käymään
Bob Andy: Too Experienced
J.Karjalainen: Sinulle, Sofia (jälkikirjoitus)

Poikkeusoloissa tarvitaan poikkeuksellisen jykeviä vastalääkkeitä. Monessa myrskyssä testatut ikivihreät kertovat ihmisten kyvystä ylittää itsensä. Ja ilman lisäpatetiaa: ovathan ne yleensä aika loistavia lauluja.

Georg Ots: Muuttuvat laulut
Astor Piazzolla: Libertango
SEAL: A Change Is Gonna Come
Nina Simone: I Wish I Knew How It Feels To Be Free
Marvin Gaye: What’s Going On?
The Verve: Bitter Sweet Symphony
VV: Run Away From The Sun
Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani: Se on minä joka hajoaa
Ultra Bra: Sokeana hetkenä
Marie Laforet: Parce que tu t’en vas

M.A Numminen on tehnyt mahdottoman määrän monenlaisia asioita kulttuurin saralla. Avara katse ja tiukka työmoraali ovat vieneet 1960-luvun avant gardistin yllättäviin paikkoihin. Ihmemaassa juhlitaan 80 vuotiaan dägä dägä-mestarin syntymäpäiviä. Simon osoittaa kaverinsa Garfunkelin kanssa, että joskus kuiskaus kuuluu pidemmälle kuin kova meteli.

M. A. Numminen: Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa
Suomen Talvisota 1939-40: Däng-däng-däng-däng
M. A. Numminen: Salama kirkkaalta taivaalta
M. A. Numminen: 20 munaa päivässä
Everything But The Girl: Night And Day
Simon and Garfunkel: The Sun Is Burning
Sierra Ferrell: In Dreams
Punomo: Juokse vaan
The Black Crowes: Hard To Handle
MC Hammer: U Can’t Touch This
The Killers: Caution
Paul Desmond: Bridge Over Troubled Water

Ikä on vain numero. Näin hoemme epätoivoisesti ikääntyessämme. Popmusiikissa artistin tai yhtyeen ikä voi olla hyvin suhteellinen asia. Joskus puoli vuosisataa on yksi hujaus, kun taas toisinaan 30 vuotta on todella pitkä aika. Jotkut asiat vanhenevat nopeammin kuin toiset.

Javier Navarrete: Long, Long Time Ago
Kraftwerk: Computer World
ABC: Many Happy Returns
Pearl Jam: Jeremy
Queens of The Stone Age: No One Knows
Laura Moisio: Metsä
Tami Neilson: You Were Mine
ELO featuring Olivia Newton-John: Xanadu
Mari Rantasila: Matches Made in Heaven

Suomalainen pop-yleisö osaa kansainvälisten trendien seuraamisen ohella tehdä ihan omiakin valintojaan. Olemme nostaneet idolin asemaan artisteja ja yhtyeitä, jotka muissa maissa ovat jääneet pienten piirien suosikeiksi. Crazy Cavan & The Rhythm Rockers on muualla Euroopassa alakulttuurinimi, mutta Suomessa karskeista teddy-pojista tuli 1980-luvun alussa nuorisolehtien kansikuvapoikia. 1960-luvulla The Renegades koki saman kohtalon vielä rajummalla kierteellä. Olemme omaperäinen kansa myös fanittaessamme.

Jussi and The Boys: Kanteen Suosikin
Crazy Cavan and The Rhythm Rockers: Rockabilly Rules OK
Crazy Cavan and The Rhythm Rockers: My Own Way Of Rocking
The Renegades: Matelot
The Renegades: Thirteen Women
Paul Oxley’s Unit: Terry’s Inside
Juice Leskinen Slam: Minea
Kebnekajse: Barkbrödslåten
Doobie Brothers: Jesus Is Just Alright
Pietarin Spektaakkeli: Historiaa

Jos ei osaa kopioida, pitää keksiä itse. Tämän Tuomo Mannonen oppi jo nuorena soittaessaan kavereiden kanssa punk-rockia Kouvolassa. Lasten hautausmaa-yhtyeen kitaristina ja lauluntekijänä Mannonen on jatkanut päättäväisesti matkaansa itse keksityn rockin tiellä. Tuomon sävellyksissä kuuluu rosoisen ja hieman surumielisen sähkökitaramusiikin perintö. Sanoituksissa avautuu monisäikeisempi ja arvaamattomampi maailma, jossa kuolleet runoilijat, kuvataiteilijat ja ufot seikkailevat sulassa sovussa. Ihmemaahan saapuessaan Tuomon levytuliaiset eivät nekään noudata selkeätä kaavaa.

Jackie Gleason and his Orchestra: Violet Mist
Black Sabbath: Black Sabbath
Jose Gonzalez: Teardrop
Lasten Hautausmaa: Kali
Tehosekoitin: Syön sipsejä
Silvio Rodriguez: Ojala
Carly Simon: You’re So Vain
Tami Neilson: Any Fool With A Heart
Antti Tuisku: Kahvia ja pullaa

Taiteilijaelämäkertaan ei voi aina luottaa, vaikka päähenkilö kertoisi itse vilpittömin mielin tarinansa. Kannattaa pyytää todistajalausunto myös siltä viereiseltä kaverilta, joka näkee samat tapahtumat aivan toisin. Keskenään ristiriitaisista kertomuksista syntyvät parhaat rockhistoriikit.

Kevin Johnson: Rock’n’Roll I Gave You The Best Years Of My Life
The Who: Rockin’ In Rage
Roger Daltrey: Giving It All Away
Pete Townshend: A Little Is Enough
The Who: Won’t get Fooled Again
Eurythmics: I Love You Like A Ball and Chain
Suzi Quatro: Devil Gate Drive
Lasten Hautausmaa: Sähköisku
Sagor och Swing: Mjuk Skog

Popmusiikin maailmassa ei kannata kysyä, jatkuuko elämä kuoleman jälkeen. Hyvin usein se jatkuu. Oikea kysymys kuuluu: MILLAISTA tuo elämä on. Jatkaako edesmennyt artisti matkaansa taiteellis-taloudellisen kaaoksen keskellä vai eteneekö uran viimeinen vaihe tasaisen vauhdin taulukolla? Harva haluaa tai osaa suunnitella kuolemansa jälkeisiä tapahtumia. Poikkeuksiakin on. Joillakin halu menestyä ei tyssää viimeiselle rannalle.

Kristina Hautala: Kielletyt käskyt
Amy Winehouse: Love Is A Losing Game
Dolly Parton: 9 to 5
Natalie ja Nat King Cole: Unforgettable
Jimi Hendrix: Wait Until Tomorrow
Mama Cass Elliott: Make Your Own Kind of Music
Johnny Ace: Saving My Love For You
Small Faces: Here Come The Nice
Billie Holiday: Please Don’t Talk About Me When I’m Gone
Tehosekoitin: Pakko päästä pois
Björn Olsson: Vissling i D

Voiko aaveen vangita ja pistää talteen tutkiskeltavaksi? Voiko elämän vyöryn pysäyttää yhdeksi kuvaksi tai tehdä hetken välähdyksistä ikuisia? Ei tietenkään voi. Siitä huolimatta lauluntekijät haluavat kerta toisensa jälkeen yrittää mahdotonta.

Lee Hazlewood: The Night Before
Maritta Kuula: Lunta
Arvo Pärt: Für Anna Maria (Ralph van Raat piano)
Camel: Rhayader
Tuomari Nurmio: Laaksossa
The Cardigans: 3.45- No Sleep
Cowboy Junkies: I’m So Lonesome I Could Cry
Räjäyttäjät: Ryyppyliivi
PK Keränen: Bad Dreams
Kronos-Quartet: Tabu

Joskus tuntuu siltä, kuin lauluääni tulisi kuulijan iholle ihan fyysisesti. Kosketus on erityisen miellyttävä, jos ääni on tehty sametista. Popin tarinassa oman kiehtovan lukunsa muodostavat laulajat, jotka ovat tehneet pehmeydestä tärkeimmän vahvuutensa.

Bobbie Gentry: Mornin’ Glory
Dusty Springfield: Spooky
Tapio Heinonen: Nousin ilmalaivaan
J.J. Cale: Magnolia
Sade: Kiss of Life
Mazzy Star: Fade Into You
Lauryn Hill: Can’t Take My Eyes Off You
Carly Simon: Nobody Does It Better
RUSH: Limelight
Joni Ekman: Mitä join?

Joissakin tapauksissa se on enne. Toisinaan siitä tulee riippakivi ja joskus harvoin käsite. Oli se lapsellinen ja tyhmä tai kekseliäs ja älykäs- kaikilla bändeilla on oltava nimi. Bändinimet ovat kiehtova osa popin ja rockin kulttuurihistoriaa. Helppoa hyvän nimen keksiminen ei ole ja siksi apua on haettu niin avaruudesta, eläinkunnasta kuin raamatusta.
The Stranglers: Golden Brown
David Bowie: Soul Love
The Animals: Don’t Bring Me Down
Heart: Alone
America: Rainy Day
Ghost: Mary On A Cross
Hassisen Kone: Kulkurin Iltakalja
Lasten Hautausmaa: Onnellinen hullu
Se: Joku muu
Julie London: Gone With The Wind