Doping on yhtä vanhaa kuin meidän tuntemamme kilpaurheilu, sanoo historiantutkija Erkki Vettenniemi. Jo 1800-luvun lopulla suomalaisissa hiihtokilpailussa suorituskykyä yritettiin parantaa esimerkiksi viinan voimalla. Pervitiiniä alettiin käyttää piristeenä jo 1930-lvun lopulla.
Hiihtourheilussa lääkeaineiden rajoitukset otettiin käyttöön vasta 1970-luvulla.
Vettenniemi on sitä mieltä, että lääkintä ja hiihto ovat aina kuuluneet yhteen. Tarpeellisen lääkinnän ja vilpillisten keinojen raja on aina ollut häilyvä ja tulkinnanvarainen. Aivan sama pätee myös urheiluvälineiden tekniseen kehitykseen ja välinehuoltoon. Aina on ollut vaikea vetää rajaa siihen, mikä on ”puhdasta” urheilua ja mikä vilpillistä manipulointia.
Vettenniemi on kuitenkin varma, että nykyurheilijat eivät ole dopingin suhteen tahdottomia koekaniineja tai uhreja. Jokainen urheilija tietää varmasti, mitä aineita hänen kehoonsa on pantu.
Vettenniemen mielestä urheilun lääketieteellisestä valvonnasta pitäisi luopua.
- Missään muussa ammatissa ihmisiä ei alisteta jatkuvaan ympärivuorokautiseen valvontaan.
Jos urheilijalta vaaditaan koko ajan parempia suorituksia, pitäisi hyväksyä myös siihen tähtäävät keinot.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA:
