Kaj Färm: Kuka saa puhua Afrikasta?
Julkaistu: la 4.7.2020
Kuunneltavissa toistaiseksi
Keskiviikkona alkanut Yle Radio yhden teemaheinäkuu ”Afrikkalainen heinäkuu” on saanut jo nyt paljon erittäin innostunutta palautetta. Tulleen palautteen tiivistää eräs kuuntelijamme näin:
”Loistava ja ajan hermoon osuva teema! Kuuntelin heti kolme ohjelmaa eri sarjoista, ja kaikki olivat hyviä. Muuttuva Afrikka, Senegalin tytöt ja Ihmiskunnan kehto.”
Kaikki mainitut ovat erittäin kiinnostavia sarjoja. Mutta. Kaikki ei muumilaaksossa ole kuitenkaan hyvin. Jo ennen ensimmäistäkään kuunneltua ohjelmaa alkoi tietyillä keskustelupalstoilla kriittinen keskustelu teemaheinäkuustamme. Hieman yllättäen asialla ei ole ollutkaan se Afrikkaan ja ulkomaihin yleensä nuivasti suhtautuva epäluuloinen kansanosa. Ei ainakaan vielä.
Aikaamme hyvin kuvaavalla tavalla huoli onkin noussut piireistä, jotka ainakin itse mieltävät itsensä lähinnä ksenofobisten nationalistien vastavoimaksi. On esitetty jopa väite, että Yle jollain tavoilla toistaisi ja vahvistaisi kolonialistista maailmankuvaa, kun valkoihoiset ihmiset Euroopan pohjoiskolkasta ylipäätään kommentoivat Afrikan asioita. Näistä asetelmista katsoen minä olen tietenkin aivan mahdoton ihminen sanomaan asiasta yhtään mitään: valkoinen, vähintäänkin keski-ikäinen heteroseksuaalinen varsinainen setämies! Käytän nyt kuitenkin puheenvuoron ja haen sitten hattuni, kuten sanonta kuuluu.
Ensinäkin väite ei pidä paikkaansa. Erittäin monissa ohjelmissa on pyritty ja mielestäni myös onnistuttu tuomaan esille juuri afrikkalaisten ihmisten näkökulma ja elämäntapa. Kyseessähän on valtava ja monikulttuurinen manner, emmekä tietenkään pysty kuukaudessa antamaan kaikenkattavaa kuvaa siitä, mutta tarkoituksena onkin herättää mielenkiinto Afrikkaan kaikkien kriisiuutisten takana. Tämä kuukausi antaa siihen erinomaiset eväät.
Totta on tietenkin se, että valtaosa suomalaisista toimittajista on ei-afrikkalaistaustaisia ja valkoihoisia. Se ei mielestäni mitenkään voi estää heitä paneutumasta asioihin ja laajentamasta samalla omaa kuin kuuntelijoidenkin maailmankuvaa. Sama koskee tietenkin tieteilijöitä, tutkijoita ja taiteilijoita. Huolimatta siitä, että viime aikoina on paljon ollut esillä sellainen tasa-arvonäkemys, joka korostaa ihmisten erilaisuutta, haluan itse vanhana humanistina pitää esillä myös ajattelutapaa, joka pitää esillä myös ihmisten samanlaisuutta. En erityisesti pidä eksotismista ja siksi minusta on ilahduttavaa kuulla kuinka esimerkiksi senegalilaisten nuorten naisten haaveet ja maailmankuva muistuttaa kovasti omassa lähipiirissäni vaikuttavien nuorten naisten puheita.
Innostavaa on myös kuulla hurjasti kehittyvästä Botswanasta, jonka kehityksestä hyötyy muukin kuin kapea eliitti. ”Botswanalla menee hyvin, koska johtajat eivät varasta”, sanotaan. Sellainen luo toivoa maailmaan, eikä sitä ole koskaan liikaa. Jos radion lähetysajat tuottavat ongelmia, Areenasta löytyy kokonainen Afrikkalaisen heinäkuun ohjelmapaketti, joka täydentyy koko ajan.
No nyt taitaa olla sen hatun hakemisen aika. Heinäkuu on nimittäin vierähtänyt sen verran pitkälle, että nyt lähden minäkin muutamaksi viikoksi lomailemaan eri puolille kaunista kotimaatamme. Radiota kuunnellen, tietenkin. Viikot kuluvat niin verran nopeasti, että lähettäkää ihmeessä ”Afrikkalaiseen heinäkuuhun” tai ihan mihin tahansa muuhun radiosta kuultuun huomioitanne ja palautetta. Minä palaan sitten niiden ääreen lomalta palattuani.
Kaikenlaista postia voi lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse:
yle.radio1@yle.fi. Suoraan minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen kaj.farm@yle.fi ja
perinteisen postin osoite on Kaj Färm, PL 8, 00024 Yleisradio.
Toivotan kaikille heleyttä heinäkuulle, niin mieliin kuin maisemiinkin.
JAA:
