Ruualla ja sen raaka-aineiden hinnoilla käydään pöyristyttävää kauppaa maailman pörsseissä. Aivan vastuuttomasti spekuloidaan ja keinotellaan toisten hädällä ja kaikkien rahoilla.
Täällä ns. ensimmäisessä maailmassa voidaan silti vielä joskus heittäytyä miettimään ruokaa sich. Elämme maailmassa, jossa ruoka alkaa olla vapaa-ajan täytteenä yhtä merkityksellistä kuin taide ja viihde. Ruuan tiimoilla pyörii valtaisa kokkibisnes ja herkkubisnes ja vastavoimana turpea laihdutusbisnes. Ja ruokaan on oltava kanta: muuten et ole vastuullinen tai kiinnostava tai oikeassa.
Näyttelijä Sanna Stellan on rakastanut ruokaa aina, mutta sai herätyksen terveempään ruokavalioon asuessaan Englannissa, viitisentoista vuotta sitten. Oli Jamie Oliverit ja muut, jotka opettivat mauttomaan safkaan tottunutta Britanniaa paitsi maustamaan myös miettimään muutenkin mitä se suuhunsa pistää. Stellanin intohimo ruokaan säilyi, mutta kulutustottumukset muuttuivat. Ruoka-aineiden alkuperä ja tuotantotapa alkoivat kiinnostaa, kotimaisuusaste samoin.
Samoihin aikoihin kuin Sanna Stellan remontoi ravintoympyräänsä, aloitti eräs mies ruokavallankumouksen Perussa. Helsinkiläisen Rakkautta ja Anarkiaa –festivaalin syksyn 2015 ohjelmiston dokumenttielokuva, Patricia Perezin ohjaama Finding Gaston kertoo tästä miehestä, perulaisesta huippukokista Gaston Acuriosta.
Gaston teke ihan oikeaa vallankumousta. Hän matkustaa ympäri maata ja kohtaa tavallisia ihmisiä, miehiä ja naisia, perintöruokien tekijöitä ja ruoka-aineiden viljelijöitä/pyytäjiä. Näiltä matkoiltaan Gaston tuo aina silloin tällöin jotain todella perulaista haute cuisine –ravintoloidensa ruokalistalle kehitettäväksi. Ja antaa siitä krediitit sille kenelle se kuuluu, kansalaisille.
Gaston esiintyy televisiossa ja opastaa kouluissa, on perustanut kokkikoulunkin köyhille mutta lahjakkaille nuorille. Hän on tunnettu kuin rocktähti ja arvostettu kuin futissankari. Ja hänellä on missio: nostaa huumeista ja korruptiosta tunnetun maansa profiilia ruuan avulla. Tehdä Perun keittiö maailmankuuluksi. Kohottaa itsetuntoa.
Tässä olisi mallia suomalaisille. Voisiko ruoka, jonkun paikallisen Gastonin avulla, saada meidät yhdessä ylpeilemään suomalaisen keittiön saavutuksista? Siis kansakuntana, yli susi- ja puoluerajojen? Ettei aina tarvitsisi voittaa keihäskisaa tai lätkän maailmanmestaruutta?
Sanna Stellanin mielestä voisi. ”Pitäisi vaan enemmän kokoontua syömään yhdessä, nauttimaan ruuasta. Kokoontua ruokapiireiksi maalla ja kaupungissa, vaihtaa ohjeita,
innostua äidin tai naapurin miehen reseptistä, kasvaa yhteisöksi.”
Ainakin siinä olisi alku.
JAANA SEMERI
Lisää aiheesta:
Patricia Perez: Finding Gaston, Rakkautta&Anarkiaa 2015 -ohjelmistoa
Astird&Gaston on Gaston Acurion ravintola Limassa, Perussa. Gastonilla paljon muitakin ravintoloita ja hankkeita, myös muissa maissa.
Jaakko Hämeen-Anttila – Venla Rossi: Nälästä nautintoihin
Veijo Vanamo ja Jaakko Kolmonen suomalaisen ruokakulttuurin uranuurtajat
Food stock exchange –hakusanalla internetistä löytyy useita ruokapörssejä
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA:
