Keskustelijoina ovat Kaarina Hazard, Anu Koivunen ja Pekka Seppänen. Luotisuoraa puhetta johtaa tällä kertaa Ruben Stiller. He pohtivat muun muassa sitä, mitä kautta syntyy toimittajien käsitys kansasta.
Puheenjohtaja Ruben Stiller on täpinöissään linnanjuhlista ja kysyy siksi keskustelijoilta, miten nämä muuttaisivat linnanjuhlia. Kaarina Hazard tahtoisi iltapukujen olevan hihattomia, mutta pitää tapahtumaa muuten täydellisenä spektaakkelina. Pekka Seppäsen mukaan linnanjuhlat tarjoaa hienon purkautumistien vuoden mittaan syntyneille katkeruuksille ja kaunoille. Pekka kuitenkin ehdottaa, että juhliin arvottaisiin mukaan tavallisia suomalaisia. Anu Koivunen ei muuttaisi mitään.
Viettävätkö toimittajat liikaa aikaa kommenttipalstoilla ja rasistisilla sivustoilla? Tätä kysyy Kaarina Hazard, jonka mielestä kaupallisen median uutiset ovat olleet avartavampia ja kiinnostavampia kuin Ylen uutiset. Hänen mukaansa toimittajien liiallinen nettikeskusteluiden seuraaminen vaikuttaa toimittajakunnan näkemykseen kansasta ja kansan suhtautumisesta asioihin. Näin syntyy uutisia, jotka tuntuvat suunnatun pikemminkin anonyymeille nettikeskustelijoille, eivät niinkään tavallisille ihmisille. Anu Koivusen mukaan merkittävä osa uutisvirrasta rakentuu viranomaisten tiedotteille.Katse kohdistuukin viranomaisiin: millaista tiedottamista ja mielialaa he luovat? Kaarina Hazard toteaa, että poliisi oli tiedottanut vastaanottokeskusten tienoilla tehdyistä polttopulloiskuista, mutta esimerkiksi Ylen uutisissa asiaa ei hänen mukaansa mainittu, toisin kuin joissain muissa medioissa. Pekka Seppänen puolustaa suomalaisten toimittajien ammattitaitoa ja piti hyvänä sitä, että toimittajat seuraavat nettikeskusteluja ja saavat siten käsityksen kansalaisten tekemisistä.
Anu Koivunen tuo Pyöreän pöydän ruodittavaksi Ruotsin päätöksen kiristää turvapaikkapolitiikkaansa. Anu Koivunen kysyy, pitäisikö suomalaisten olla huolissaan kiristyksistä, sillä kuka pakolaisia sitten vastaanottaa, jos Ruotsikaan ei sitä tee? Pekka Seppänen huomauttaa, että ruotsalaiset ovat jo tehneet tässä suhteessa ehkä enemmän kuin muut. -Mikä vastaus rajojen sulkeminen on mihinkään ja mitä alaikäisille turvapaikanhakijoille sitten tapahtuu, Anu Koivunen kysyy. Keskustelijat ovat yhtä mieltä siitä, että päätös turvapaikkaa hakevien ihmisten kohtalosta pitäisi tehdä koko EU:n tasolla. Anu Koivunen huomauttaa, että meneillään taitaa olla yksi synkimmistä Pyöreä pöytä -ohjelman jaksoista.
Volkswagen-autojen myynti väheni lokakuussa vain muutaman prosentin huolimatta autotehtaan päästöskandaalista. Yhdysvalloissa Volkswagen-konsernin myynti jopa kasvoi. Seppänen kysyykin, kiinnostavatko ympäristöasiat ihmisiä ollenkaan. Kaarina huomauttaa, että konsernin todellinen kriisi ei johtunut päästöistä vaan siitä, että yhtiön johto valehteli. Puheenjohtaja Ruben Stiller muistuttaa kriisiviestinnän perusteista: -Kannattaa aina olla katuvainen ja puhua totta mahdollisimman nopeasti. Pekka Seppänen huomautta, että autotehtaalta vuotaa edelleen paitsi päästöjä myös tietoja siitä, että vilunki on ollut laajempaa kuin mitä alunperin arveltiin. Kuluttajat ovat antaneet anteeksi, mutta sijoittajat eivät. -Raha on paljon herkempää kuin ihmiset, kiteyttää Kaarina, ja sai ajatuksellaan Pyöreän pöydän hetkeksi hiljenemään. Anu Koivunen arvelee, että tarvitaan jokin lähelle tuleva katastrofi, jotta kuluttajat muuttaisivat käyttäytymistään. Kaarina Hazard puolestaan uskoo, että sekään ei riitä, vaan tarvitaan valtion toimia. -Ilmastonmuutoksesta on puhuttu jo niin kauan, että nyt vain odotamme sen sijaan, että estäisimme tai hillitsisimme sitä, Hazard huomauttaa. Keskustelijat pohtivat sitä, mitä oikeastaan pelkäämme, kun pelkäämme ilmastonmuutosta, terrorismia tai liikenneonnettomuutta. Ihmisten pahantahtoisuus tekee terrorismista kaoottisen ja pelottavan ilmiön. Se on myös konkreettisempi pelonaihe kuin ilmastonmuutos, Anu Koivunen huomauttaa lähetyksen lopuksi.
Twitterissä #pyöreäpöytä
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_ios JAA:
