Ooppera: Oopperailta Turussa - Karl Müller-Berghausin Die Kalewainen in Pochjola -oopperan (1890) kantaesitys
Julkaistu: la 4.3.2017
ei kuunneltavissa
Ensimmäinen Kalevala-aiheinen ooppera. Libretto Friedrich Wilhelm Otto Spengler. Musiikinjohto Leif Segerstam. Turun filharmoninen orkesteri. Chorus Cathedralis Aboensis (valm. Märt Krell). Ilmarinen - Tommi Hakala, baritoni. Louchi - Johanna Rusanen-Kartano, sopraano. Achti Lemminkäinen - Christian Juslin, tenori. Ismo - Kaisa Ranta, sopraano. Luonnotar - Anna Danik, mezzosopraano. Wäinämöinen - Petri Lindroos, basso. Zauberer - Petter Andersson, baritoni. - Oopperan väliajalla ja päätteeksi professori Timo Virtanen, pianisti Erkki Korhonen ja Outi Paananen keskustelevat teoksesta ja sen esityksestä. (Äänitetty Turun Logomossa samana päivänä).
OOPPERAN TAPAHTUMAT
I näytös - Morsiamen kosinta
Kalevalaiset saapuvat Pohjolaan, jonne heidät on houkutellut huhu hallitsijantyttären, Ismon kauneudesta. Ensin tytärtä tavoittelee Ahti Lemminkäinen. Pohjolan tietäjät pilkkaavat isottelevaa Ahtia, mutta tämä kostaa tuhoamalla heidät. Raivostunut Louhi asettaa Ahdille mahdottomia tehtäviä: tämä lähettää nuorukaisen Hiiden hirven hiihdäntään ja ampumaan Tuonelan joutsenen. Varmistaakseen toivotun tuloksen Louhi järjestää Tuonen virralle väijytyksen, jossa Ahti menettää henkensä.
Ismo näkee harmaahapsisen miehen pihamaalla. Louhi riemastuu, sillä hän oivaltaa, että tulija on Väinämöinen, jalo laulaja. Louhi ei kuitenkaan aio luovuttaa tytärtään ilmaiseksi: hän vaatii Väinämöistä takomaan Sammon ja antamaan sen vastalahjaksi Pohjolaan. Väinämöinen ei kuitenkaan voi takoa Sampoa, sillä hänen ilonsa on miekassa ja laulussa. Oikea mies työhön on suuren laulajan veli, seppä Ilmarinen.
Väinämöinen kehottaa Ilmarista takomaan Sammon. "Pitääkö minun auttaa sinua vielä kosinnassakin", leukailee Ilmarinen. Ilmarinen lupaa takoa Sammon, kunhan keksii miten se tehdään.
Ilmarinen kohtaa Ismon, joka paljastaa äidiltään oppimallaan salaisuudella Sammon synnyn: "Sepän pitää huutaa Sammon syntysanat hiillokseen". Ilmarinen oivaltaa, että "rakkaus" on se taikasana, jolla avataan autuuden portit. Louhi vaatii Ilmarista tarttumaan toimeen ja ihmettelee tytärtään, joka halajaa metsään poimimaan kukkia hääseppelettä varten.
Louhen Tuonelan joelle lähettämä tietäjä saapuu ja kertoo Ahdin kuolemasta. Ismon sydäntä kylmää: pihamaalla on outo ja pelottava vieras. Luonnotar on aavistanut poikansa kohtalon ja saapunut etsimään Ahtia Pohjolasta. Louhi ei suo äidille tietoa pojan haudanpaikasta ja raivostunut Luonnotar langettaa Pohjolan emännän ylle kirouksen.
II näytös - Sampo
Ilmarinen saa Sammon taontaan avukseen renkijoukon, joka pumppaa palkeilla ilmaa hiillokseen niin, että liekit roihuavat kohti taivasta. Ilmarinen huutaa ilmoille syntysanoja: Valo! Voima! Runsaus! Ne eivät auta: "Ei, sinäkään et ole onni! Sinutkin isken kappaleiksi! Palaa hiillokseen ja muovaudu uudelleen."
Maanhenget ja vedenhenget kiiruhtavat apuun ja kun Ilmarinen kuulee Ismon laulavan yksikseen "Sinä olet rakkaus", hän muistaa taikasanan. Ilmarisen kajauttaessa tuon sanan hiillokseen syntyy Sampo. Ilmarinen ja Ismo julistavat rakkauttaan, mutta Louhi varastaa Sammon ja vie Ismon mukanaan.
III näytös - Ahdin henkiinherääminen
Väinämöinen saattaa Luonnotarta Tuonelan joelle. Äidin etsiessä poikansa ruumista Väinämöinen laulaa kanteleen säestyksellä rukouksen, jossa hän pyytää tähtiä osoittamaan tietä Luonnottarelle ja Tapion tyttäriä valmistamaan pehmoisen leposijan tämän pojalle.
Luonnotar anoo Ukkoa kuulemaan rukouksensa. Sitten hän pyytää mehiläisiä laskeutumaan Ahdin suulle ja vuodattamaan tilkkasen hunajaa. Ahti herää henkiin ja kohtaa Väinämöisen, joka kehottaa Ahtia taisteluun. Paikalle saapuu myös Ilmarinen miehineen. Yhdessä Ilmarinen, Väinämöinen ja Ahti päättävät saada Sammon takaisin. Luonnotar ei haluaisi päästää manan majoilta pelastamaansa poikaa uusiin taistoihin, mutta antaa lopulta periksi. Kaikki vannovat kuolemaa Pohjan tuville ja kunniaa Kalevan pojille.
IV näytös - Kamppailu onnesta
Sampo jauhaa Pohjolaan onnea. Tietäjä saapuu ja ilmoittaa Louhelle Kalevan miesten lähestyvän. Äitinsä vankina oleva Ismo laulaa surumielistä lauluaan. Laulun johdattamana Ilmarinen, Väinämöinen ja Ahti miehineen löytävät Ismon. Pohjolan ja Kalevan joukkojen välinen taistelu on jo kääntymässä kalevalaisten tappioksi, mutta silloin Väinämöinen poistaa Sammon päällä olevan verhon ja ihmemyllyn kirkkaus sokaisee pohjolalaiset väistymään.
Väinämöinen laulaa Louhen ja Pohjolan väen jääpatsaiksi. Kalevan väki lähtee kotimatkalle (libreton mukaan nousee laivaan ja suuntaa kohti Suomen rantoja) ja pyytää Ukkoa suojaamaan heidän kotimatkaansa.
JAA:
