Opin jo lapsena, että kaikkea mitä haluaa ei saa.
Kauemmin kesti oppia, että kaikkea mitä saa ei kannata ottaa. Rehellisesti sanottuna en osaa sitä kunnolla vieläkään. Joskus halu saada jotain - ja myös pitää saamastaan kiinni - on niin kova, ettei tajua hintaa, jonka siitä joutuu maksamaan.
Kalliiksi on tullut, ainakin tähän asti.
On helppoa hylätä sellainen, joka tuottaa pelkästään vahinkoa. Mutta hyvästelepä jotain, joka antaa myös suurta euforiaa - se kysyy luonnetta. Mitä vetovoimaisempi asia, sitä vaikeampi siitä on kieltäytyä.
On vaikeaa mitata tai analysoida sitä, milloin kannattaa jatkaa ja milloin päästää irti. Valintatilanteet voivat tuntua mahdottomilta, jos kyse on tunneasioista. Itse yritän laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin miettimällä, miten tärkeitä tunteita itsellä on pelissä.
Pari esimerkkiä:
Nikotiiniriippuvainen haluaa tupakoida. Addiktion säännöllinen tyydyttäminen tuo suurta nautintoa, ja tapa on jo osa omaa persoonaa ja arkipäivän rutiineja. Sauhuttelija kyllä tietää, että tupakka on myrkkyä, joka voi oikeasti tappaa. Onko tupakointi niin suuri nautinto, että sen saadakseen on valmis vaikka kuolemaan aikaisemmin? Jos on, silloin voi jatkaa käryttelyä. Jos taas haluaisi nauttia muusta elämästä vähän kauemmin, silloin pitää lopettaa, vaikka se vaikeaa onkin.
Elämässä on ihminen, joka tuntuu monin tavoin ainutlaatuiselta ja ihanalta. Silti samaan aikaan hän tuottaa syystä tai toisesta myös surua ja tuskaa. Onko tällainen rakkaus niin erityinen, että sen haluaa pitää silläkin hinnalla, että suuren osan ajasta tuntuu todella pahalta? Jos on, silloin on oltava valmis kärsimään ja tinkimään omista toiveistaan koko loppuelämän. Jos ei, silloin on parempi erota.
Halu on hyvä renki, mutta huono isäntä. Siksi minä yritän suhteuttaa asioita näin, vaikka se ei käytännön elämää helpommaksi teekään. Olen sietänyt ikäviä juttuja, koska jokin asia on tuntunut niin tärkeältä, että on suostunut myös kärsimään. Toisaalta olen luopunut isoista asioista, mutta vain siksi, että niihin liittyvä tuska on ollut paljon hyviä puolia suurempi.
Ainoa mittari siihen, missä kohtaa merkittävä ero hyvän ja pahan välillä syntyy, sijaitsee jokaisen omassa sydämessä. Vain ihminen itse tietää, milloin raja ylittyy.
Ja sitä rajaakin joutuu joskus hakemaan monta kertaa. Oma kokemukseni on, että jos on tietoisesti tehnyt päätöksen pitää jotain elämässään, kovallakin hinnalla, olon pitäisi alkaa helpottaa. Joskus käy niin, että tilanne vaivaa silti. Silloin päätös on ollut väärä. Sillon olen aloittanut opettelun irti päästämiseksi.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_ios JAA:
