Onnellisuus. Turha kieltää - sitähän me kaikki haluamme. Osa löytää sen vahingossa, osa etsimällä, ja hyvin monet ovat jatkuvassa etsimisen tilassa. Päätin yrittää löytää vastauksen siihen, mistä onnellisuus syntyy.
Sanotaan, että terveys, perhe ja työ tekevät onnelliseksi. Näin varmasti usein onkin, mutta miksi sitten niin monet heistä, joilla on nämä kaikki, ovat kuitenkin onnettomia? Ja vastaavasti on paljon onnellisia ihmisiä, joilta yksi tai useampi näistä puuttuu. Selityksen on siis löydyttävä jostain muualta.
Mietelauseissa onnellisuutta on kuvattu matkaksi, ei päämääräksi. Sanotaan myös, että onni on valinta. Tai että se löytyy, kun lakkaa etsimästä. Minun mielestäni nämä latteudet muistuttavat enemmän aforismien hevonpaskabingoa kuin ymmärrystä siitä, mistä onni tulee.
Aloin tarkkailla, millaisia ovat ihmiset, jotka mielestäni vaikuttavat onnellisilta ja tasapainoisilta. Aukoton menetelmä sekään ei ole - ihmiset kun pystyvät esittämään täysin muuta kuin mitä pinnan alla on. Silti uskon löytäneeni seikkoja, jotka yhdistävät onnellisia ihmisiä.
Huomasin, että onnellinen ihminen seisoo omilla jaloillaan. Vaikka sitten pohjalla. Sinne elämä hänet toisinaan pudottaakin, koska onnellisillakin ihmisillä on elämässään huonoja hetkiä ja jopa tragedioita. Onnellinen ihminen hyväksyy tosiasiat - myös vaikeat.
Panin merkille myös tämän: Onnellinen ihminen ei valita. Hän voi kyllä olla tyytymätön joihinkin asioihin elämässään, mutta hyödyttömän valittamisen sijaan hän pyrkii muuttamaan niitä paremmiksi. Onnellisuutta edesauttaa myös se, että ei jää vellomaan kokemiinsa loukkauksiin ja pettymyksiin. Onnellinen ihminen käsittelee ne, ja jättää ne sitten parhaansa mukaan taakseen.
Onnelliset ihmiset ovat harvoin päässeet helpolla. Päinvastoin, he ovat joutuneet tekemään ehkä jopa poikkeuksellisen rankkoja ratkaisuja. Pidän sitä yhtenä onnellisuuden avaimista. Onnellinen ihminen ei etsi helppoa elämää vaan tyydyttävää elämää. Onnellinen ihminen on rohkea ihminen. Siksi hän ei välttele vaikeitakaan päätöksiä.
Onnellinen ei odota, että joku toinen toisi onnen hänen elämäänsä. Hän ottaa vastuun onnellisuudestaan itse. Siihen kun pystyy, ei tarvitse ikinä odottaa sitä parempaa puolikasta, jonka löydyttyä elämä vasta olisi kokonainen.
Onnellisella ihmisellä on ainakin muutama läheinen ystävä. Hän tietää, että ystävyys on kaksisuuntaista: saadakseen hyviä ystäviä on itsekin oltava sellainen. Parisuhteessa hän tietää riittävänsä itsenään, eikä vaadi toiseltakaan muuta.
Onnellinen ihminen ei ole ylimielinen, mutta ei myöskään nöyristele. Hän tietää omat heikkoutensa. Kun niiden kanssa on sinut, kukaan muu ei voi käyttää niitä aseena häntä vastaan. Kun on tyytyväinen omaan elämäänsä, ei ole tarvetta vertailla itseään toisiin, saati syytellä muita.
Huominen ei ole takuuvarma juttu edes onnelliselle ihmiselle. Siksi hän valitsee työnsä, asuinpaikkansa ja harrastuksensa niin, ettei hänen tarvitse odottaa viikonloppuja, lomia tai juhlapyhiä tunteakseen itsensä edes hitusen onnelliseksi.
Tiedän, että tällainen luettelo kuulostaa hurjalta. Tuskin kukaan onkaan niin täydellinen tai niin onnellinen, että pystyisi aina hallitsemaan elämäänsä tällä tavalla. Jotakin suuntaa nämä piirteet kuitenkin voivat antaa. Ne ovat asioita, joita voi halutessaan harjoitella. Minä harjoittelen.
Onnellisuus ei ole mikään taianomainen pysyvä olotila. Arkisesti se on vain syvää tyytyväisyyttä. Se on tunnetta siitä, että on kotona omassa elämässään. Tunnetta siitä, että ei haluaisi olla missään muualla tai kukaan muu. Onnellisuus on vastuun ottamista omasta elämästä, ja tunnetta siitä, että elämällä on merkitystä.
Ja siinä vaiheessa kun ei tarvitse miettiä, onko onnellinen vai ei, alkaa olla jo aika lähellä.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_ios JAA:
