Saamelaiset olivat täällä ensin, ennen suomalaisia.
Silti tuoreessa Visit Finland -sivuston videossa epäaitoihin saamelaispukuihin puetut, ei-saamelaiset tanssivat saamelaiskodassa intiaanitanssia. Miksi suomalaiset esittelevät meidät näin, kysyy Juho Keva, citysaamelainen ja Citysamit -yhdityuksen varapuheenjohtaja Helsingistä. Miksei esitellä turisteille sitä ihan aitoa saamelaisuutta, joka olisi paljon eksoottisempaakin?
Saamelaiset ovat pohjoisen alueen alkuperäiskansa, joita asuu Suomen, Norjan, Ruotsin ja Venäjän pohjoisilla alueilla, ns. Saamenmaalla. Norja on tunnustanut saamelaisten oikeudet ratifioimalla YK:n ILO 169 –sopimuksen, joka tarkentaa alkuperäiskansojen oikeuksia kulloisessakin maassa sen olosuhteitten mukaisesti. Ruotsi ja Suomi eivät ole ratifioineet eikä Venäjä. Tanska on (Grönlanti).
Saamelaisia on Suomessa kymmenisen tuhatta eli noin 10% kaikista Saamenmaan asukkaista. 70% saamelaisista asuu muualla kuin Saamenmaalla ja heistä tuhatkunta isoissa kaupungeissa kuten Helsingissä ja Oulussa. Yksi tällainen citysaamelainen on Juho Keva.
Saamelaiset sanovat, että sopimuksen ratifioimatta jättäminen on valtapolitiikkaa. Ne valtiot, jotka eivät ratifioi, pidättävät oikeuden itsellään säädellä elinkeinoja sekä metsän- ja maankäyttöä. Kun miettii mihin päin maata enimmät kaivoshankkeet sijoittuvat ja minkä meren (Jäämeren) pohjasta öljyä ehkä aletaan tulevaisuudessa pumpata, ei tee mieli olla eri mieltä.
Alkuperäiskansastatus toisi oikeutta mutta myös valtaa. Se avaisi mahdollisuudet olla yhteydessä suoraan EU:hun ja koko maailmaan. Toisaalta: yhteydet esimerkiksi Kanadan ja Yhdysvaltain alkuperäiskansajärjestöihin ovat jo nyt osalla väestöstä (taiteilijat, tutkijat) luontevat. Etelää ei tarvita – Saamenmaa ylittää valtiorajat ja tulee mainiosti toimeen keskenään.
Suomen ja Saamenmaan välillä ei kumminkaan vallitse sotatila, vaikka Mikko-Pekka Heikkinen sellaisen veijariromaanissaan Terveisiä Kutturasta kuvitteleekin.
(Saamelaiset muuten voittivat sen sodan.) Joillakin alueilla, esimerkiksi Käsivarren Lapissa, suomalaissyntyisten ja saamelaisten välillä on kyllä kovaa kärhämää; on taistoa alueista ja elinkeinosta sekä siitä, kuka oikeastaan on saamelainen ja kuka ei.
Etelän todellisuudessa oikea saamelaisuus on joka tapauksessa nosteessa.
Esimerkkinä vaikkapa syksyn 2015 Turun kirjamessut, joiden keskiössä saamelaiset ovat ja Kansallisteatterin Nils-Aslak Valkeapää - näytelmä, jota esitettiin Tukholmaa ja Tokiota myöten. Tai Suohpanterror – kuvataideryhmän esittäytyminen kesällä 2015 Mäntän kuvataideviikolla ja syksyllä 2015 Kiasmassa.
Eikä se, että Suomen BB:n ja Ruotsin Talentin voitti viime vuonna saamelainen, ole sattumaa.
JAANA SEMERI
Lisää aiheesta:
Suohpanterror - kuvataideryhmä Facebookissa
syksyllä 2015 Kiasmassa näyttelykokonaisuudessa Eri mieltä.
kuvataiteilijoita: Marja Helander, Markku Laakso, Outi Pieski
muusikoita: Ailu, Amoc, Niillas Holmberg ja Mimi Märak (Ruotsi)
Ann-Helén Laestadius (Ruotsi), kirjailija
Pauliina Feodoroff , teatterintekijä
Katja Gauriloff, elokuvantekijä
Nils-Aslak Valkeapää, runoilija
Ari-Pekka Lahti ja Hanna Brotherus: Áillohas – Auringon poika
Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiskiista
Queering Sápmi – life stories from a minority in a minority,
painettu kirja ja projekti
Mikko-Pekka Heikkinen (Kajaani, ei-saamelainen ) : Terveisiä Kutturasta
Jääräpää
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA:
