On olemassa ainakin kolme erilaista tapaa suhtautua asioihin, joita elämänsä aikana kokee ja tekoihin joita tekee.
Yksi on ajatella, että jos jotain tarpeeksi haluaa, sen myös saa. Isot ratkaisut ovat omissa käsissä, ja ihminen voi itse muokata kohtaloaan. Toinen tapa on luottaa johdatukseen. Että ne asiat tapahtuvat, joiden on tarkoitettukin tapahtuvan - tekipä ihminen itse mitä tahansa. Kolmas tapa on uskoa hyvien tekojen tulevan palkituiksi. Niin makaa kuin petaa, sitä saa mitä tilaa, ja niin edelleen.
En täysin usko näistä mihinkään, mutta samalla uskon niihin kaikkiin. Uskon siihen, että elämä on elämää vasta, kun se tuntuu voimakkaasti omalta. On oikein tavoitella haluamaansa, vaikka joissain asioissa heittäytyisikin elämän kuljetettavaksi. Saa myös odottaa saavansa hyvää, jos sitä itsekin antaa. Sitä ei välttämättä saa sieltä mihin sen itse laittaa, mutta jostain kuitenkin.
Tärkeintä on, että elämä ei ole mieto kompromissi, jossa mikään ei lopulta ole täysin tyydyttävää. Siinä vaiheessa kun arki tuntuu kylmäksi väjähtäneeltä tiskivedeltä, voi kysyä itseltään, kenen elämää elää.
Siksi olen viime aikoina tuntenut voimakkaasti, että omien haaveiden toteuttamista ei kannattaisi lykätä. Niin kauan kun ei tee pahaa toisille, lupaa ei tarvitse kysyä keneltäkään. Kunhan ei elä itseään vastaan. Aloittaa voi heti, sillä nyt on ihan yhtä hyvä hetki kuin milloin tahansa.
Siinä saattaa epäonnistua, mutta kannattaako ottaa se riski, että ei edes yritä? Itse ajattelen, että on suorastaan velvollisuus ainakin yrittää elää omat unelmat todeksi.
Varmasti matkalla eksyykin, voi voi, monta kertaa. Sitten eksyy. Koskaan ei voi tietää mitä hienoa sivupoluilta löytyy. Ehkä jopa uusia unelmia. Ehkä sitä johdatusta, johon voi uskoa siitä huolimatta, että tekee itsekin töitä haluamansa eteen.
Tänä aamuna kun heräsin, aurinko paistoi, minulla oli lämmin, ja eräs ajatus päässäni oli tullut valmiiksi.
Suomalaisen naisen keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä on tällä hetkellä noin 83,5 vuotta. Jos olen niin onnekas, että saan tuohon ikään elää, minulla on tätä kirjoittaessani jäljellä 16 097 elinpäivää. Niissä ei ole yhtään ylimääräistä.
Siksi en odota enää päivääkään, vaan kuljen kohti omia unelmiani. En pyristele elämää vastaan. Helppoa sen ei tarvitse olla, kunhan tiskivesi ei ole enää koskaan kylmää.
Minkä lämpöiseen sinä tyydyt?
