Minulla on kana kynittävänä lintujen kanssa. Mielestäni ihmisen yleissivistykseen kuuluu tuntea ympäristön asukit ja näihin kuuluvat myös Suomen linnut peukaloisesta merikotkaan. Lintujahan ei aina näe kauhean hyvin, ne ovat useimmiten huutelemassa puskista, ja jos jonkun joskus näkeekin, se näyttää puun latvassa taivasta vasten yhtä mustalta kuin kaikki muutkin. Niinpä helpompaa olisi opetella tuntemaan linnut niiden laulun perusteella. Muutkin kuin tavallisimmat, jotka oppi jo lapsena maalla.
Etenkin keväisin tämä opiskelu olisi helppoa, kun lirkuttelevia lintulajeja ei vielä ole pensaikossa kymmenittäin rääkymässä yhtä aikaa. Mutta hommasta ei tule mitään. Olen kokeillut kaikkea. Kuuntelen kotona linnunlaululevyä ja koetan yhdistää oppimani siihen, mitä kuulen luonnossa. Aina kun kuulen luonnossa jonkun poikkeavan laulun, koetan opetella hyräilemään sen, jotta voisin kotona etsiä lintulevyltä oikean tirpan. Nyt minulla on jopa kännykän mp3-soittimessa yksi levyllinen lintujen laulua, mutta tuskaa sirkuttelujen erottaminen on vieläkin.
Tämä kyvyttömyys oppia tuntemaan lauluja on sitäkin tuskallisempi, kun muuten pidän itseäni musikaalisena ihmisenä. Kunnes taannoin tajusin vihdoinkin totuuden lintujen laulusta. Linnut eivät laula. Linnut puhuvat. Kaikki linnut puhuvat omilla kielillään ja ihmiset vain luulevat sitä laulamiseksi. Tästä syystä en opi niiden piipityksiä, minullahan on aina ollut huonohko kielipää.
Nyt kun olemme todistaneet tämän faktan tieteellisesti, nousee kysymys: mitä linnut puhuvat? Riittääkö 'titityy' tosiaankin kommunikaatioksi talitintin koko elämän tarpeisiin? Entä miksi kottarainen taas livertelee, viheltelee ja naksuttelee niin, ettei kuulija aina perässä pysy? Onko sillä enemmän asioita ilmaistavanaan kuin talitiaisella?
Turun yliopiston ekologian dosentti Esa Lehikoinen on tutkinut lintujen puhetta, kysykäämme häneltä.
Ohjelma on uusinta vuodelta 2012 ja sen ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Pulakka.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_ios JAA:
