Toimeton miesjoukko on kerääntynyt Ylistalon tupaan pitämään kortteeria. Miesväki jaarittelee, kertoilee juttuja, pelaa korttia, tuumailee samalla, kun naiset tekevät kaikki talon työt.
Tarina siitä, mitä Ylistalon tuvassa tapahtuu seuraavan päivänä, kun naapurissa, Alastalossa, on päätetty rakentaa parkkilaiva. Hienovaraisella huumorilla höystettyä laiskuuden, vahingonilon ja kateuden kuvausta.
Kertomus on julkaistu Volter Kilven kokoelmassa Pitäjän pienempiä (1934).
Lukijana on Esko Salervo.