-Kiltit ihmiset, jotka pyrkivät täydellisyyteen, ovat kaikessa suurimmassa vaarassa uupua. He eivät osaa puolustaa omia rajojaan, tietää psykiatri Marja Vihervaara.
-Meiltä puuttuu kauniin ei-sanan kulttuuri. Sanomme ensin kyllä ja vasta sitten kadumme. Lopulta räjähdämme ja otamme loparit, sanoo Isa Merikallio
-Ei -sanan opettelu on vaativaa, mutta lopulta se kannattaa. Työpaikalla ei uskalleta näyttää haavoittuvuuttaan. Jos väsyttää tai on epävarma suhteessa tavoitteisiin, ihmiset eivät uskalla kyseenalaistaa ja näyttää, että tarvitsevat lepoa.
-Työelämän arvot ovat koventuneet ja tuottavuusvaateista tulee hyväskyttyä työvoimapolitiikkaa. Meidän mieli tottuu jatkuvaan kuormitukseen ja lopulta hyväksymme, että näin tämä menee. Evoluution peilaten meidän mieli ei ole rakennettu tätä valtavaa ärsyketulvaa ja vaativuustasoa varten. Aivoilla on haastetta selvitä jokaisesta päivästä. On hyvä muistaa, että luovuus sikiää joutilaisuudesta. Kiireessä ja paineessa tuotamme vanhoja pureskeltuja ratkaisuja ja yhdistelemme niitä uusiksi kokonaisuuksiksi. Oletko työpaikan pidetty vai arvostettu?
Työelämässä arvostetaan energisiä ja dynaamisia tyyppejä. Mutta joskus heillä menee liian lujaa ja joskus he uupuvat. Joka neljäs suomalainen kokee lieviä tai vakavia työuupumuksen oireita. Miten tunnistaa omat rajansa? Miten itsestä pidetään huolta työelämän kasvavissa paineissa?
Lanttulataamon Heidi Laaksosen vieraina ovat psykiatri Marja Vihervaara sekä kirjailija, johtajuusvalmentaja, liikkeenjohdon konsultti, entinen kilpaurheilija Isa Merikallio.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA:
