Kun hätä on suurin, apukin on lähellä, lohduttaa vanha sanonta. Suomalaisen mäkihypyn ystävät eivät tähän usko, hätä on jo muutaman vuoden ajan ollut suurempi kuin koskaan, mutta apua ei tunnu kuuluvan.
Kuulijamme Mirja löysi tammikuussa seuraavan aiheeseen liittyvän otsikon Ilta-Sanomista:
"Suomalainen mäkihypyn kriisiperhe kaipaa huutavaa apua ulkomailta."
Mirja miettii seuraavaa: ”Huutavasta pulasta olen kuullut, mutta huutava apu oli uusi käsite”.
Ensi näkemältä otsikko aiheuttaakin huvittunutta ihmetystä. Mutta sitten lukija tajuaa mäkihypyn erityislaadun. Hyppyrimäet ovat korkeita, valmentaja seisoo pakkasessa mäkimontussa, hyppääjä ylhäällä lähtötelineellä. Viesti ei kulje ilman huutamista. Puhumattakaan siitä, että mäkihyppääjät ovat luonteeltaan omapäisiä taiteilijapersoonia, joille puhuessa täytyy välillä korottaa ääntään, jotta valmennusviesti menisi perille.
Kyllä mäkihypyssä siis huutavaa apua tarvitaan – ja tarve on huutava!
Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA:
