Ooppera

Mascagnin Cavalleria rusticana ja Leoncavallon Pajatso Barcelonan Liceu-teatterissa

  • 2 h 59 min
  • 15 pv

Pietro Mascagnin Cavalleria rusticana ja Ruggero Leoncavallon Pajatso

Musiikinjohto: Henrik Nánási
Barcelonan Liceu-teatterin kuoro ja orkesteri, ja Amics de la Unió -lapsikuoro

Pietro Mascagi: Cavalleria rusticana, yksinäytöksinen ooppera
Libretto: Giovanni Targioni-Tozzetti, Giovanni Vergan näytelmän ja novellin pohjalta

Rooleissa:
Santuzza - Elena Pankratova, sopraano
Turiddu - Roberto Alagna, tenori
Lucia - María Luisa Corbacho, altto
Alfio - Gabriele Viviani, baritoni
Lola - Mercedes Gancedo, mezzosopraano

Ruggero Leoncavallo: Pajatso, kaksinäytöksinen ooppera
Libretto: Ruggero Leoncavallo

Canio - Roberto Alagna, tenori
Nedda - Aleksandra Kurzak, sopraano
Tonio - Gabriele Viviani, baritoni
Beppe - Vicenc Esteve, tenori
Silvio - Duncan Rock, baritoni

Äänitetty 18.12.2019 Barcelonan Liceu-teatterissa. Illan kuluessa toimittaja Ahti Paunu, oopperalaulaja Mari Palo ja ohjaaja Vilppu Kiljunen keskustelevat teoksista ja esityksestä.

Cavalleria rusticanan tapahtumat:

Pienessä sisilialaiskylässä sijaitsevan tavernan omistajan Lucian poika Turiddu on kihlautunut ennen sotaväkeen astumistaan Lolan kanssa. Nuoren miehen armeija-aika venähti pahemman kerran, ja niinpä Lola kyllästyi odottamiseen ja meni naimisiin samassa kylässä asustavan hevoskuski Alfion kanssa. Kun Turiddu palasi takaisin ja asioiden laita selkeni hänelle, lohduttautui hän lemmentuskissaan vietellen maalaistyttö Santuzzan, jonka hän uhmapäissään myös kihlasi. Lola tuli tästä kaikesta tietenkin vuorostaan mustasukkaiseksi, ja vietteli Turiddun takaisin itselleen aviomiehensä selän takana.

Haikeansuloinen alkusoitto yhdistyy Turiddun taka-alalta laulamaan Lolalle osoitettuun serenadiin. Kylässä vietetään pääsiäisaamua, ja Santuzza etsii Turiddua. Lucia kertoo poikansa lähteneen naapurikylään viiniä hakemaan. Santuzza ei kuitenkaan usko tätä, sillä Turiddu on nähty kylän liepeillä yömyöhään. Alfio saapuu paikalle ja ylistää miehekkäässä aariassaan kyläläisille ammattiaan ja kauniin vaimonsa uskollisuutta. Hän kyselee Lucialta viiniä, mutta mamma Lucia kertoo odottelevansa vielä poikaansa viininhakumatkalta. Alfio tosin sanoo nähneensä Turiddun aamulla talonsa lähellä, muttei tiedosta asioiden oikeaa laitaa. Kyläläiset poistuvat pääsiäiskirkkoon, ja Santuzza kertoo aariassaan Turiddun äidille epäilyistään Lolan ja Turiddun suhteesta. Kauhistunut Lucia poistuu kirkkoon rukoilemaan, mutta Santuzza ei voi seurata häntä, sillä vietellyllä naisella ei ole asiaa kirkkoon.

Nyt Turiddu saapuu paikalle ja Santuzza yrittää saada hänet luopumaan Lolasta. Mies kuitenkin kiistää jyrkästi nämä Santuzzan syytökset. Lola on myös matkalla kirkkoon ja saapuu aukiolle rakkauslaulua hyräillen ja flirttailen häpeämättömästi Turiddun suuntaan. Santuzza yrittää saada Turiddua jäämään keskustelemaan kanssaan, mutta mies seuraa Lolaa kirkkoon. Santuzzan rakkaus alkaa vähitellen muuttua vihaksi, hän kiroaa raivon vallassa uskottoman sulhasensa ja lyhistyy maahan. Samassa Alfio tulee paikalle, ja Santuzza kertoo hänelle Lolan ja Turiddun suhteesta. Hurjistunut Alfio vannoo kostoa, ja Santuzza ehättää jo katua paljastustaan.

Tässä välissä kuullaan kuuluisa välisoitto, jonka jälkeen kylän väki poistuu pääsiäiskirkosta kerääntyen Lucian kapakan edustalle. Viiniä on taas tarjolla ja Turiddu laulaa juomalaulun. Alfio tulee viimeisenä paikalle, ja Turiddu tarjoaa hänellekin viiniä, mutta hevosmies kieltäytyy kunniasta. Sen sijaan hän syleilee vihamiestään, ja Turiddu puolestaan puree häntä oikeaan korvaan kaksintaistelun merkiksi. Turiddu jättää surumielisessä aariassaan jäähyväiset äidilleen ja pyytää tätä huolehtimaan Santuzzasta, mikäli hän ei palaisi taistelusta elävänä. Hän seuraa Alfiota näyttämön ulkopuolelle. Kohta eräs kylän naisista kertoo Lucialle ja Santuzzalle kauhen uutisen: Alfio on surmannut Turiddun.

Pajatson tapahtumat:

Alun Prologissa Tonion roolia laulava baritoni tulee yksin lavalle ja kertoo yleisölle, että kohta nähtävä teos ei sisällä valheellisia kyyneleitä ja sydämettömiä ihmisiä, vaan tapahtumat ovat tosia.

Esirippu nousee, ja innostuneet kyläläiset ovat vastaanottamassa juuri saapunutta kiertävää teatteriseuruetta, jonka johtaja Canio hiljentää innokkaan yleisön ja pitää pienen mainospuheen. Seurueeseen kuuluvat hänen lisäkseen Tonio, Beppe sekä Canion nuori vaimo Nedda, jota Tonio rientää auttamaan tämän laskeutuessa alas vaunuista. Mustasukkaisuuteen pahemman kerran taipuvainen Canio kiihtyy samantien ja läimäisee Toniota. Tilannetta huvittuneina seuraaville kyläläisille Canio selittää, että vaikka hän näytelmän Pajatson-roolissa kestääkin vaimonsa uskottomuutta, ei hän oikeassa elämässään alistuisi kärsimään ilman kostoa.

Kirkonkellot soivat, ja osa kyläläisistä siirtyy kirkkosalin puolelle, osa taas suuntaa suoraan kohti kapakkaa. Heidän muassaan lähtevät myös Canio ja Beppe. Nedda jää yksin. Hän on levottomalla tuulella, sillä hänen omaatuntoaan kolkuttelee pahemman kerran. Nedda katselee taivaalla vapaasti lentäviä lintuja, ja laulaa äidiltä oppimansa laulun, jonka aikana Neddaan rakastunut Tonio saapuu paikalle. Hän yrittää lähennellä Neddaa, mutta nainen lyö häntä piiskalla kasvoihin, minkä johdosta Tonio vetäytyy kostoa uhkuen takavasemmalle.

Samassa paikalle säntää Neddan salainen rakastaja, nuori maalaispoika Silvio. Rakastavaiset alkavat suunnitella pakoa, jonka he toteuttaisivat seuraavana yönä. Tonio hiippailee paikalle, yllättää rakastavaiset itse teosta, mutta ei näyttäydy heille. Sen sijaan hän lähtee hakemaa Caniota, mutta miehet saapuvat hieman liian myöhään. Canio ehtii juuri nähdä karkaavan Silvion, kuitenkaan tätä tunnistamatta.

Hurjistunut Canio vaatii vaimoaan kertomaan rakastajansa nimen, mutta Nedda vaikenee. Mustasukkainen aviomies ottaa jo veitsensä esiin, mutta paikalle rientänyt Beppe ehtii väliin. Yleisö alkaa saapua näytäntöön, joten heidän on pakko alkaa valmistautua illan esitykseen. Murtunut Canio laulaa kuuluisan aariansa “Vesti la giubba, Maalaa jo kasvos, pue narrinkaapu ylles”. Näyttelijän on suoriuduttava, vaikka sisällä kuinka kuohuisi.

Välisoiton jälkeen innokas yleisö kokoontuu esityspaikalle. Heidän joukossaan on myös Silvio, jota pääsymaksuja keräävä Nedda varoittelee Canion kostolta. Lopulta kaikki on valmista ja esitys voi alkaa. Kyseessä on perinteinen commedia del arte -näytelmä.

Neddan näyttelemä Colombina odottelee rakastajansa Harlekiinin saapumista. Hurmurin roolia esittävä Beppe laulaa ikkunan takaa serenadin, mutta romanttisen hetken keskeyttää kömpelö Taddeo, jota Tonio näyttelee. Hän tunnustaa Colombinalle rakkautensa, mutta saa osakseen tylyn torjunnan. Harlekiini ajaa Taddeon pois, joka kuitenkin palaa pian takaisin kertoen, että Colombinan aviomies Pajatso on saapumassa paikalle. Harlekiini pakenee ikkunasta ja Colombina hyvästelee hänet täsmälleen samoilla sanoilla kuin Nedda aiemmin Silvion. Tämä saa Pajatsoa näyttelevän Canion sekaisin, eikä hän enää tiedä, mikä on näytelmää ja mikä totta. Canio vaatii jälleen vaimoaan paljastamaan rakastajansa nimen. Nedda yrittää vielä jatkaa näytelmää, mutta raivostunut Canio on jo täysin kiinni tosielämässä. Yleisö ei heti huomaa esityksen muuttumista todeksi, ja katsojat ovatkin haltioissaan koskettavasta näytelmästä. Nedda yrittää vielä rauhoitella Caniota, mutta mies antaa hänelle kaksi vaihtoehtoa: joko nimi tai kuolema. Äkkiä Canio vetää esiin veitsensä ja iskee sillä kuolettavasti vaimoaan. Silvio ryntää yleisön seasta lavalle auttamaan, mutta Canio, jolle vihdoin selvisi vaimonsa rakastajan henkilöllisyys, iskee veitsensä myös Silvioon. Murtunut Canio kääntyy järkyttyneen yleisön puoleen lausuen kuuluisat sanat: La commedia è finita - näytelmä on päättynyt.

Lähetykset

  • la 8.2.2020 19.02 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Pietro Mascagnin Cavalleria rusticana ja Ruggero Leoncavallon Pajatso

    Musiikinjohto: Henrik Nánási
    Barcelonan Liceu-teatterin kuoro ja orkesteri, ja Amics de la Unió -lapsikuoro

    Pietro Mascagi: Cavalleria rusticana, yksinäytöksinen ooppera
    Libretto: Giovanni Targioni-Tozzetti, Giovanni Vergan näytelmän ja novellin pohjalta

    Rooleissa:
    Santuzza - Elena Pankratova, sopraano
    Turiddu - Roberto Alagna, tenori
    Lucia - María Luisa Corbacho, altto
    Alfio - Gabriele Viviani, baritoni
    Lola - Mercedes Gancedo, mezzosopraano

    Ruggero Leoncavallo: Pajatso, kaksinäytöksinen ooppera
    Libretto: Ruggero Leoncavallo

    Canio - Roberto Alagna, tenori
    Nedda - Aleksandra Kurzak, sopraano
    Tonio - Gabriele Viviani, baritoni
    Beppe - Vicenc Esteve, tenori
    Silvio - Duncan Rock, baritoni

    Äänitetty 18.12.2019 Barcelonan Liceu-teatterissa. Illan kuluessa toimittaja Ahti Paunu, oopperalaulaja Mari Palo ja ohjaaja Vilppu Kiljunen keskustelevat teoksista ja esityksestä.

    Cavalleria rusticanan tapahtumat:

    Pienessä sisilialaiskylässä sijaitsevan tavernan omistajan Lucian poika Turiddu on kihlautunut ennen sotaväkeen astumistaan Lolan kanssa. Nuoren miehen armeija-aika venähti pahemman kerran, ja niinpä Lola kyllästyi odottamiseen ja meni naimisiin samassa kylässä asustavan hevoskuski Alfion kanssa. Kun Turiddu palasi takaisin ja asioiden laita selkeni hänelle, lohduttautui hän lemmentuskissaan vietellen maalaistyttö Santuzzan, jonka hän uhmapäissään myös kihlasi. Lola tuli tästä kaikesta tietenkin vuorostaan mustasukkaiseksi, ja vietteli Turiddun takaisin itselleen aviomiehensä selän takana.

    Haikeansuloinen alkusoitto yhdistyy Turiddun taka-alalta laulamaan Lolalle osoitettuun serenadiin. Kylässä vietetään pääsiäisaamua, ja Santuzza etsii Turiddua. Lucia kertoo poikansa lähteneen naapurikylään viiniä hakemaan. Santuzza ei kuitenkaan usko tätä, sillä Turiddu on nähty kylän liepeillä yömyöhään. Alfio saapuu paikalle ja ylistää miehekkäässä aariassaan kyläläisille ammattiaan ja kauniin vaimonsa uskollisuutta. Hän kyselee Lucialta viiniä, mutta mamma Lucia kertoo odottelevansa vielä poikaansa viininhakumatkalta. Alfio tosin sanoo nähneensä Turiddun aamulla talonsa lähellä, muttei tiedosta asioiden oikeaa laitaa. Kyläläiset poistuvat pääsiäiskirkkoon, ja Santuzza kertoo aariassaan Turiddun äidille epäilyistään Lolan ja Turiddun suhteesta. Kauhistunut Lucia poistuu kirkkoon rukoilemaan, mutta Santuzza ei voi seurata häntä, sillä vietellyllä naisella ei ole asiaa kirkkoon.

    Nyt Turiddu saapuu paikalle ja Santuzza yrittää saada hänet luopumaan Lolasta. Mies kuitenkin kiistää jyrkästi nämä Santuzzan syytökset. Lola on myös matkalla kirkkoon ja saapuu aukiolle rakkauslaulua hyräillen ja flirttailen häpeämättömästi Turiddun suuntaan. Santuzza yrittää saada Turiddua jäämään keskustelemaan kanssaan, mutta mies seuraa Lolaa kirkkoon. Santuzzan rakkaus alkaa vähitellen muuttua vihaksi, hän kiroaa raivon vallassa uskottoman sulhasensa ja lyhistyy maahan. Samassa Alfio tulee paikalle, ja Santuzza kertoo hänelle Lolan ja Turiddun suhteesta. Hurjistunut Alfio vannoo kostoa, ja Santuzza ehättää jo katua paljastustaan.

    Tässä välissä kuullaan kuuluisa välisoitto, jonka jälkeen kylän väki poistuu pääsiäiskirkosta kerääntyen Lucian kapakan edustalle. Viiniä on taas tarjolla ja Turiddu laulaa juomalaulun. Alfio tulee viimeisenä paikalle, ja Turiddu tarjoaa hänellekin viiniä, mutta hevosmies kieltäytyy kunniasta. Sen sijaan hän syleilee vihamiestään, ja Turiddu puolestaan puree häntä oikeaan korvaan kaksintaistelun merkiksi. Turiddu jättää surumielisessä aariassaan jäähyväiset äidilleen ja pyytää tätä huolehtimaan Santuzzasta, mikäli hän ei palaisi taistelusta elävänä. Hän seuraa Alfiota näyttämön ulkopuolelle. Kohta eräs kylän naisista kertoo Lucialle ja Santuzzalle kauhen uutisen: Alfio on surmannut Turiddun.

    Pajatson tapahtumat:

    Alun Prologissa Tonion roolia laulava baritoni tulee yksin lavalle ja kertoo yleisölle, että kohta nähtävä teos ei sisällä valheellisia kyyneleitä ja sydämettömiä ihmisiä, vaan tapahtumat ovat tosia.

    Esirippu nousee, ja innostuneet kyläläiset ovat vastaanottamassa juuri saapunutta kiertävää teatteriseuruetta, jonka johtaja Canio hiljentää innokkaan yleisön ja pitää pienen mainospuheen. Seurueeseen kuuluvat hänen lisäkseen Tonio, Beppe sekä Canion nuori vaimo Nedda, jota Tonio rientää auttamaan tämän laskeutuessa alas vaunuista. Mustasukkaisuuteen pahemman kerran taipuvainen Canio kiihtyy samantien ja läimäisee Toniota. Tilannetta huvittuneina seuraaville kyläläisille Canio selittää, että vaikka hän näytelmän Pajatson-roolissa kestääkin vaimonsa uskottomuutta, ei hän oikeassa elämässään alistuisi kärsimään ilman kostoa.

    Kirkonkellot soivat, ja osa kyläläisistä siirtyy kirkkosalin puolelle, osa taas suuntaa suoraan kohti kapakkaa. Heidän muassaan lähtevät myös Canio ja Beppe. Nedda jää yksin. Hän on levottomalla tuulella, sillä hänen omaatuntoaan kolkuttelee pahemman kerran. Nedda katselee taivaalla vapaasti lentäviä lintuja, ja laulaa äidiltä oppimansa laulun, jonka aikana Neddaan rakastunut Tonio saapuu paikalle. Hän yrittää lähennellä Neddaa, mutta nainen lyö häntä piiskalla kasvoihin, minkä johdosta Tonio vetäytyy kostoa uhkuen takavasemmalle.

    Samassa paikalle säntää Neddan salainen rakastaja, nuori maalaispoika Silvio. Rakastavaiset alkavat suunnitella pakoa, jonka he toteuttaisivat seuraavana yönä. Tonio hiippailee paikalle, yllättää rakastavaiset itse teosta, mutta ei näyttäydy heille. Sen sijaan hän lähtee hakemaa Caniota, mutta miehet saapuvat hieman liian myöhään. Canio ehtii juuri nähdä karkaavan Silvion, kuitenkaan tätä tunnistamatta.

    Hurjistunut Canio vaatii vaimoaan kertomaan rakastajansa nimen, mutta Nedda vaikenee. Mustasukkainen aviomies ottaa jo veitsensä esiin, mutta paikalle rientänyt Beppe ehtii väliin. Yleisö alkaa saapua näytäntöön, joten heidän on pakko alkaa valmistautua illan esitykseen. Murtunut Canio laulaa kuuluisan aariansa “Vesti la giubba, Maalaa jo kasvos, pue narrinkaapu ylles”. Näyttelijän on suoriuduttava, vaikka sisällä kuinka kuohuisi.

    Välisoiton jälkeen innokas yleisö kokoontuu esityspaikalle. Heidän joukossaan on myös Silvio, jota pääsymaksuja keräävä Nedda varoittelee Canion kostolta. Lopulta kaikki on valmista ja esitys voi alkaa. Kyseessä on perinteinen commedia del arte -näytelmä.

    Neddan näyttelemä Colombina odottelee rakastajansa Harlekiinin saapumista. Hurmurin roolia esittävä Beppe laulaa ikkunan takaa serenadin, mutta romanttisen hetken keskeyttää kömpelö Taddeo, jota Tonio näyttelee. Hän tunnustaa Colombinalle rakkautensa, mutta saa osakseen tylyn torjunnan. Harlekiini ajaa Taddeon pois, joka kuitenkin palaa pian takaisin kertoen, että Colombinan aviomies Pajatso on saapumassa paikalle. Harlekiini pakenee ikkunasta ja Colombina hyvästelee hänet täsmälleen samoilla sanoilla kuin Nedda aiemmin Silvion. Tämä saa Pajatsoa näyttelevän Canion sekaisin, eikä hän enää tiedä, mikä on näytelmää ja mikä totta. Canio vaatii jälleen vaimoaan paljastamaan rakastajansa nimen. Nedda yrittää vielä jatkaa näytelmää, mutta raivostunut Canio on jo täysin kiinni tosielämässä. Yleisö ei heti huomaa esityksen muuttumista todeksi, ja katsojat ovatkin haltioissaan koskettavasta näytelmästä. Nedda yrittää vielä rauhoitella Caniota, mutta mies antaa hänelle kaksi vaihtoehtoa: joko nimi tai kuolema. Äkkiä Canio vetää esiin veitsensä ja iskee sillä kuolettavasti vaimoaan. Silvio ryntää yleisön seasta lavalle auttamaan, mutta Canio, jolle vihdoin selvisi vaimonsa rakastajan henkilöllisyys, iskee veitsensä myös Silvioon. Murtunut Canio kääntyy järkyttyneen yleisön puoleen lausuen kuuluisat sanat: La commedia è finita - näytelmä on päättynyt.

  • Richard Wagner: Reininkulta
    Nibelungin sormus -tetralogian esinäytös

    Uuden produktion ensi-ilta Suomen kansallisoopperassa 30.8.2019
    Musiikinjohto Esa-Pekka Salonen
    Ohjaus Anna Kelo

    Suomen kansallisoopperan orkesteri.

    Rooleissa:
    Ylijumala Wotan - Tommi Hakala, baritoni
    Wotanin vaimo Fricka - Lilli Paasikivi, mezzosopraano
    Tulen henki Loge - Tuomas Katajala, tenori
    Nuoruuden jumalatar Freia - Reetta Haavisto, sopraano
    Ukkosen jumala Donner - Tuomas Pursio, bassobaritoni
    Rakkauden ja kauneuden jumala Froh - Markus Nykänen, tenori
    Kääpiö Alberich - Jukka Rasilainen, bassobaritoni
    Kääpiö Mime - Dan Karlström, tenori
    Jättiläinen Fasolt - Koit Soasepp, basso
    Jättiläinen Fafner - Jyrki Korhonen, basso
    Viisauden ja tiedon jumalatar Erda - Sari Nordqvist, mezzosopraano
    Reinintyttäret:
    Woglinde - Marjukka Tepponen, sopraano
    Wellgunde - Mari Palo, sopraano
    Flosshilde - Jeni Packalen, mezzosopraano

    Äänitetty Suomen kansallisoopperassa 7.9.2019

    Tapahtumat ennen Reininkullan alkua
    Ylijumala Wotan on luovuttanut toisen silmänsä tiedonlähteeseen saadakseen viisautta.
    Hän veistää maailmansaarnesta lainkeihään. Wotan tekee jättiläisten, Fasoltin ja Fafnerin, kanssa sopimuksen, jonka mukaan nämä rakentavat hänelle puolustuslinnoituksen, Valhallan. Palkaksi ylijumala Wotan lupaa heille nuoruuden jumalattaren Freian.

    Reininkulta
    1. kohtaus. Tapahtumapaikka Reinvirran pohjalla.
    Maailman synty. Turmeltumaton luonto, kuin alkumeri. Reinintyttäret vartioivat puhdasta Reininkultaa. Alberich-kääpiö ilmestyy ja haluaa tytöiltä rakkautta. Nämä nauravat kääpiölle. Auringonsäde osuu Reininkultaan ja Alberich ihmettelee näkemäänsä. Reinintyttäret paljastavat kultaan liittyvän salaisuuden: Isä-Rein on antanut tyttärilleen tehtävän vartioida kultaa, ettei kukaan väärämielinen ryöstäisi sitä. Väärämielinen on se, joka kiroaa rakkauden vaihtaakseen sen omaisuuteen ja valtaan.
    Se, joka takoo kullasta sormuksen, saa omakseen koko maailman herruuden. Koska Alberich ei saa rakkautta, hän kiroaa sen ja ryöstää kullan. Reinintyttäret jäävät valittamaan menetettyä kultaa.

    2. kohtaus. Tapahtumapaikka korkealla vuoristossa.
    Valhalla on juuri valmistunut. Wotanin puoliso Fricka vaatii miestään tilille linnoituksen rakentamisesta ja ennen kaikkea sisarensa Freian lupaamisesta palkkioksi jättiläisille. Tulen henki Logen avulla Wotan lupaa korjata asian. Fasolt ja Fafner tulevat hakemaan palkkaansa. Froh yrittää suojella Freiaa ja Donner uhittelee jättiläisille heiluttamalla moukariaan. Paikalle saapuu Loge ja ehdottaa, että jattiläiset saisivat Freian sijaan Reininkullan palkakseen rakennustyöstä.

    Logen ehdotuksesta Wotan päättää ryöstää kullan Alberichilta. Jättiläiset suostuvat palkkion vaihtoon, mutta ottavat kuitenkin Freian pantiksi mukaansa. Elleivät he saa iltaan mennessä kultaa, Freia on jäävä ikiajoiksi jättiläisille. Heti jättiläisten ja Freian poistuttua jumalten vanheneminen alkaa. Wotan lähtee Logen opastamana alas Nibelheimiin kullan ryöstöretkelle.

    3. kohtaus. Nibelheim, maan alla.
    Alberichin veli, seppä Mime on saanut valmiiksi sormuksen ja Tarnhelm-kypärän ja aikoo pitää kypärän. Alberich riistää sen itselleen ja taikoo sen avulla itsensä näkymättömäksi. Sormus ja taikakypärä tekevät Alberichista voittamattoman diktaattorin, jota kaikki pelkäävät ja joka pystyy pakottamaan kaikki Nibelungit omiksi orjikseen.

    Loge ja Wotan ilmestyvät Nibelheimiin. Vetoamalla Alberichin omahyväisyyteen he saavat tämän ansaan ja vangituksi. Alberich viedään ylös jumalten vuorelle.

    4. kohtaus. Korkealla vuoristossa.
    Loge ja Wotan pakottavat Alberichin luovuttamaan jumalille kaiken omistamansa kullan. Wotan on päättänyt pitää Alberichilta ryöväämänsä sormuksen itsellään. Alberich kiroaa sormuksen, joka tästedes tuo kantajalleen pelkkää onnettomuutta ja kuolemaa. Alberich katoaa paikalta.

    Fasolt ja Fafner palaavat Freia mukanaan noutamaan Reininkultaa. Fasoltin vaatimuksesta kulta on pinottava Freian ympärille siten, että jumalattaresta ei näy mitään. Loge joutuu luovuttamaan jättiläiselle myös Tarnhelmin, mutta Wotan ei luovuta sormusta. Silloin maa aukeaa ja jumalten omatunto Erda herää ja nousee varoittamaan sormuksesta ja jumalia odottavasta lopusta. Wotan alkaa pelätä ja hän heittää sormuksen jättiläisille. Saatuaan sormuksen nämä riitaantuvat sen omistuksesta ja Fafner tappaa veljensä Fasoltin.

    Ukkosenjumala Donner kokoaa ilmamassoja ja iskee moukarillaan salaman. Froh osoittaa paikan, johon ilmestyy sateenkaarisilta. Upouusi, rikoksella maksettu Valhalla kylpee ilta-auringossa. Wotan tervehtii linnoitustaan. Orkesterista kuuluu Notung-miekan aihe, ja Wotan saa uuden idean rikoksensa korjaamiseksi (Suuri ajatus). Hän johdattaa puolisonsa Frickan sateenkaarisiltaa pitkin kohti Valhallaa ja muut jumalat seuraavat esimerkkiä.

    Tulen henki Loge ei seuraa joukko, sillä hän tietää jumalien kiiruhtavan omaa loppuaan kohti. Yhtäkkiä kuuluu Reinintyttärien valitus, joka kaikuu jumalten korviin asti, mutta he vain nauravat ja jatkavat matkaansa kohti Valhallaa.
    (Juoniselostuksen lähde Pekka Asikainen).

    Illan toimittaa Outi Paananen.

    Katso ooppera Yle Areenassa:
    https://areena.yle.fi/1-50250423

  • Korrepetiittori ja Wagner-tuntija Pekka Asikainen suorittaa obduktion eli ruumiinavauksen Reininkullalle, Wagnerin Nibelungin sormus tetralogian esinäytökselle. Operaatiossa avustaa Outi Paananen.

  • 3-näytöstä ja epilogi. Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. Musiikinjohto Eivind Gullberg Jensen. Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori. Anne - Hanna Rantala, sopraano. Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni. Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano. Trulove - Koit Soasepp, basso. Sellem - Mika Pohjonen, tenori. Mother Goose - Merle Silmato, altto. Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni. - Kansallisoopperassa 9.4. äänitetyn esityksen toimittaa Risto Nordell. Outi Paananen sekä säveltäjät Kimmo Hakola ja Olli Kortekangas keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä