Tulevaisuuksien historia

Aika. Mitä se nykyään on? Sanotaan, että se on pirstoutunut. Että se on mosaiikkia, jonka jokainen itse kokoaa. Jotkut sanovat, että aika on saastunut. Että se jakautuu yhä pienempiin osiin, että meidät keskeytetään koko ajan. Tutkimusten mukaan suurin ongelma työpaikoilla oli ennen palkka, nyt se on kiire. Mihin meillä on kiire? Tulevaisuuteen. Kun kysyin tutkijoilta, millaisia ovat suomalaiset utopiat nyt, sain aina vastaukseksi hiljaisuuden. Jos meillä on kiire tulevaisuuteen, mutta ei utopioita, mitä siitä pitäisi ajatella? Että meillä on ongelma tulevaisuuden kanssa. Kiidämme maanisesti eteenpäin, mutta suunta ei ole selvä, eikä ainakaan yhteinen. Tulevaisuus on muuttunut, mutta millaiseksi? Minäkin hukkasin uskoni tulevaisuuteen. Hukkasin uskoni edistykseen ja parempaan huomiseen. Ei ollut töitä, koulutus ei kannattanut, ilmapiiri muuttui surkeaksi. Muutkaan eivät löytäneet tulevaisuutta. Nyt tuntuu siltä, kuin koko sukupolveni yrittäisi kiivetä vuorelle, mutta emme pääse edes alkuun. Vuori muuttaa muotoaan ja vuodenajat vaihtuvat miten sattuu. Jos tulevaisuutta ei löydy tästä päivästä, se pitää etsiä menneisyydestä. Päätin lähteä etsimään tulevaisuutta 1800-luvun lopusta, 1960-luvulta ja 1990-luvun Suomesta. Sieltä paljastui huikea tarina, mutta auttaako se löytämään kadonneen tulevaisuuden ja edistysuskon? Onko historia potku persuksiin vai munille? Se selviää Tulevaisuuksien historia -sarjassa. Toimittaja on Matti Johannes Koivu. Työryhmä: Matti Johannes Koivu, Aleksi Valtonen, Martina Marti ja Eetu Pylkkänen.