Puheen Päivä: Sosiaalityöntekijä kirjoitti sossudekkarin, jotta lastensuojelua ymmärrettäisiin
Työntekijäpulaa, kaltoinkohtelua lastensuojelulaitoksissa, tapauksia joissa on puututtu perheen asioihin liian nopeasti tai liian hitaasti...
Lastensuojelusta puhutaan usein ääriesimerkkien kautta, siihen liittyy paljon ennakkoluuloja ja ennakko-oletuksia, lastensuojelun peikostakin puhutaan. Myös lastensuojelun asiakkaiden näkökulmia, usein huonoja sellaisia, kuullaan säännöllisin väliajoin.
Mutta harvemmin maailmaan pääsee kurkistamaan sosiaalityöntekijän silmin. Sosiaalityöntekijä, kirjailija Sisko Koskiniemi päätti tarttua haasteeseen ja kirjoittaa romaanin, "sossudekkarin" Kääntöpuolella lapsuus, jossa hän kuvailee muun muassa lastensuojelussa eteen tulevia tilanteita ja valintoja poliisin sosiaalityöntekijän silmin. Hän halusi avata sosiaalityöntekijän näkökulmasta sitä, mitä kahden ääripään kysymyksen - miksi lapset otettiin pois ja miksi kukaan ei tehnyt mitään - välillä tapahtuu.
Sisko Koskiniemi kuvailee myös kirjassaan vahvasti sitä, mitä käytännössä tarkoittaa kun julkisuudessa puhutaan sosiaalityön resursseista: esimerkiksi pohdintaa siitä, että tarvitseeko sosiaalityöntekijän olla mukana viemässä omaisille suruvalitteluja, istumassa sohvalla ja keittämässä kahvia kun läheinen on kuollut, vai riittääkö poliisi ovella pyörähtämään.
Nuorisotutkimusverkoston tutkijatohtori Elina Pekkarinen puolestaan kertoo, että tutkimusten perusteella tiedetään, että Suomessa lastensuojelu toimii pikemminkin liian varovaisesti kuin kärkkäästi. Lisäksi hän huomauttaa, että tutkimusten valossa kaikkien innovaatioiden ja menetelmien sijaan vaikuttavinta ja tehokkainta sosiaalityössä on aika.
Linda Vettanen haastattelee.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_ios JAA:
