Kaj Färm: Kuinka Jussi Halla-ahoa tulee puhutella?
Julkaistu: la 26.1.2019
Kuunneltavissa toistaiseksi
1036 kuuntelukertaa
Toki osasimme tätä odottaa, mutta minua kuitenkin yllätti se keskustelun laaja-alaisuus, millä Sari Valton tiistaista ohjelmaa on kommentoitu. Ohjelman otsikkonahan oli yksinkertaisuudessaan ”Miten ratkaista maahanmuuton ongelmat?” ja haastateltavina olivat Vasemmistoliiton kansanedustaja Silvia Modig ja Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho.
Jo etukäteen ohjelmaa kommentoitiin ja kritisoitiin. Tämä etukäteiskritiikki on muuten kiehtova kritiikin muoto.
Nyt epäiltiin, että onko koko keskustelun järjestämisessä mitään mieltä, kun he kuitenkin ovat eri mieltä kaikesta. Yksi epäili, että toistensa päälle huutamiseksi se kuitenkin menee. Ei muuten mennyt.
Eräs kuuntelija huomautti myös, että alun perin ohjelmatiedoissa oli kerrottu, että Halla-ahon keskustelukumppanina olisi ollut Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson. Näin olikin sovittu ja lupailtu, mutta minulle tuntemattomasta syystä puheenjohtaja Andersson estyi viime tingassa. Onneksi kansanedustaja Modig pääsi paikalle.
Kaiken kaikkiaan kyse on länsimaiseen valistuneeseen demokratiaan kuuluvasta piirteestä eli siitä, että myös eri mieltä olevat ihmiset voivat keskustella asioista sivistyneesti sekä toisiaan arvostaen. Kyse ei siis ole siitä, että yritettäisiin käännyttää tai huutaa kumoon toinen, vaan siitä, että annetaan kuuntelijalle mahdollisimman monipuolinen kuva kyseessä olevasta aiheesta. Ainahan se ei tietenkään onnistu, mutta aivan varmasti sitä kannattaa yrittää.
Sitten tuli tietenkin palautetta toimittajan toimista. Osa piti vääränä jo sitä, että Perussuomalaisten puheenjohtaja sai ylipäätään esittää joskus hieman kontroversiaaleja kantojaan Suomen Yleisradiossa. Sitten oli niitä, joiden mielestä toimittaja opponoi turhaan Halla-ahon puheita. Toimittajan pitäisi kuulemma olla neutraali ja mielipiteetön.
Eihän se kuulkaas niin ole. Haastattelijan tehtävänä on sanan mukaisesti juuri haastaa haastateltavaa. Vaatia perusteluja ja panna hänet tiukoille. Siinä on journalismin ja pelkän tiedottamisen välinen ero. Varsinkaan, kun kyse ei ollut mistään vaaliohjelmasta, vaan ajankohtaisen aiheen käsittelystä – tässä tapauksessa maahanmuuton ongelmista ja mahdollisista ratkaisuista. Mikään ei ole mielestäni yhtä tylsää kuin sellainen ohjelma, jossa sekä haastattelija ja haastateltava ovat saman yhteisen hyvän asialla. Särmää tarvitaan, jotta keskustelu kiinnostaisi.
Kaiken kaikkiaan tuo Sari Valton ohjelma on saanut myös paljon kiitosta juuri siitä, että keskustelu pysyi asiassa, oli rakentava ja sivistynyt. Kannattaa kuunnella Areenasta, jos meni tiistaina ohi.
Muutenkin vaalikuume tuntuu jo vaivaavan ainakin osaa kuuntelijoista. Varsinkin Ykkösaamun toimittajien poliittista näkemystä arvaillaan ja ollaan tietävinäänkin. Ainakaan se ei tunnu olevan sama kuin kuuntelijalla ja se jos mikä on niin väärin. Sama koskee ”vääriä” haastateltavia. Kuka on sotahullu, kuka naiivi ja kuka ”ryssän kätyri”. Missään tapauksessa heitä ei pitäisi kuulemma päästä ääneen.
Toivoisin nyt jäitä hattuun itse kullekin. Näillä säillä se ei liene kovin vaikeata.
No. Löytyyhän täältä yksi aivan epäpoliittinen palautekin:
”Kiitoksia torstaisesta ”Klassista kahteen” ohjelmasta. Tavallisestikin tämä musiikkituokio on virkistävä, mutta torstainen oli sitä erityisesti. Jo avaus: minulle uusi tuttavuus Kodàlyn ”Wieniläinen kellopeli” oli riemastuttava kokemus.”
Näin kirjoitti Päivi. Tuon torstaisen ”Klassista kahteen” ohjelman toimitti muuten netissä kuultavan sisarkanavamme Yle Klassisen tuottaja Jari Rantschukoff.
Palautettahan voi lähettää meille monella tapaa. Vaikka nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Perinteinen postikin käy. Osoite on: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.
Huomenna sunnuntaina vietetään Vainojen uhrien muistopäivää. Holokaustin uhreja ja muita vainottuja on hyvä muistaa nykypäivänäkin.
Kaj Färm
JAA:
