Suomen kielessä on tunnetusti vapaa sanajärjestys. Vähemmän on puhuttu siitä, miten erilaiset sanajärjestykset saattavat muuttaa sanoman viestiä, joskus aivan toiseksi ja toisinaan aivan käsittämättömäksi.
Markus löysi ilmiöstä esimerkin maaliskuussa Ylen uutisista. Kyse oli jääkiekkoseura Jokereiden taloudesta ja siitä, kuka maksaa tappiot. Kirjoittaja oli päätynyt korostamaan lauseen tekemisen kohdetta ja nostamaan sen esille ennen teonsanaa, kas näin:
"...Jokereiden jättitappiot kuittaavat venäläis-suomalaiset liikemiehet..."
Enää jää epäselväksi kuka maksaa mitä, niin vahva on lukijan silmässä tottumus siihen, että tekijä on ennen verbiä ja kohde vasta teonsanan jälkeen. Kuulijamme Vaari Turusta löysi huhtikuussa turkulaisen sovelluksen samasta ilmiöstä Turun Sanomista jutusta, joka käsitteli vaatteiden kierrätystä. Otsikko kertoi seuraavaa:
"Lumppuja penkoi väkeä kuin pipoa."
Vaari ällistelee: ”Jos otsikossa yritetään sanoa, että kierrätystekstiilien penkojaisissa oli todella paljon väkeä, niin miksi ei sitten sanottu niin!”
Aristoteleen kantapään sanajärjestysmieskortin haltija on samaa mieltä ja yhtyy Vaarin rangaistusvaatimukseen: Sanktioksi tällaisten lauseiden laatijat määrätään lukemaan E. A. Saarimaan Kielenoppaan ensipainos vuodelta 1947 kokonaan ja sitten kaikki subjektin, predikaatin ja objektin sijoittelua koskeva aineisto, mitä on siitä lähtien 70 vuoden aikana aiheesta kirjoitettu – ja pipo päässä, totta kai!
Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA:
