Viime viikoilla puhuin siitä, miten elämä ei tottele suunnitelmiamme. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö uskoisi unelmiin ja niiden toteutumiseen. Päinvastoin. Monet suurista unelmistani ovat toteutuneet, ja ne tuottavat minulle suurta iloa nykyäänkin päivittäin.
Viime vuosina toteutuneiden unelmieni listalla ovat muun muassa suuri muutos työelämässä, tupakoinnin lopettaminen, moottoripyöräilyn opetteleminen ja itseni treenaaminen rapakuntoisesta sohvaperunasta keskivertoa parempikuntoiseksi aikuiseksi.
Tarkoitus ei ole kehuskella. Unelmien toteutumisessa kun ei ole kyse keijujen ripottelemasta taikapölystä tai poikkeuksellisesta tahdonvoimasta. Minä olen pohjimmiltani mukavuudenhaluinen ihminen. Olen vaan sattumalta löytänyt toimivan reseptin, jota olen toistanut unelmasta toiseen. Koska se ei ole salaisuus, kerron sen nyt sinulle.
Kaikki alkaa unelmoinnista. On unelmoitava suurista - ja suuresti. Sellaisista asioista, jotka alkuun saattavat tuntua jopa saavuttamattomilta. Kun jokin toive palaa ajatuksiini päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen, ymmärrän, että sitä minun pitää tavoitella. Tämä haudutteluvaihe voi kestää kauan. Vuosiakin. Hyvin haaveiltu on puoliksi tehty.
Mielellä on valtava voima. Siinä vaiheessa, kun pystyn kuvittelemaan unelmani toteutumisen, tiedän, että se on mahdollista myös oikeasti.
Unelman pitää pelottaa, houkuttaa ja jännittää samaan aikaan. Kun kuvittelee sen toteutuvan, vatsanpohjasta vihlaisee. Aidon ja oman unelman tunnistaa siitä, että se herättää itsessä suuria tunteita. Unelma ei tunnu koskaan samantekevältä.
Seuraavaksi on tehtävä tietoinen päätös unelman tavoittelusta. Lupaus itselle. Jokaisen toteutuneen unelmani kohdalla muistan hetken, jolloin olen päättänyt, että tätä tavoittelen. Itselle annetusta lupauksesta on vaikea livetä.
Jos päätöksen tekeminen on vaikeaa, unelma ei ehkä ole vielä täysin kirkkaana mielessä. Puolittaista unelmaa ei kannatakaan tavoitella.
Reseptin kolmas vaihe liittyy unelmasta kertomiseen. Minun unelmani ovat tässä vaiheessa niin intiimejä ja henkilökohtaisia, että kerron niistä korkeintaan muutamalle läheisimmälle ihmiselle. Jos tekee mieli kertoa asiasta heti koko maailmalle, ennen kuin on laittanut tikkuakaan ristiin unelman toteuttamiseksi, kannattaa miettiä uudelleen, ketä varten unelmaa tavoittelee. Itseään varten, vaiko sittenkin siksi, että saisi toisilta huomiota ja ihailua. Jälkimmäinen ei ole unelmien tarkoitus. Unelmat toteutuvat hiljaisuudessa ja ne toteutetaan itseä varten.
Tämän jälkeen seuraa raaka työnteko. Olipa kyseessä treenaaminen maratonille, uuden ammatin opiskelu, huonon tavan lopettaminen tai maailmanympärysmatkan suunnittelu, mikään niistä ei toteudu, ellei näe vaivaa. Pitää harjoitella, pitää lukea, pitää hillitä itsensä tai pitää säästää. Tässä vaiheessa käyttövoima tulee alun unelmointivaiheesta. Niistä tuhansista illan viimeisistä tai aamun ensimmäisistä haaveista, joista unelma on kasvanut. Unelmasta on tullut kirkkaana mielessä siintävä tavoite, joka on bensiiniä silloin, kun kyllästyttää tai usko omiin kykyihin on vähissä. Ja jos on kertonut unelmastaan vain harvoille ja valituille, voi luottaa siihen, että heiltä saa tukea silloin, kun itse haluaisi heittää pyyhkeen kehään.
Tämän kaiken seurauksena pitää lopuksi antaa vain unelman toteutua. Kun tietää mitä ja miksi tavoittelee, ja tekee sinnikkäästi haluamansa eteen työtä, on hyvin todennäköistä, että ennemmin tai myöhemmin unelma toteutuu. Silloin ei kuulu enää jarruttaa, vaan voi nauttia täysin siemauksin.
Ja tiedätkö mikä on hassua? Kun unelma on ollut iso ja oma, tämän vaiheen on tiennyt tulevan. Tänne asti edennyt unelma oli toteuttajalleen totta alusta asti.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_ios JAA:
