Seksuaalikasvatus on noussut otsikoihin viimeisen muutaman vuoden aikana. Aikuiset ja kasvattajat ovat havahtuneet siihen, että lapset ja nuoret tarvitsevat tukea seksualisoituneessa maailmassa.
Seksuaalisuus ja lapset on vaikea yhtälö monelle, mutta kun ymmärrämme, että kaikki ihmiset kehdosta keinutuoliin ovat seksuaalisia olentoja, tarvitsevat läheisyyttä, niin aiheesta puhuminen on luonnollisempaa. Seksuaalikasvatusta tarvitsevat kaikki lapset! Näin toteavat seksuaalikasvattajat Anna Kolster ja Patricia Thesleff.
He peräävät seksuaalikasvatukseen kaivataan myös positiivisuutta. Pelkkien vaarojen ja uhkien, raskauden pelon tai sukupuolitautien ehkäisyn, aika on ohi. Seksuaalikasvatuksella tähdätään terveeseen suhteeseen omaan seksuaalisuuteen ja omaan kehoon, opitaan asettamaan rajoja ja hyväksymään toisen rajoja, opitaan myös arvostamaan itseä ja kumppania, ymmärtämään erilaisuutta.
Huolestuttavaa tänä päivänä on kuitenkin seksuaalikasvatuksen kirjavuus - toisaalla biologian kirjojen sivuja teipataan yhteen vielä tänä päivänä ja toisaalla ollaan avoimia.
- Ala-asteella pitää osata 5 nimeä pimpille ja pippelille! Lapset on ihan riemuissaan ja ne osaa ainakin 10! Ja tästä voidaan aloittaa keskustelu, kuvaavat Anna Kolster ja Patricia Thesleff koululaisille pitämäänsä seksuaalikasvatusta..
Arjessa seksuaalikasvatus on tilaisuuteen tarttumista, kuuntelemista, läsnäolemista, puhumista ja sosiaalista kasvatusta:
- Pippelin kaivaminen on jees, kunhan se tehdään omassa huoneessa, toteaa Anna Kolster.
- Ja kunnioitetaan lapsen rajoja, ei lapsen tarvitse olla joka tädin tai sedän sylissä. Rimpuilevaa tai vastustelevaa lasta ei saa pakottaa vaan oppia että lapsenkin rajoja pitää kunnioittaa, jatkaa Patricia Thesleff.
Seksuaaliterapeutit Anna Kolster ja Patricia Thesleff ovat Tiina Lundbergin vieraana.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA:
