Viime aikoina olen miettinyt paljon vuodenkiertoa ja sen merkitystä ihmismielelle.
Yritin keksiä jonkin muun vertauksen kuin sen vanhan ja kuluneen luonnon kiertokulusta ja siitä, miten jotain vanhaa on kuoltava, jotta uutta voi syntyä, ja miten luonnossa kaikki tapahtuu ajallaan. En keksinyt. Tuo vertaus on oikeasti hyvä ja kuvaava. Me ihmiset olemme osa luontoa, emmekä ole nykypäivänä tunne-elämältämme yhtään sen nopeampia kuin tuhansia vuosia sitten.
Kun tapahtuu kriisi tai elämänmuutos, me osaamme toimia nopeasti, järkevästi ja tehokkaasti. Me osaamme, koska on pakko. Jälkeenpäin voimme ihmetyksellä muistella tapahtunutta. Mutta siinä vaiheessa, kun muutos näyttää ulospäin olevan jo ohi, mielen sopeutuminen vasta alkaa.
Mielemme ei erottele sitä, minkä sävyinen muutos on. Tottuminen uuteen on hidasta, vaikka muutos olisi positiivinenkin. Rakastuminen, lapsen syntymä tai uusi työ tuovat ihmismielelle rekkalaisteittain käsiteltävää siinä missä avioero tai läheisen ihmisen kuolemakin. Muuttuminen vaatii aina aikaa. Vaikka muutos olisi suuri helpotus - pitkään odotettu käänne pahasta hyvään - pois tottuminen vanhasta kestää.
Palaamme jälleen vuodenkiertoon.
Vuosi on mielelle lyhyt aika. Varsinkin, kun ainakin oman kokemukseni mukaan elämänmuutoksilla on tapana kasautua. Tunne-elämän turbulenssien keinutuksen jälkeen koittava tasaisuus voi tuntua oudolta ja jopa pelottavalta. Se on kuitenkin juuri sitä mitä tarvitsemme.
Silloin mielemme alkaa tottua. Se muovautuu vähitellen tajuamaan uudenlaista elämää. Se alkaa pala kerrallaan hyväksyä tapahtuneen. Se, että mielellä kestää, on terve merkki. Impulsiivisuus voi olla trendikästä, mutta ihmismielelle se on pidemmän päälle tuhoisaa.
Kun sitten jonain päivänä tajuaa, että elämä on enimmäkseen turvallista, hyvää ja joskus jopa tylsää arkea, alkaa olla lähellä sopeutumista. Silloin voi hyvästellä sen, mitä ei enää ole ja nähdä mitä vanhasta jäi jäljelle.
Viime aikoina olen miettinyt paljon vuodenkiertoa.
Muutoksia kokeneelle ihmiselle on järisyttävää huomata, että kesä, syksy, talvi ja uusi kevät tulivat sittenkin. Vasta sen jälkeen mieli on valmis kasvattamaan jotain ihan uutta.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_ios JAA:
