Aristoteleen kantapää

Lapsille ei tarvitse lukea vain hempeitä turvasatuja

  • 24 min
  • toistaiseksi

Lukemalla nuoren ihmisen sanavarasto kasvaa, empatiakyky ja keskittymiskyky paranevat. Iltakirjan lukeminen voi tehdä paljon, mutta mitä kannattaa lukea lapselle? Väestöliiton pari- ja perhesuhteiden asiantuntija Minna Jaakkola kertoo, pitääkö lapsilta sensuroida pelottavia kohtia iltasaduista. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Lasse Nousiainen.

Kuva: YLE

Lähetykset

  • ke 11.3.2020 17.10 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Moni haluaa ulkonäöllään kertoa olevansa ainutlaatuinen ja erityinen. Yksi itseilmaisun keino on ottaa tatuointi. Nykytatuointien viestit eivät yleensä avaudu ilman selityksiä. Aristoteleen kantapää kysyi tietokirjailija Mikko Helseniukselta ja kulttuurintutkija Jari Ruotsalaiselta, mitä entisaikojen tatuoinnit kertoivat kantajistaan. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

  • Stadin slangi ei alunperin sopinut naisten suuhun, sitä puhuivat nuoret työläismiehet ja rikolliset.
    Professori Heikki Paunonen on tutkinut muun muassa helsinkiläisten puhekieltä ja puhekielen muuttumista. Hän tietää miten slangi syntyi ja ketkä sitä puhuivat pääkaupungissa. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

  • Kielitiede voi olla apuna kun vakavia rikoksia ratkaistaan. Yhdysvalloissa pitkään etsitty Unabomberiksi kutsuttu sarjamurhaaja tunnistettiin lopulta kirjoittamiensa viestien perusteella. Suomessakin on kielitieteilijän neuvoa kysytty niin liikemies Carl J. Danhammerin kuin Ulvilan surmatapauksen selvittelyissä. Miten kielitieteen avulla ratkaistaan erilaisia rikoksia – siitä kertoo aiheesta kirjan julkaissut poliisiviestinnän lehtori Roosa Rentola. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

  • Lukemalla nuoren ihmisen sanavarasto kasvaa, empatiakyky ja keskittymiskyky paranevat. Iltakirjan lukeminen voi tehdä paljon, mutta mitä kannattaa lukea lapselle? Väestöliiton pari- ja perhesuhteiden asiantuntija Minna Jaakkola kertoo, pitääkö lapsilta sensuroida pelottavia kohtia iltasaduista. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Lasse Nousiainen.

    Kuva: YLE

  • Aristoteleen kantapää -ohjelmassa ruma sana sanotaan niin kuin se on. Pasi Heikura kysyy suomen kielen professori emerita Kaisa Häkkiseltä muun muassa, onko runoilija Pentti Saarikoski vastuussa naisen sukupuolielintä kuvaavan v-sanan yleistymisestä.

  • Taksimatka on kuin sosiaalinen media. Kevyt small talk voi hetkessä muuttua ikäväksi möläyttelyksi. Aristoteleen kantapäässä pohditaan, voiko taksimatka olla myös matka sielun syövereihin ja onko taksinkuljettajilla salassapitovelvollisuus? Vieraana on tamperelainen taksinkuljettaja Jere Lokio, joka on ajanut taksia 14 vuoden ajan. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Lasse Nousiainen.

    Kuva: YLE

  • Kun me soitamme hätänumeroon ja hätäkeskuksesta ilmoitetaan asia eteenpäin, hädällemme on jo annettu oma koodikielinen numeronsa. Hätäkeskuslaitoksen laatupäällikkö Tommi Hopearuoho kertoo, mitä nuo koodit ovat, montako niitä on ja mistä koodikieli on saanut alkunsa. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

    Kuva: YLE

  • Maailmassa puhutaan noin 6000 kieltä, niistä yli 800 Uuden Guinean saarella, Australian pohjoispuolella. Uusia kieliä ja kulttuureja löydetään edelleen vaikeakulkuisen saaren viidakoista ja vuorilta. Kielentutkija ja raamatunkääntäjä Liisa Berghäll on viettänyt pitkiä aikoja Papua-Uusi-Guineassa. Hän osaa kertoa, miksi kieliä on niin paljon ja mikä uhkaa alueen pieniä kieliä.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

  • Suomalaisten nimipäiväkalenterissa näkyy nyt keskiaika, kekseliäisyys ja pyhimykset.
    Yhä useampi haluaakin nimetä lapsensa luovasti, vanhaa muunnellen ja kansainvälisiä vaikutteita hakien. Nimipäiväkalenterin uusista nimistä keskustelee Pasi Heikuran kanssa almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala.

    Kuva: Yle/Petteri Sopanen

  • Suomalaisten nimimuoti muuttuu vauhdilla. Tänä vuonna nimipäiväkalenteriin on lisätty yli 30 uutta etunimeä. Varsinkin naisten nimissä näkyy nyt kansainvälisyys ja luovuus. Tyttölapsille annetaankin rohkeampia ja omaperäisempiä nimiä kuin pojille.
    Aristoteleen kantapäässä nimipäiväkalenterin uusista nimistä keskustelee Pasi Heikuran kanssa almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala. Ohjelman on toimittanut Pasi Heikura.

    Kuva: Marjo Harju

  • Saapuvan ratsuväen signaalitorvi on länkkäreistä tuttu. Sotaväen signaalitorvet soivat aina duurissa ja niillä voi viestittää monia asioita. Kapellimestari Raine Ampuja tuntee sotilasmusiikin perinpohjaisesti ja hän kertoo, minkälaisia signaaleja armeijassa on käytetty. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Lasse Nousiainen.

    Kuva: Marjo Harju / YLE

  • Ihminen oppi puhumaan vähitellen ja harppauksittain. Aristoteleen kantapäässä mietitään, mikä tarve on johtanut kielen syntymiseen? Oliko aluksi vain yksi kieli vai useita? Mitä voidaan päätellä kymmenien tuhansien vuosien takaisista asioista? Evoluutiobiologi Juha Valste kertoo. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Lasse Nousiainen.

    Kuva: Marjo Harju / YLE

Klipit

  • Helsingin yliopiston iberoromaanisten kielten emeritusprofessori Timo Riiho kertoo Pasi Heikuralle miten poliittisesti hankala tilanne on katalaanin kielisillä alueilla.

  • Kirjallisuudentutkija, Topelius-seuran puheenjohtaja ja kirjallisuuden professori emerita Leena Kirstinä kertoo mitkä ovat hänen viisi suosikkiaan Zacharias Topeliuksen sadoista saduista.

  • Kielentutkija elokuvissa. Aristoteleen kantapään taustatoimittaja Jani Tanskanen ja kielentutkija Lea Nieminen keskustelevat Tatu ja Patu -elokuvan sekä -kirjojen kielestä.

    Kuva kirjasta Tatun ja Patun avaruusseikkailu: © Aino Havukainen ja Sami Toivonen / Otava.

  • Usein eri alojen erikoistermistö liukuu yleiskieleen. Monesti tästä seuraa sellaisia kysymyksiä kuin seuraava kuulijamme Jyrkisakarin meille lähettämä ihmettely:

    ”Me muusikot puhumme temposta ja urheiluselostajat temmosta. Olemmeko me väärässä, vai urheiluselostajat, vai taipuuko sana tempo käyttötarkoituksesta riippuen kahdella eri tavalla?”

    Tempo on tosiaan alun perin muusikoiden kieltä. Italiasta saatu lainasana tarkoittaa yleisesti aikaa ja musiikissa se viittaa sävellyksen nopeuteen, siihen montako nuottia tietyssä ajassa soitetaan. Ei ihme, että käsite sopii hyvin aikojen ja matkojen kanssa painivan urheilunkin filosofiaan.

    Jokainen ihminen kokee ajan eri tavalla, mutta aikaa koskevissa sanoissa ei kuitenkaan voi sallia erilaisia käytäntöjä. Musiikin ja urheilun tempot taipuvat siis samalla tavalla. Niinpä Aristoteleen kantapään nopeusfraasien aikaihminen määrää jokaisen temmon käyttäjän hankkimaan metronomin ja harjoittelemaan sen kanssa sanan tempo taivuttamista tempomerkinällä apassionato, intohimoisesti: tempo, tempon, tempoa, tempoon, tempot, tempojen, tempoja, tempoihin!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Aristoteleen kantapään kuulokuvasarja käy läpi 70-vuotisjuhliaan viettävän Kielitoimiston puhelinneuvonnan vuosikymmeniä. Sarjassa koetaan pikakelauksella joukko vuosikymmenten aikana esiinnousseita oleellisia kielellisiä ihmetyksen aiheita.

    Yle on tehnyt sarjan yhteistyössä Kotimaisten kielten keskuksen kanssa, ja sitä lähetään Aristoteleen kantapää -ohjelmassa kerran kuukaudessa heinäkuuhun asti.

    Viimeinen jakso 'Vuosituhannen arvoitus!' sijoittuu 2000-luvulle.

  • Joskus eri lähtökohdista saattaa päätyä samanlaiseen lopputulokseen. Jos nyt ajatellaan vaikka pilkottamista eli sitä, että jostain näkyy vähäisen. Ja sitten pilkkomista, paloittelua, lohkomista. Kummastakin saa johdoksen pilke, joka voi tarkoittaa sitä jotain, joka pilkottaa tai vilahtaa, ja toisaalta pilkkomisen tulosta.

    Niinpä kuulijanimimerkin Puilla lämmittävä Kurikasta meille lähettämä otsikko maaliskuisesta Maaseudun Tulevaisuudesta saa aikaan huikaisevia näköaloja. Otsikko kuului näin:

    "Lemillä tehdään polttopuuta pilkettä silmäkulmassa."

    Ilmiantajamme Puilla lämmittävä Kurikasta tuumaa: ”Jos pilke on fyysistä, käynti silmälääkärillä auttaa. Henkistä pilkettä silmäkulmaan tarvinnevat kaikki!”

    Näinhän se on. Siinäpä polttoainetta ajatuksille!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Ihmiset seuraavat kielen ilmiöitä suurella mielenkiinnolla. Niin tekee myös kuulijamme Seppo, joka lähestyi meitä hiljattain seuraavalla viestillä: ”Kiitti, okei ja moi. Ei ole Suomen kieltä. Varsinkin moi, jota kuulee jopa yleisissä radio-ohjelmissa. Jos Aristoteleen kantapää olisi ystävällinen ja tutkisi mistä moinen tervehdys on pesiytynyt Suomen kieleen.”

    Kielitoimiston sanakirjasta tämä arkinen tervehdyssana löytyy, mutta vuonna 1961 ilmestyneessä Nykysuomen sanakirjassa sitä ei vielä ollut. Se on siis melko tuore tuttavuus. Se – ja muut vastaavat sanat kuten moikka – on ilmeisesti muovautuneet hiukan pidemmästä tervehdyssanasta morjens, ehkä jopa hiukan vanhaa yleismaailmallista hei-tervehdystä mukaillen. Morjens, moron ja muut vastaavat taas tulevat mitä ilmeisimmin ruotsin aamua merkitsevästä morgon-sanasta ja hyvää huomenta eli god morgon –tervehdyksestä.

    Vuonna 2002 Taru Kolehmainen kertoi tosin Kielikello-lehdessä, että hyvää ja kaunista merkitsevä sana moi on käytössä myös saksassa, hollannissa ja ruotsissa, joskus jopa tervehdyssanana.

    Onko naapurikielestä lainattu sana sitten suomea? Niin kuin vaikka reipas terve? Kaisa Häkkisen etymologisen sanakirjan mukaan sana terve on vanha iranilainen laina. Taitaa olla niin, että kielet lainaavat sanoja toisista kielistä ja mukauttavat niitä omaan suuhun sopiviksi. Ei terve ole irania, se on suomea, niin kuin sana moi.

    Joten Seppo: kyllä moi on suomea. Samoin tuhannet muut lainasanat. Joten moi ensi kertaan!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Toiset muinaiset työkalut kestävät yhä käytössä, vaikka aina vaan kehittyneempiä aikoja uusine keksintöineen tulee ja menee. Puukko mainitaan jo Kalevalassa, mutta se on yhä jokapäiväisessä käytössä – niin kouriintuntuvassa kuin vertauskuvallisessa mielessä.

    Kuulijamme Pekka jäi maaliskuussa ihmettelemään seuraavaa MTV3:n formula-autoilusivujen otsikkoa:

    "Hamilton käänsi puukkoa Ferrarin selässä."

    Pekka pohtii: ”Onko Ferrari siis joutunut selkään puukotuksen uhriksi? Kuka oli se Brutus, joka petti kunniakkaan italialaistallin? Vai hakeeko otsikon kirjoittaja kenties sanontaa Hamilton käänsi puukkoa Ferrarin haavassa? Kyseinen kisahan ei mennyt Ferrari-tallilta lainkaan hyvin kun Räikkösen autokin syttyi tuleen.”

    Pekka on aivan oikeassa, vaikka Brutus onkin tulenarka esimerkki selkään puukottamisesta. Tässä Julius Caesarin tapauksessa kuvaannollista pettämisen ilmausta ei saa sekoittaa hänen salamurhansa toteuttamistapaan, jossa Brutus oli yksi kymmenistä, jotka haavoittivat hallitsijaa tikarilla edestäpäin. Ja vaikka puukko on supisuomalainen keksintö, ymmärrettävämpää on kääntää veistä haavassa silloin kun halutaan lyödä lyötyä tai hieroa suolaa haavoihin.

    Aristoteleen kantapään puukkofraasien ylijunkkari julistaakin MTV3:n formulakirjoittajan syylliseksi puukon väärinkäyttöön yleisellä paikalla ja tuomitsee hänet kesän ajaksi keskittymään selkään suukottamiseen!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä