Kuvittele itsesi tärkeään kokoukseen. Väsyttää. Päätä särkee. Venyttelet ja otat särkylääkkeen. Ne eivät auta oloon, joka käy koko ajan huonommaksi. Kun kokouksen jälkeen pääset raittiiseen ilmaan, tajuat, miten tunkkaista kokoushuoneessa onkaan ollut.
Samalla tavalla eroon päättyneen parisuhteen aiheuttaman paineen tuntee kunnolla vasta, kun suhde on ohi. Siksi eronnut ihminen monesti kommentoi oloaan sanalla helpottunut. Vaikka eroon liittyy paljon tuskaa ja surua, helpotus voi silti olla tunteista suurin.
Mitä pidemmästä, tärkeämmästä ja vaikeammasta suhteesta on ollut kysymys, sitä pidempään vie tottua uuteen. On eroja, joissa oikeasti vain kasvetaan erilleen. Sitten on niitä kipeämpiä. Joskus joutuu opiskelemaan perusasiat kokonaan uudelleen.
On opeteltava antamaan itse itselleen hyviä asioita. On uskallettava tehdä ratkaisuja, joiden myötä elämä muuttuu jälleen tyydyttäväksi. Mutta se kaikki on vasta alkua.
Suurin työ on päästää kokonaan irti menneestä ja opetella uudelleen luottamaan.
Menneen suhteen tavat toimia ja kommunikoida saattavat nimittäin roikkua mukana vielä pitkään eron jälkeenkin, vaikka ne olisikin tajunnut jo ajat sitten virheellisiksi. Alistettu voi yhä soimata itse itseään ex-puolison sanoin. Arvottomaksi itsensä tuntenut ei tahdo uskoa, että ansaitsisi aitoa rakkautta. Petetty voi luulla, että on liian huono ollakseen koskaan kenellekään toiselle se ainoa.
Jos niitä asioita ei käy läpi, on suuri riski päätyä uuteen suhteeseen toistamaan täsmälleen samoja virheitä. Voi erehtyä luulemaan rakkaudeksi sitä, että saa toiselta huomiota silloin tällöin, tai ajatella, että jonkinlainen epävarmuus kuuluu kaikkiin parisuhteisiin.
Parhaiten menneen suhteen pitkälle ulottuvat lonkerot huomaa, kun rinnalle löytyy ihminen, joka näyttää, mitä oikea välittäminen on. Suruun päättyneiden suhteiden pettymykset voivat kalvaa vielä niin, että on vaikeaa uskoa, että on jonkun mielestä ihana vain omana itsenään - ja peräti virheineen.
Pettymysten jälkeen hyvyys voi yllättäen ollakin kaikkein pelottavinta. Sen menettämistä voi pelätä niin paljon, että ei uskalla tarttua onneen, kun se koputtaa olkapäähän ja tarjoaa kättään.
Silloin sitä on kuin pahoinpidelty eläin, joka ei usko, että jostain löytyykin käsi, joka lyömisen sijasta ruokkii ja hyväilee. Sellaisen lähelle haluaa jäädä, mutta toistuvasti yhä säpsähtelee pelosta, että sieltä sittenkin tulee lyönti.
Hyvään voi totutella kaikessa rauhassa. Jos se on oikeanlaista hyvää, se kyllä malttaa odottaa pelon poistumista. Se oikeanlainen hyvä on luottamuksen arvoinen.
Erosta toipumiseen ei ole oikotietä. Ei, vaikka se olisikin ollut helpotus. Vasta sitten, kun pettymykset ja omatkin virheet on nieleskellyt pala palalta, on lopulta valmis luottamaan taas. Silloin tietää riittävänsä omana itsenään. Silloin haluaa tehdä parhaansa ollakseen itsekin toiselle hyvä. Silloin tietää, mitä itse ansaitsee, ja mitä on oikeus toiselta odottaa. Ne ovat niin suuria asioita, että niitä kannattaa opiskella vaikka vähän pidempäänkin.
Sen jälkeen osaa tunnistaa tunkkaiset huoneet, eikä mene niihin enää. Sen jälkeen luottaa siihen, että on olemassa huoneita, joita osataan tuulettaa. Niissä on aina raitista ilmaa.
