18. elokuuta vuonna 1922 oli Berliinissä puolipilvinen ja sateinen loppukesän päivä. Pari viikkoa aiemmin puhelimen keksijä Alexander Graham Bell oli kuollut 75-vuotiaana. James Joycen Ulysses oli ilmestynyt Pariisissa puoli vuotta aiemmin. Suomessa oli kesän alussa tullut voimaan työsopimuslaki, joka velvoitti työnantajan järjestämään työntekijöille vuosilomaa.
Suurien tapahtumien melskeessä harva pani merkille Berliinissä majaansa pitäneen Saksan standardointi-instituutin julistamaa standardia DIN 476. Kyseinen standardi tuli kuitenkin aikaa myöten mullistamaan monia asioita maailmassa. Yhä meillä Suomessakin nautitaan tämän DIN 476:n tuottamista hedelmistä päivittäin, vaikka se nykyään tunnetaankin nimellä ISO 216, Kansainvälisen standardointijärjestön mukaan.
Tuo Berliinissä sateisena myöhäiskesän päivänä annettu standardi määrää arkipäiväisen paperiarkkimme mitat. Kaunis, sopusuhtainen ja kätevä A4-arkkimme on tämän julistuksen mukaan 210 mm leveä ja 297 mm korkea.
Miksi mitat ovat noin hassut, mikseivät ne ole vaikka 20 cm leveä, 30 cm korkea? Miksi A4-arkki mahtuu niin kätevästi kirjekuoreen, kokonaisena tai taitettuna? Miksi tulostinten arkkimäärityksissä on A4:n lisäksi semmoinenkin kuin US letter? Professori ja aikoinaan vuosikymmenet Suomen kansalliskirjastoa johtanut Esko Häkli vie meidät nyt tutkimusmatkalle A4-arkin maailmaan.
Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Jani Tanskanen.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA:
