Kun on ehtinyt julistamaan Suomen pudonneen puusta ja ihmetelleen, mitä Nokian takana lymyileekään, niin kuinka voi näinä ahdistavina aikoina olla vielä optimisti?
Suomalaisen rockmusiikin legenda ja ikoni Ismo Alanko on uudella albumillaan ihminen, joka omien sanojensa mukaan uskoo vielä ihmiseen ja rakastaa elämää, vaikkei ymmärrä sitä.
-Ironia tuntuu olevan nykyään synonyymi kyynisyydelle, mikä on sääli. Se on halveksittu tyylilaji, jota kukaan ei kunnioita. Kaikki pitää vääntää rautalangasta, olla selkeä ja yksinkertainen. Ei kannata olla liian kryptinen, jos haluaa tulla ymmärretyksi.Ihmiset ovat todella herkkiä.
Alanko on vuosikymmenten saatossa lyriikoillaan koskettanut, pohdituttanut ja provosoinut yleisöään ja ympäröivää yhteiskuntaa.
Hassisen koneen ja Sielun veljien kautta soolourille lähteneen muusikon uralle on mahtunut huima määrä erilaisia musiikillisia tyylejä,kokeiluja, poikkitaiteellisia projekteja ja lyyristä leikittelyä.
“Ismo Alangon huima sarka suomalaisen musiikin laulukirjassa venyy progepunkista Suomi-iltamaan ja šamaanirokista performanssiin.” näinkin se on aikoinaan tiivistetty.
-Uusi kaveri on paljon vapautuneempi, en enää välitä brändistäni, tunnustaa Ismo Kalervo Alanko. -Polte säilyy, kun keikkailee vähän. Olen lavalla täynnä virtaa, intoa ja energiaa. En mene esiintymään, vaan menen elämään musiikkia ihmisten keskelle. Heittäydyn täysillä, se vie mennessään. Siitä syntyy energiaa, joka tarttuu ihmisiin, ja sieltä saan taas uutta energiaa. Se on itseään ruokkiva mekanismi.
Toimittaja on Silja Raunio.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_ios JAA: