Radio 1 vastaa: Kaj Färm: Ankarat vuodet - puolesta ja vastaan
Julkaistu: la 18.2.2017
Kuunneltavissa toistaiseksi
127 kuuntelukertaa
Ikäviin asioihin on ainakin kaksi lähestymistapaa: ensimmäinen on se hyvänä pidetty, eli vaikeuksien kohtaaminen suoraan ja avoimesti. Toinen tapa on perin inhimillinen ajatus siitä, että jos ei ajattele koko asiaa, niin se jollain tavoin menettää tärkeytensä. On myönnettävä, että ainakin minä tunnistan itsessäni molemmat tavat.
Tähän asiaan kiinnittää huomionsa myös Anssi:
"Venäjä, Venäjä ja Venäjä! Uuden gallupin mukaan lähes puolet suomalaisista ei enää pidäkään Venäjän politiikkaa minkäänlaisena uhkana Suomelle. Ikään kuin Krimiä, Ukrainaa tai asevarustelua ei enää olisikaan. Leikitään vain ystävällinen-veli-venäläinen leikkiä, niin ehkä mitään pahaa ei enää tapahdukaan. Lasse Lehtisen ja Seppo Hovin "Ankarat vuodet"-sarja on myös tässä mielessä erittäin tärkeä sarja. Se valottaa paitsi Suomen omaa sisäistä kehitystä, myös ainaista ristiriitaa laajentumishaluisen Venäjän ja suvereniteestistaan taistelevan Suomen välillä."
Näin siis Anssi, mutta myös toista mieltä tästä ohjelmasta ollaan:
"Olen syvästi ihmetellyt Seppo Hovin ja Lasse Lehtisen "Ankarat vuodet"-ohjelman merkitystehtävää satavuotisen Suomen kavalkadissa. Taitavat tekijät ikään kuin vahvistavat käsitystä, että suomalaisuuden olemassaolo perustuu yksinomaan sotiemme muisteluun ja niiden esillä pitämiseen. Hovin ja Lehtisen ohjelma pönkittää ikiaikaisen synkkää mielikuvaa huonosta kansallisesta itsetunnosta sekä kansallisesta masokismista. Arvelen, etteivät Ankarat vuodet enää tavoita muita kuin niiden aikana eläneitä sekä niin sanottuja suuria ikäluokkia. Ohjelma on tekijöidensä oma nostalgiamatka sotavuosiin, mutta nuoremmille sukupolville se on klisee, joka ei kiinnosta. On kuin Kuhmon Luelahdessa Kalevalan päivänä 1940 24-vuotiaana kaatunut korpraalienoni nyökyttelisi kuvastaan seinällä työpöytäni päässä."
Näin kirjoitti Eino, joka mielellään esiintyisi koko nimellään, mutta hyväksyy täällä käytetyn nimimerkkikäytännön ja on siis nimimerkki "Mainari 72".
Sen verran puutun tuohon sinänsä tervetulleeseen keskusteluun, että olen huomannut, että kyseinen sarja tuntuu kyllä kiinnostavan nuorempiakin kuuntelijoita, kuten aiemmissa palauteohjelmissakin olemme saaneet kuulla.
Sitten palaamme Pohjois-Karjalaan:
"Terveiset Pohjois-Karjalasta ja Kolilta!
Mielestäni nyt jos koskaan meidän tulisi tietää enemmän Lähi-idästä ja sen kulttuurista. Vieläkin muistan Jorma Kallenaution toimittaman ohjelmasarjan "Levantin kulttuurin mosaiikkia" elävänä ja taidokkaasti kerrottuna kuvana sieltä, missä elettiin ennenkin. Mahdetaanko enää Ylessäkään tässä maailman ajassa tehdä tällaisia ohjelmia? Niinpä toivoisinkin, yhdessä monien muiden kanssa, kuulevani ohjelmasarjan vaikka jo ensi kesänä!"
Näin kirjoitti Yle Radio 1:n kuulija ja kuuntelija Joensuusta ja on hyvällä asialla. Pannanpa harkintaan.
"Aurinkoisen aamupäivän tervehdys Porista, meren rannalta! Kiitoksen myötä lähestyn, koska Risto Nordell rauhoitti taas päivän ihastuttavalla musiikilla, ihastuttavalla kerronnallaan, ihastuttavalla rauhaisalla äänellään. Tänään oltiin matkoilla, ja siellä olin minäkin, ajatuksissa. Ihastuttava oli myös jakso, jossa oltiin ostamassa vanhaa höyryradiota . Ohjelma oli niin rakkaudella tehty ja niin tunteikas. Kiitos hänelle siitäkin!
Terveisin Yle ykkösen aktiivinen ja tyytyväinen kuuntelija, bluestyttö ja runoratsu."
Tuo Pariisi-aiheinen "Riston valinta" löytyy vielä Areenasta kuten niin moni muukin hyvä ohjelmamme.
Myös monet muut ohjelmat ovat saaneet kiitosta aamu- ja iltahartauksista Muistojen bulevardiin.
Jatketaan keskustelua, antakaa ideoita ja ehdotuksia vastakin niin katsomme mihin pystymme. Kaikkea tätä joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.
Rauhoittavaa viikonloppua kaikille.
Kaj Färm
Yle Radio 1 vastaa 18.2.2017
JAA:
