Kautta Kaustisen!
Jokin aika sitten tein tähän ohjelmaan pätkän vanhan sanonnan nyrjähtäneestä käytöstä. Jutun sivulauseessa mainitsin, että tapahtumapaikka oli Kaustinen, tuo Keski-Pohjanmaan luonnonkaunis kansanmusiikkipitäjä. Kaikki meni muuten hyvin, mutta satuin taivuttamaan sanaa Kaustinen. Kielikorvani sanoi, että nimi taipuu kuten muutkin nen-päätteiset nimet, niin kuin vaikka Ikaalinen: Ikaalisissa, Ikaalisiin. Siinähän yksiköllinen Ikaalinen muuttuu taivutettaessa monikolliseksi. Niinpä taivutin: Kaustisilla.
Radio-ohjelman lähetysaika oli juuri ja juuri loppunut, kun jo alkoi Kaustinen-nimiseltä paikkakunnalta sinkoilla ärhäkkää viestiä: miten voi Suomen Yleisradiossa olla äänessä joku moukka, joka ei tiedä, miten Kaustinen taipuu: Kaustisella, Kaustiselle, Kaustiselta. Ei mitään monikkoja.
Ällistelin asiaa, niin itsestään selvältä ja tutulta käyttämäni muoto oli tuntunut. Pian sain selityksenkin: Kaustinen taipuu eri tavalla kuin muut –nen-päätteiset paikannimet siksi, että paikkakunnalla on päätetty joskus taivuttaa nimi tuolla tavalla. Näin hiukan reilu 4000 keskipohjalaista määrittelee, miten hiukan vajaa 6 miljoonaa suomen kielen käyttäjää käyttää kieltään tässä kohdassa.
Emme nyt aio käydä läpi kaikkia noin viittätuhatta paikannimeä, jotka löytyvät Suomalaisesta paikannimikirjasta. Kysymme kuitenkin paikannimiin erikoistuneelta kielen erikoisasiantuntija Sirkka Paikkalalta, miksi toiset asiat tapahtuvat Turussa, mutta toiset Tampereella. Onko paikannimien taivutuksessa mitään tolkkua?
Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA:
