Vapaaehtoinen antaa toiselle arvokkainta mitä hänellä on - aikaa. Miksi hän tekee niin? Mitä vapaaehtoistyö tuo mukanaan? Keskustelemassa Heidi Vekkeli (OLKA-potilastukipisteen vertaistukihenkilö), Johanna Kupsu (Hope ry) sekä kouluvaari Veijo Honkanen. Juontajina Markus Turunen ja Paula Jokimies.
Miksi aloitit vapaaehtoistyön?
Heidi Vekkeli kertoo hakeutuneensa syövän alkuvaiheessa vertaistuen piiriin. Sieltä hän sai mielenrauhaa ja elämäniloa.
- Minulle tuli sellainen olo, että haluan jakaa tätä samaa hyvää eteenpäin. Vuoden verran olin ryhmässä ja sen jälkeen kouluttauduin Rintasyöpäyhdistyksen kroonikkojen vertaistukiryhmän vetäjäksi.
Johanna Kupsun ensimmäisen tyttären syntymä toimi lähtölaukauksena vapaaehtoistyölle.
- Lapset ovat aina olleet minulle tärkeitä ja kaverien kanssa usein pohdimme, että jotain pitäisi vähäosaisten lasten hyväksi tehdä. Päätin, että nyt haluan jotain tehdä itsekin tilanteen helpottamiseksi. Onneksi perhe ja tukiverkosto mahdollistavat sen, että nyt pystyn osallistumaan Hopen toimintaan. Toimin siellä asiakastyössä; otan vastaan vaate- ja lelu-lahjoituksia sekä vastaanotan apua hakevia asiakkaita.
Kouluvaari Veijo Honkasen houkutteli vapaaehtoistyöhön perhetuttu.
- Tuttavamme, opettaja Vantaan Pähkinärinteen koulusta kysyi minua ja vaimoani mukaan toimintaan vuonna 2009. Toimin nykyään sekä kouluvaarina että lukuvaarina.
Yhtenä päivänä viikossa olen kouluvaarina mukana luokan kaikessa toiminnassa. Lukuvaarin roolissa luen lapsen kanssa kaksistaan, yritän edesauttaa lapsen lukutaidon paranemista. Matematiikkaakin harjoittelemme mm. kertotaulua ja kymppipareja opiskelemme. Lukuvaarit ja -mummot ovat tarpeellinen lisä koulun henkilökunnalle ja lapsille.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA:
