Mauno Kuusisto ja kauneimmat joululaulut

"Kertokaa se hänelle" oli laulu, joka vuonna 1959 hetkessä nosti Mauno Kuusiston (1917–2010) suomalaisen kevyen musiikin tähdeksi. Vaikka Kuusisto lyyrisenä tenorina edusti klassista laulua ja bel cantoa, hän oli sillanrakentaja vakavan ja kevyen musiikin välillä. Hänen onnistui houkutella kuulijoikseen sellaisia, joita tavallisesti ei nähty konserttisaleissa. Hän lauloi oopperaa, operettia, romansseja, laulelmia, hengellistä musiikkia - joululauluja unohtamatta. Tampereen Finlaysonin työläiskortteleissa kasvanut Mauno Kuusisto oli vuoden ikäisenä orvoksi jäänyt, isovanhempiensa kasvattama poika. Hän oli ujo lapsi, joka ei halunnut koulussa laulaa luokkatoverien kuullen. Yksin ollessaan hän lauloi sitten aivan sydämensä pohjasta. Kun yläluokalla opettaja sai kuulla Maunon kaunista lauluääntä, hän kehotti poikaa menemään lukkarikouluun. Köyhissä oloissa varttunut Mauno meni kuitenkin kansakoulun jälkeen Finlaysonille “rasvaripojaksi” öljyämään kutomakoneita. Myöhemmin Mauno valmistui Pyynikin ammattikoulun metallilinjalta, minkä jälkeen hän sai paikan Finlaysonilta mallipuuseppänä. Sodan jälkeen 28-vuotias Mauno Kuusisto aloitti lauluopinnot Tampereen musiikkiopistossa. Samalla hän otti laulutunteja Ture Aralta ja Adelaide von Skilondzilta. Hän kävi myös esittäytymässä levy-yhtiölle ja olisi koelaulun perusteella päässyt levyttämäänkin, sopimusta ei kuitenkaan syntynyt. Levy-yhtiö olisi halunnut Kuusiston levyttävän tanssimusiikkia, valsseja ja foxeja, kun tenori itse halusi laulaa operetteja, romansseja ja kansanlauluja. Pidettyään ensikonsertin Tampereella marraskuussa 1952 Kuusisto nähtiin Tampereen Oopperassa lukuisissa tenorirooleissa, muun muassa Toscan Cavaradossina, Rigoletton herttuana ja Carmenin Don Joséna. Vuonna 1955 Kuusisto sai Helsingin tenorikilpailussa kolmannen palkinnon. Konservatorion sali oli ääriään myöten täynnä, kun hän saman vuoden marraskuussa piti ensimmäisen konserttinsa Helsingissä. Seuraavana vuonna 1956 Yleisradio kutsui Kuusiston studioon äänittämään Jean Sibeliuksen ja Leevi Madetojan joululauluja. Pianistina toimi Cyril Szalkiewicz. Vuonna 1957 Kuusisto luopui leipätyöstään koristepuuseppänä ja antautui kokonaan laululle. Kun Discophon-levy-yhtiön Johan Vikstedt kuuli Kuusiston Yleisradiolle äänittämät joululaulut, hän “löysi” Mauno Kuusiston. Vikstedt ideoi singlen, jonka B-puolelle laitettiin italialaisen Rodolfo Falvon vuonna 1930 säveltämä napolilainen laulu "Dicitencello vuie". Lomaillessaan Venetsiassa 1950-luvun puolivälissä Kuusisto oli kuullut tämän tenorien suosiman laulun radiosta Mario Lanzan esittämänä ja hankkinut heti nuotit itselleen. Henry Theel oli levyttänyt saman laulun Reino Helismaan sanoittamana jo vuonna 1955. Theelin laulusta "Vie lauluni hänelle" ei tullut mainittavampaa menestystä. Kun Kuusisto levytti laulun 1959, kääntäjäksi valittiin Sauvo Puhtila. Saukki sai tehdä tekstin eteen töitä, vasta kolmas käännös kelpasi Kuusistolle. Kääntäjäksi kirjattiin nimimerkki Timjami. Orkesterisovituksesta vastasi Erkki Melakoski. Kuusiston tulkitsemana Kertokaa se hänelle singahti heti kaikkien aikojen myydyimmäksi suomalaiseksi singleksi. Mauno Kuusistosta tuli saman tien Suomen ensimmäinen kultalevyyn yltänyt mieslaulaja. Kertokaa se hänelle toi vuonna 1961 Mauno Kuusistolle myös pääroolin samannimisessä elokuvassa. Suomen Filmiteollisuuden tuottama ja Åke Lindmanin ohjaama elokuva pohjautuu löyhästi Mauno Kuusiston omaan elämään, se kertoo hänen tiestään puusepästä sankaritenoriksi. 1960-luvun alussa Mauno Kuusisto kutsuttiinkin vierailemaan myös Suomen kansallisoopperaan. Mauno Kuusiston levyttämien kappaleiden sovitukset ovat suurimmaksi osaksi George de Godzinskyn, Erkki Melakosken ja Ensio Kostan eli Sten Ducanderin käsialaa. Vuodelta 1960 löytyy myös harvinaisuus, Ilkka Kuusiston sovittama Bach-Gounod’n Ave Maria. Kuvassa Mauno Kuusisto suosionsa huipulla vuonna 1962. Museovirasto. Journalistinen kuva-arkisto Maaseudun Tulevaisuus. Toimittaja: Tiina-Maija Lehtonen