Väitän, että näinä parisuhdeoppaiden kulta-aikoina lähes jokainen aikuinen tietää, miten suhteessa kuuluisi riidellä. Syyttelemättä, provosoitumatta, riidan aihetta yhdessä pohtien, ja sitä kautta ratkaisuun päästen ja anteeksi pyytäen.
Väitän myös, että aika harva pystyy edellä mainittuun oikeasti.
Lähes kaikki sen sijaan pystyvät metariitelyyn. Siinä kuka tahansa voi olla mestari.
Mikko on imuroinut. Sari tulee kotiin rankan työpäivän jälkeen. Sarin mielestä lattialla näkyy yhä pölyä. Mikko sanoo, että tuntuu tosi ärsyttävältä, kun juuri on saanut siivottua ja toinen vain valittaa, vaikka olisi kiva kuulla kiitos. Hän ryhtyy kiukkuisena imuroimaan uudelleen, ja kolhaisee samalla imurilla olohuoneen ovenpieltä niin, että siihen jää kolhu. Sari huutaa imurin jylinän yli, että se on paikattava, ja miksi Mikon imuroimisesta pitää aina tehdä niin suuri numero, kun hän itse on kuitenkin se, joka imuroi neljänä kertana viidestä. Ja miksi Mikko sanoi häntä ärsyttäväksi valittajaksi.
Metariita on valmis. Metariita tarkoittaa sitä, että riidan alkuperäinen aihe sivuutetaan, ja aletaan kinastella riidan lillukanvarsista. Siitä kuka sanoi mitäkin ja millä lailla.
Näin ollen seuraavaksi Sari ja Mikko kinastelevat siitä, mitä Mikko todellisuudessa sanoi, oliko Sarilla oikeutta loukkaantua, onko Mikko marttyyri, ja mistä ja kuinka usein kummallakin on tapana pahoittaa mielensä. He alkavat laskea menneitä imurointikertoja ja arvioida toistensa lapsuudenkotien siivousesimerkkiä. He kinastelevat siitä, näkyykö ovenpielen kolhu huoneeseen asti. He myös tappelevat siitä, kumman siisteyskäsitys on oikea, ja onko torstai paras siivouspäivä, kun Mikolla on silloin sähly. Sari sanoo, että hän ainakin arvostaa itseään ja imurointiaan, vaikka Mikko ei siitä koskaan kiitäkään, ja vaikka jälkikin on aina moitteetonta. Mikko huutaa perään, että hän halusi vain tehdä osuutensa edes joskus, ja sai vain haukut päälle, ja että hän sitten vaikka lopettaa sen sählyn, jotta ehtii varmasti imuroimaan.
Se joka tällaiseen ei ole suhteessaan sortunut, elää harvinaisessa suhteessa.
Pahinta on, kun metariidassa aletaan muistella aikaisempia riitoja, ja kaivetaan menneetkin kiistanaiheet esiin. Riidoista on tullut klassikoita joita uusitaan kerta toisensa jälkeen. Lopulta aikuiset ihmiset päätyvät punomaan sellaisen ala-arvoisten argumenttien umpisolmun, että mykkäkoulu alkaa vaikuttaa varsin sivistyneeltä vaihtoehdolta.
Metariita yleensä loppuukin siihen, että kumpikaan ei enää ole kärryillä siitä, mistä väitellään, tai siihen, että ei vaan jakseta enää kinata. Varsinainen asia jää ratkaisematta, vaikka anteeksi pyydettäisiinkin. Kunnes seuraavalla kerralla riita alkaa taas alusta ja Pandoran lipas aukeaa jälleen.
Olen alkanut uskoa, että riidoissaan umpisolmuun ajautuvilla on sisimmässään jokin epävarmuus, jota kaikki riidat lopulta käsittelevät. Sen ympärillä sitten riidellään - metariidan umpisolmuun päätyen - muka jostain imuroimisesta, eikä uskalleta sanoa, mikä taustalla oikeasti pelottaa. Voi olla, että sitä ei uskalla tunnustaa edes itselleen.
Mua pelottaa että sä jätät mut.
Musta tuntuu että sä et arvosta mua.
En ole varma rakastanko sua enää.
Tällaiset tuntemukset eivät ole enää imurinkolhuja ovenpielissä, vaan antavat vihjeitä siitä, ovatko parisuhteen kantavat seinät korjauksen tarpeessa. Sen takia huudetaan keskellä riitaa, että sä sanoit mua ärsyttäväksi, vaikka alun perin kyse olisi ollut siivoamisesta.
Jossain pohjalla ne peruskysymykset kuitenkin hiertävät ja toistuvat näennäisinä riitoina niin kauan, että ne uskalletaan käsitellä kokonaan. Juuri niin paljaina, raakoina ja pelottavina kuin ne ovat.
Yleensä peruskorjauksen jälkeen seinät kantavat paremmin.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_ios JAA:
