Jotta sanat riittäisivät kuvaamaan kaikkia asioita ja ilmiöitä ympärillämme, on joskus jouduttu turvautumaan hiuksenhienoihin eroihin aivan erilaisia asioita merkitsevien sanojen välillä. Ero saattaa toisinaan olla vain yhden kirjaimen kokoinen, ja tällöin sanan käyttäjältä tarvitaan akrobaatin tarkkuutta, ettei vahingossa puhukaan asian vierestä.
Kuulijanimimerkkimme Mustikkasuu löysi Helsingin Sanomien maaliskuiselta ruokapalstalta malliesimerkin tällaisesta hienovireisestä sananvalintatilanteesta. Talvisia herkkuja esittelevä juttu oli otsikoitu näin:
Tuiskeen keskellä.
Mustikkasuu kysyy: ”Joko perinteisen kodikas talvi-ilmaus "päin tuulta ja tuiskua" on kielitajussamme hämärtynyt? Meitä eivät pienet tuiskut kaada! Tuiskeesta taas ei aina tiedä.”
Ja aivan oikein, tuisku on talvinen sääilmiö, jossa yhdistyvät voimakas tuuli, pakkaslumi ja punaiset posket. Tuiske taas on humalatila, jonka Matti Virtasen vuonna 1982 ilmestynyt klassinen alkoholitutkimus Änkyrä, tuiske, huppeli määrittelee keskivahvaksi humalan asteeksi tilanteessa, jossa juopuminen on hyväksyttävää. Se on siellä lievän humalan huppelin ja voimakkaan humalatilan änkyrän välissä.
Tämä olisi vaarallinen olotila ruoanlaitolle, joten Aristoteleen kantapään sääfraseologian ylimeteorologi jyrähtää tuomitsevasti ja heittää kourallisen salamoita sääilmiön ja humalatilan sekoittajalle. Rangaistukseksi kirjoittaja viettäköön koko seuraavan hiihtoloman selvinpäin, raittiina ja kuivin suin, niin oppii erottamaan toisistaan säätilat ja huppelehtimiset!
Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Pulakka.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA:
