Radio 1 vastaa: Kaj Färm: Kiusallisen viriili 90-vuotias
Julkaistu: la 10.9.2016
Kuunneltavissa toistaiseksi
105 kuuntelukertaa
Kuten valppaimmat kuuntelijoistamme ovat saattaneet huomata, Yleisradio juhlii 90-vuotispäiviänsä. Eilen perjantaina tuli kuluneeksi tasan 90 vuotta siitä, kun Alexis af Enehjelm aloitti ensimmäisen lähetyksen ja juhlinta jatkuu koko viikonlopun eri tavoin sekä myös ensi viikolla esimerkiksi keskiviikkoiltana, jolloin on Radiodraaman 90-vuotisjuhlalähetys. Eli draamaa oli ohjelmistossa jo heti Yleisradion ensimmäisellä viikolla.
On tärkeätä muistella menneitä, mutta vielä tärkeämpää on olla ajassa kiinni ja valmistautua tulevaisuuteen. Tosin tuntuu olevan myös heitä, jotka soisivat Yleisradion jäävän historiaan tai korkeintaan toimivan jonkinlaisena arkistona ja menneen maailman museona, mutta pois se meistä!. Eteenpäin mennään ja mikäs on mennessä, kun meillä on fiksu ja uskollinen kuuntelijakunta, joka pitää meidät oikealla tiellä.
Esimerkiksi kuuntelijamme Raija on lähettänyt ihailtavan analyyttisen kirjeen, joka on jaettu kolmeen osaan, aivan kuin Danten Jumalainen näytelmä. Nämä Raijan kolme osaa ovat nimeltään: "Kiitokset”, ”Mutta mutta” sekä kolmantena ”Ja vielä”:
1. Kiitokset:
- Upeista aamunaloituksista kello 5.55: luonnon ääniin on hyvä herätä. Sama koskee erilaisia tauko ja siirtymä-ääniä ohjelman alkua odoteltaessa.
- Loistavista kuuluttajista: rentoa, selkeää, ytimekästä puhetta sekä luontevia korjauksia virheen sattuessa.
Iiris ja viettelykset -kuunnelmasta. Muistiin palaa Knallin ja sateenvarjon aika lauantaisin. Kuten siitä aikoinaan niin nyt tästä alkaa lauantai-ilta hyvin. Suorastaan hersyvästi.
2. Mutta, mutta:
- Mikä on musiikki- ja puheohjelmien suhde? Onko Yle Radio 1 ensisijaisesti musiikki- ja musiikkiin liittyvien ohjelmien kanava? Vaikutelmani on, että etenkin iltaisin on mahdollista kuunnella lähes pelkästään musiikkia. Kuuntelin sunnuntai-iltana radiota eri kanavilta. Ainoastaan Radio Dei tuotti puheohjelmaa ja Yle Puhe urheiluselostuksen, mikä lienee puheohjelma sekin. Miksi kiinnostavat yhteiskunnalliset ohjelmat on sijoitettu pääosin keskipäivään – siis päivätyöläisen työaikaan?
- Ei minulla silti mitään musiikkiohjelmia vastaan ole.
3. Ja vielä:
- Kerrotteko mikä kanava on yhteiskunnallisten ohjelmien kanava? Antaisittepa kuuntelumahdollisuuden myös päivätyössä käyville yhteiskunnallisia ohjelmia kaipaaville kuuntelijoille.
- Uusinnat ovat myös tärkeitä: näitä ohjelmia ei kannata tehdä yhtä kertaa varten. Kiitos kuitenkin myös Areenasta.
Huh huh. Siinä tuli paljon viisasta asiaa hyvin jäsenneltynä. Kiitoksia Raija, yritän vastata parhaan kykyni mukaan:
Onko Radio 1 ensisijaisesti musiikki- vai puhekanava? Oikeastaan ei kumpaakaan vaan kulttuurin, asiapuheen ja musiikin kanava. Joka vuosi näihin aikoihin pohdimme kiihkeästi ja suorastaan kuumeisesti oikeaa suhdetta näiden kesken. On totta, että illat painottuvat musiikkiin ja se johtuu paljolti siitä, että me radioimme mielellämme esimerkiksi RSO:n konsertteja suorina lähetyksinä ja konsertit alkavat yleensä kello 19.00.
On kuitenkin totta, että monet painavimmat puheohjelmat tulevat aikaan, jolloin monikaan työssäkäyvä ei niitä ehdi kuuntelemaan. Toisaalta päiväajat ovat ehdottomasti radion prime-timea eli parasta kuunteluaikaa. Siellä vat suurimmat yleisöt.
Vastaus lienee Raijan mainitsemissa pikauusinnoissa. Meidän on kyettävä löytämään näille puheohjelmille enemmän uusinta-aikoja illoista ja viikonlopuista. Osahan jo uusitaan, mutta ei kaikkea. Ja kuten minua on moneen kertaan muistutettu: kaikille ei Areena ole luonteva tai mieluisa tapa kuunnella radiota, vaikka hieno palvelu onkin.
Kiitokset kuluneista 90-vuodesta, kiitokset kuluneesta viikosta ja kaikesta sen tuomasta palautteesta ja jatkakaa sen lähettämistä.
Joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi.
Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.
Jatketaan 90-vuotisjuhlintaa, mutta ollaan ihmisiksi, sillä seinän takana saattaa olla naapuri, joka työn, levon tai sairauden tähden tarvitsee hiljaisuutta.
Kaj Färm
Radio 1 vastaa 10.9.2016
JAA:
