Liikennevalon piipitys, onko se minimalismia? Tai preerian katkeamaton tuulenhumina?
Kuvataiteessa niukka ilmaisu, esimerkiksi yksi valojuova, on minimalistista. Toisto, tasainen pulssi, selkeät harmoniat ja hidas muuntuminen kuuluvat musiikin minimalismiin.
Tunnemme suuret nimet Reichista Glassiin, mutta miten musiikin minimalismi sai alkunsa, ja miten se on vaikuttanut aikamme musiikkiin?
Utelias äänimatkailija lähtee kysymään asiaa säveltäjä Juhani Nuorvalalta.
Eva Tigerstedt tieteen, taiteen ja musiikin risteyksessä, äänisunnittelijana Anders Wiksten.
Ohjelmassa kuullaan otteita näistä teoksista:
Steve Reich: New York counterpoint (Roland Diry, klarinetit).
La Monte Young: The Four dreams of China
Anton Webern: Bagatelli no 5 (Zagros Ensemble)
Terry Riley: Music for the Gift
Terry Riley: In C
(Ragazze Quartet ja Slagwerk den Haag)
(Ars Nova-kuoro ja Percurama Percussion Ensemble/Paul Hillier)
(Africa Express).
Steve Reich: It’s gonna rain
Steve Reich: Clapping music (Pierre-Laurent Aimard).
Steve Reich: Music for 18 musicians (Steve Reich and musicians).
Philip Glass: Einstein on the beach (The Philip Glass Ensemble/Michael Riesman).
John Adams: Naive and sentimental music (Los Angelesin filharmoninen orkesteri/Esa-Pekka Salonen).
Michael Torke: Being (American Modern Ensemble/Michael Torke).
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_ios JAA:
