Minulla on koiraystävä Picasso. Tapaan sitä valitettavan harvoin, mutta joka kerta poistun sen luota vähän viisaampana. Picassoa ei voi sanoa älyn jättiläiseksi, mutta itsetunnon, rakastamisen ja elämänhallinnan suhteen se on taitavampi kuin kalleinkaan terapeutti tai elämäntaitovalmentaja.
Tähän mennessä se on opettanut minulle muun muassa seuraavat asiat.
Kun väsyttää, pitää levätä. On tietenkin lapsellista verrata eläintä ihmiseen, mutta myönnä pois; eläimellä on biologinen viisaus puolellaan. Kun voimat ovat ehtyneet, niiden pitää antaa palautua. Muuten ei mistään tule mitään. Se taito puuttuu monelta ihmiseltä.
Rutiinit pitävät terveenä ja tyytyväisenä. Riittävän levon ohella säännöllinen lenkkeily ja tarpeen mukainen syöminen pitävät Picasson kunnossa. Rutiineista pitää tarpeen tullen voida myös poiketa. Jos on kiire, vähän lyhyempikin lenkki riittää, ja toisinaan voi herkutella ja nauttia siitä täysin siemauksin. Ja kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Joskus on ihanaa antautua vain leikkimään ja pitämään hauskaa.
Ei saa haukkua toisia. Se on epäkohteliasta ja vaikeuttaa kaikkia suhteita. Sitä paitsi kukaan ei tykkää sellaisesta joka räksyttää ja näykkii koko ajan.
Kaikkia ihmisiä kannattaa lähestyä rakkaudella. Picasso rakastaa lähtökohtaisesti kaikkia jotka se kohtaa. Se ei katso ystävänsä ikää, sukupuolta, ihonväriä, varakkuutta tai seksuaalista suuntautumista. Picasso on ystävä kaikille, jotka kohtelevat sitä hyvin. Jos joku osoittautuu pelottavaksi tai vaaralliseksi, Picasso tekee johtopäätöksensä. Sillä on vain hyviä ystäviä, sillä huonot eivät ole ystäviä lainkaan.
Kannattaa antaa anteeksi nopeasti, eikä tapahtunutta pidä muistella sen jälkeen. Picasso kyllä harmistuu, jos vaikka minä tallaan vahingossa sen tassulle, mutta se ei jää ikinä vellomaan kokemaansa vääryyteen. Picasso antaa vahingot anteeksi ja jatkaa kevyin sydämin. Seuraavalla kerralla ollaan taas ylimmät ystävät.
Parasta on keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Kun syödään, ei tehdä muuta. Kun levätään, silloin vain levätään. Kun ulkoillaan, keskitytään ihmettelemään ympärillä olevia asioita sataprosenttisesti. Ja kun leikitään, unohdetaan kaikki muu. Tästä meidän stressaantuneiden älypuhelinriippuvaisten työnarkomaanien tulisi todellakin ottaa oppia.
Kun toista surettaa, pelkkä läsnäolo riittää. Picasso ei osaa selittää ikäviä asioita hyviksi tai antaa syvällisiä neuvoja suuriin ratkaisuihin. Lohduttaa se silti osaa ja sen se tekee täydestä sydämestään. Se tulee vierelle ja antaa kaiken huomionsa ja lämpönsä. Sitä kannattaisi ihmistenkin kokeilla useammin keskenään.
Rakkaudelle pitää uskaltaa antautua. Sen Picasso todella osaa. Se menee rakkaansa lähelle, asettuu paijattavaksi ja samalla antaa hellyyttä itse. Picassolle ei tule mieleenkään, etteikö se itse olisi kaiken saamansa hellyyden ja rakkauden arvoinen. Tietenkin on, koska se on ainutlaatuinen siinä missä kuka tahansa. Rakkaus pitää vain uskaltaa vastaanottaa. Ainoa vastapalvelus minkä Picasso rakkauden eteen tekee on, että se rakastaa itse takaisin, ehdoitta. Juuri niin kuin kuuluukin.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_ios JAA:
