Lanttulataamossa puhuttiin henkisistä haavoista eli psyykkisistä traumoista.
Moni kysyy onnettomuuden, läheisen yllättävän kuoleman tai pahoinpitelyn jälkeen, miksi näin kävi? Miksi minä tai meidän perhe?
Ajatukset voivat jäädä pyörimään kehää, ja keskellä yötäkin herää pohtimään tapahtunutta.
-Pitää muistaa, ettei mieli ole vihollinen. Se vain suojelee ihmistä järkyttävässä tilanteessa, ja yrittää välttää epämiellyttäviä asioita, muistuttaa kriisityöntekijä ja psykoterapeutti Veli-Matti Husso.
Suomen Mielenterveysseuran SOS kriisikeskuksesta oli mukana keskustelussa myös psykoterapeutti ja kriisityöntekijä Annika Kihlman. Hän muistuttaa, että myös trauman kokeneen perhe tarvitsee apua, koska ihminen saattaa muuttua paljonkin trauman takia. Itse trauman kokija ei ehkä pysty shokkivaiheessa ottamaan vastaan apua ja siksi apua kannattaa tarjota myös myöhemmin.
Traumaattinen kokemus voi kadottaa ihmisen hallinnan- ja turvallisuudentunteen. Ohjelmassa mietittiin muun muassa keinoja siihen, miten ne löytyvät uudestaan. Pitääkö mennä vain rohkeasti pelkoa päin?
Liikenneonnettomuudesta ja aivovammasta selvinnyt kokemuskouluttaja Johanna Sarlin Aivovammaliitosta kertoo, että oma elämä ja arki menivät uusiksi onnettomuuden takia. Diplomi-insinöörin työ johtotehtävissä jäi, mutta tilalle on tullut vapaaehtoistyö, vanhan omakotitalon kunnostus ja lapsi.
Johannan selviytymisessä ovat auttaneet riittävä kuntoutus, psykoterapia, läheiset ja vertaistuki.
Lanttulataamon toimittavat Jarmo Laitaneva ja Heidi Laaksonen.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA:
