Tänä vuonna helmikuussa on perjantai 13. päivä, mikä on kalenterinlaatijoilta kaunis kunnianosoitus sille, että tasan 40 vuotta sitten kyseisen kuun kyseisenä päivänä julkaistiin niinkin merkittävä levy kuin Black Sabbathin esikoisalbumi Black Sabbath.
Black Sabbathin Black Sabbath-levyn aloitusraita on kiehtovasti nimeltään Black Sabbath. Hidas ja jylhä kappale alkaa vapaasti suomennettuna sanoilla: Mikä on tämä hahmo edessäni/ joka osoittaa mua sormellaan/ Käänny pois, lähde juoksemaan/ Saat selville, olen valittu/ Voi ei! Myöhemmin kappaleessa käy ilmi, että hahmo on saatana. Ei ihme, että yhtyettä alettiin pitää okkultistisena.
Nykyään kyseisen levyn ilmestymistä pidetään aivan oman musiikkityylin, heavy metal -musiikin lähtölaukauksena. Ilman heavy metalia meillä ei olisi kotoisia menestysyhtyeitämme Nightwishiä, HIM:iä tai Lordia. Emmekä voisi nauttia sellaisista heavyn alalajeista kuin speed metal, doom metal, glam metal, black metal, nu metal, grindcore, gothic meta, death metal ja niin edelleen – erilaisten raskaan musiikin lajien määrä on lähes loputon.
Black Sabbath ei tietenkään ollut ainoa raskaan musiikin synnyttäjä. Oman tärkeän panoksensa antoivat sellaiset niin ikään brittiläiset yhtyeet kuin Led Zeppelin ja Deep Purple. Led Zeppelinin nimi on aikansa sisäpiirinvitsi, joka yhdistää lyijyn ja ilmalaivat: ”mikään ei menesty niin varmasti kuin lyijystä tehty ilmalaiva”. Deep Purple – syvä purppura – taas sai saman nimensä Peter De Rosen säveltämästä 30-luvun iskelmästandardista, koska se oli yhtyeen kitaristi Ritchie Blackmoren isoäidin suosikkikappale.
Mutta miksi Black Sabbathin sapatti on musta? Mistä he keksivät perustaa uuden musiikkityylin? Onko saatananpalvonta olennainen osa heavy metal -musiikkia?
Pasi Heikura haastattelee musiikin tutkija Esa Liljaa. Toimittajana myös Tina Cavén.
Ohjelmassa myös viikon sitaatti ja sitaattivinkki, fraasirikos ja yleisönosasto.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_ios JAA:
