Miksi ihmeessä vanha äiti on yhtäkkiä mennyt lahjoittamaan suuria summia erilaisille järjestöille? Miksi hänen postiluukustaan tursuaa kaikki mahdolliset aikakauslehdet, vaikka vanhus ei edes muista tilanneensa niitä? Miksi hän on menossa tapaamaan pankin sijoitusneuvojaa? Mahtaako hän siellä enää ymmärtää, mihin nimensä laittaa?
Tällaisia mietteitä omaiset saattavat joutua pohtimaan, kun ovat huomanneet vanhuksen muistin rakoilevan. Viimeistään silloin, kun ihmisen muisti osoittaa säännöllisesti heikentymisen merkkejä, olisi otettava esille edunvalvontavaltuutuksen tekeminen. Tämä saattaa tuntua omaisista kiusalliselta, koska vanhus ehkä suuttuu siitä, että hänen kykyään hoitaa asioita epäillään. Tästä huolimatta valtuutus kannattaa tehdä siinä vaiheessa, kun vanhus vielä ymmärtää valtuutuksen sisällön. Näin vältytään myöhemmiltä ongelmilta. Edunvalvontavaltuutuksessa voidaan määritellä, mitä asioita se kattaa ja kuka on vastuussa sitten, kun vanhus ei enää kykene itse ymmärtämään asioiden hoitoa. Mikäli valtuutusta ei ole ajoissa tehty ja vanhus on menettänyt täysin ymmärryksensä ympäröivästä maailmasta, voidaan maistraatista hakea päätöstä edunvalvonnasta. Se on kuitenkin raskaampi prosessi kuin valtuutuksen tekeminen. Moni ajattelee, että pystyy hoitamaan iäkkäiden vanhempiensa juoksevat raha-asiat vain valtakirjan avulla, mutta pidemmän päälle valtakirjan varassa oleminen saattaa tuottaa ongelmia, koska eteen voi tulla esimerkiksi juuri pankkiasioita, joita valtakirja ei katakaan. Suomessa terveystiedoilla on vahva suoja ja niidenkin kuulemiseen auttaa edunvalvontavaltuutus.
Miten muistin heikkenemiseen liittyviä asioita voidaan ennakoida, siitä kertoo perheoikeuden dosentti, tutkija Anna Mäki-Petäjä-Leinonen. Miten ihmisen oikeustoimikelpoisuus määritellään ja miten sitä tutkitaan, siitä kertoo puolestaan muistilääkäri Kati Juva.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_ios JAA:
