Viime aikoina juttuja emojeista on alkanut näkyä yhä enemmän. Tiedättehän, ne hassut pikku kuvat, joita lapset ja yhä enemmän myös aikuiset käyttävät etenkin tekstiviesteissä, sosiaalisessa mediassa ja sähköposteissa.
Tammikuussa uutisoitiin, miten Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman puhe kansakunnan tilasta oli käännetty yhteisöpalvelu Twitterissä emojeille. Kesäkuussa kerrottiin, että kun muissa Pohjoismaissa käytetään innokkaasti sydän- emojia, Suomessa suosituin on vedet silmissä naurava naama.
Elokuussa lehdet kirjoittivat, miten Moby Dick oli käännetty internetissä yhteisövoimin emoji-merkeille. Sitten ulkoministeriö laaditutti Suomelle omat emojit ja muutamat kaupungit kuten Lahti ja Tampere seurasivat kärkkäänä perässä.
Ja vihdoin viime viikolla kerrottiin, miten englantilainen Oxford-sanakirja valitsi vuoden sanaksi emojin, jossa naama nauraa vedet silmissä. Juuri sen, mikä meillä Suomessakin on käytetyin emoji.
Ihmiset ovat ottaneet emojit innolla vastaan, tuntuu kuin ne sopisivat itsestään selvästi moderniin digitaaliseen viestintään. Ei siis ihme, että ne keksittiin kahdessa paikassa lähes yhtä aikaa.
Vuonna 1997 ranskalainen Nicolas Loufrani alkoi kokeilla hymiöiden kuvallisten versioiden eri ilmeitä ja pian hänellä olikin valmiina näiden kuvakkeiden lajiteltu kirjasto. Nicolasin harrastus ei kummunnut tyhjästä, hänen isänsä Franklin Loufrani patentoi hymynaaman jo vuonna 1971.
Samaan aikaan toisaalla, japanilaisen matkapuhelinoperaattorin langattoman internetin parissa työskennellyt Shigekata Kurita laati vuonna 1998 ensimmäiset emojit mallinaan sääkarttojen symbolit ja manga-sarjakuvien tunteita ilmaisevat kuvakkeet.
Millainen kirjoitusjärjestelmä emojit ovat muihin maailman kirjoitusjärjestelmiin verrattuna? Syrjäyttääkö emoji muut kirjainjärjestelmät? Oliko luku- ja kirjoitustaito vain ohimenevä vaihe kun palaamme kuvien katseluun? Professori Klaus Karttunen vastatkoon.
Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA:
